Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
Browsing Tag

katse isään

, , , , , ,

Keskisormi vai peukku pystyyn?

8.10.2016

Pieni ihminen takoo maata, kierii, heittää pipon korkeassa kaaressa ja huutaa täyttä kurkkua. On perjantai, kello noin 16 ja Kampin alin kerros. Ihmisvilinä on melkoinen ja tämä noin metrin mittainen heppu kerää huomattavasti enemmän katseita, kuin esimerkiksi Apple-kaupan erikoistarjoukset tai Espoon bussien lähtöajat. Vieressä seisoo noin ikäiseni isä, joka katselee tapahtumaa, puhuu rauhallisella äänellä ja odottaa pienen kaverin seuraavaa siirtoa. Ei mene noin kolmevuotiaan tasolle ja ala räyhäämään tai kantamaan väkisin pientä rokkikonsertin desibelejä päästelevää vaahtosammutinta. Itse hieman samantyyppisestä tapauksesta kirjoittaneenakin ja useamman kokeneena katson isää myötätuntoisella katseella maustettuna pienellä hymyllä. Olisin voinut saada vastaukseksi keskisormen, mutta tämä isä katsoi minua, hymyili ja nosti peukun pystyyn. Vitsi, tuli hyvä fiilis.

En tiedä nouseeko isyys nykypäivänä esiin eri tavalla, vai onko tämä minun omaa mielikuvitustani? Jenni Pääskysaari ja Mikko Kuustonen ovat kirjoittaneet yhdessä kirjan, Isän tyttö, tytön isä. Täytyy ehdottomasti lukea tuo kirja. Hyvinkin ajankohtainen, ainakin tälle isälle. Facebookissa tuli vastaan linkki, jossa tuotiin esille Pasilassa esillä olevasta valokuvanäyttelystä, Katse isään. Näyttelyn on tarkoitus olla kunnianosoitus kaikille suomalaisille isille. Valokuvanäyttelyn kotisivuilla oli upea kiteytys: ”Tiedämme, että isän läsnäolo ja osallistuminen perheen päivittäiseen elämään vaikuttaa positiivisesti lapsen kognitiiviseen-, psykologiseen ja sosiaaliseen kehitykseen. Isän läsnäolo vaikuttaa myönteisesti myös parisuhteeseen ja isän omaan hyvinvointiin. Isän läsnäolo ja rakkaus on lapselle yhtä tärkeää kuin hengittäminen tai ruokailu. Mies, jolla on läheinen suhde lapseen ei kuitenkaan välttämättä ole lapsen biologinen tai juridinen isä, vaan hän voi olla ns. sosiaalinen isä, joka on lapselle tärkeä elämällä kiinteästi mukana lapsen arjessa.” Kyllä, jokainen isä on lapselle tärkeä. Oli sitten biologinen tai sosiaalinen. Tämäkin hyvin ajankohtainen aihe ja hienoa, että isyys on tapetilla.

Oma isyyteni muuttui tänä vuonna. Muuttui, tai siis muutti muotoaan. Tulikin mieleeni aikaisemmin vellonut Jenny Lehtisen lanseeraama metatyökeskustelu. Itsekin laitoin silloin oman lusikkani siihen soppaan. Ja vähän naureskelin koko metatöille. Mitä ne äidit tuommoisia itkevät ja valittavat? Nyt ymmärrän heitä huomattavasti paremmin. Itse, kun huolehtii ajoittain kaikesta. Juuri niistä päiväkodin valokuvauslapuista, oikeista välikausivaatteista, oikeasta levyraatilevystä. Hattuni nousee kaikille vanhemmille, kaikenlaisille perheille ja erityisesti tälle Kampissa peukkua nostaneelle isälle. Pieni riitapukari varmasti tällä hetkellä makailee kainalossasi ja katselee Ryhmä Hauta. Kyllä, se hetki on hieno. Hieno ja arvokas.

-Esko-

Pistetäänpäs tuohon loppuun sarjakuva, joka löytyi Ensi- ja turvakotienliiton sivuilta. Puhutteleva.

isistrippi-web1000px

Comments (7)