Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
Browsing Tag

kanelia kainaloon

, , ,

Future goal: Martti

25.10.2016

cof

Niin, unohdinkin ihan täysin eilisestä lomatekstistä leffakokemuksemme. Kävimme katsomassa odotetun hittileffan: Tatu ja Patu-kanelia kainaloon. Tämä oli hyvä lastenelokuva. Paljon toimintaa, värejä, musiikkia ja oikea pituus. Reilu tunti on juuri sopiva aika tyhjentää iso popparirasia ja puolen litran vesipullo. Miksei muuten poppareita saa pienemmissä rasioissa?

Minä liikutuin. Kyllä, minä liikutuin kyyneliin elokuvassa, nimeltään Tatu ja Patu-kanelia kainaloon. Liikutuin Sulevi Peltolan esittämälle talonmiehelle Martille. Martti oli juuri sellainen vanha mies, joka minä haluan tulevaisuudessa olla. Hän ei kyseenalaistanut pikku-Veeran mielikuvituskavereita, vaikka kaikki muut niin tekivät. Hän keskusteli niistä kiinnostuneesti. Hän ei tuominnut väärään taloon menneitä sankareita. Hän käveli rauhallisin ja varmoin askelin. Hän suhtautui lapsen maailmaan ihailtavasti ja tuon taian ja taidon haluaisi nähdä kaikilla ihmisillä, ihan kaikilla. Lapsenmielisyyttä ei saisi kadottaa. Olit sitten juristi, opettaja, toimitusjohtaja, tai uuden lumilingon saanut talonmies.

Lapsellisuus ja lapsenmielisyyshän ovat täysin eri asioita. Lapsenmielisesti elämään suhtautuvalla ihmisellä on mielenkiintoa tutustua asioihin,”hurtti” huumori seuraa mukana ja elämään ei voi suhtautua liian vakavasti. Jos otat jokaisen asian tosissaan, vakavasti, ilman hymynkarettakaan kasvoilla. On elämäsi varmasti hyvin paljon mutkikkaampaa. Pipohan saa ajoittain kiristää, mutta hyvä on se hattu välillä heittää naulakkoon ja antaa mennä. Heittää kärrynpyöriä ja laulaa Johanna Kurkelaa nuotinvierestä.

Martti on minun future goal. Samanlainen punainen pipo minulla jo onkin.

Mitäs tykkäsitte leffasta? Jos siis olette nähneet.

-Esko-

// Kuvat: Jere Lehtonen ja F:n Tatun ja Patun ihmeellinen joulu, kirjasta napattu kuva //

Comments (7)
, , , , , , ,

Mitä minä odotan?

1.10.2016

Paperi-T:n esikoisrunoteos ilmestyi 29.9. En malta odottaa, että saan tuon kirjan käsiini. Paperi-T:ssä on jotain kiehtovaa. Todella taitava lyyrikko ja hänen biisit ovat soineet tiuhaan soittimessani. Tummanpuhuvaa mielenmaalailua turhia kaunistelematta. Voin myöntää fanittavani tätä jätkää. Törmäsin Kalliossa sattumalta kyseiseen heppuun ja oli kiva tuntea pitkästä aikaa fiilis. Ei vitsi, tossa toi menee. ” Aloittaako Kairosta vai Tangerista, ei merkitse mitään…” Ei niin. Elämä on elämä, lähtökohdista huolimatta.

Tatu ja Patu kanelia kainaloon- leffa saapuu elokuvateattereihin 19.10. Olemme F:n kanssa olleet suuria Tatun ja Patun kannattajia jo varmasti kolmisen vuotta. Kirjat on kahlattu moneen kertaan läpi ja tämä on siitä oiva kirjasarja, että se tarjoaa myös aikuisille hyviä koukkuja. Kuvitus miellyttää silmää. Toivottavasti elokuvakin miellyttäisi silmiä. Kovat on odotukset, molemmilla.

Näiden poikien tapaamista ja nehän voivatkin mennä taas teemalla pikkujoulut. Eihän siihen jouluunkaan ole enää kuin alle 100 päivää, ehkä. Tuleekohan pukki tänäkin vuonna?

Ellinooran keikan näkemistä livenä. Tuo oheinen biisi oli minulle niin kesäbiisi 2016. Kesänihän ei ollut mikään rakkaudella marinoitu liekkikesä, mutta tuota rallia tuli laulettua autossa ja kovaa. Useita, useita ja useita kertoja. Ruisrockissa piti mennä katsomaan keikkaa, mutta vanhat miehet vetelivät vielä hotellilla päikkäreitä Ellinooran vedellessä hienoja biisejään rantalavalla. Oli muuten niin vaikuttava kappale, jotta kehuin biisiä artistille itselleen Instagramin yksityisviestillä. Ja Ellinoora vielä vastasikin minulle. Oli kivaa.

Tämmöisiä syysodotuksia. Millaisia teillä sadepäivien varalle?

-Esko-

Comments (2)