Browsing Tag

koripallo

, , , ,

YHDESSÄ TÄSTÄ SELVITÄÄN

11.2.2020

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: Babler ja Stone’s Ginger Joe

“Urheilullisesti suuntautuneiden kulttuuriteollisuuden edustajien seura. Tolperointia jo vuodesta 1991.” Näin esittelee itsensä koripallojoukkue Hedelmäkori. Joukkue muuten valittiin vuonna 2009 City-lehden äänestyksessä Kaupungin parhaaksi korisjengiksi. Uskoisin, että valinta ei muodostunut ainoastaan pelisuoritusten perusteella. Näin kuvaili joukkueen jäsen Tidjan Ba voitokkaan tunnustuksen jälkeen City-lehdessä: “Kun joukkue koostuu pääasiassa muusikoista ja näyttelijöistä, voi olla varma, että ilmaisu kentälläkin on melko originellia. Sitä voisi kutsua jopa runoudeksi.” 

Tuo Tidjanin lausahdus kuvastaa oikein hyvin joukkuetta, jossa minullakin on nykyään ilo palloilla. Ei niinkään ne täydelliset hyppyheitot. Ei niinkään ne täydelliset pelikuviot. Joukkueen vahvuus piilee loistavassa yhteishengessä, rennossa meiningissä ja ajoittain todella runollisissa suorituksissa. Hedelmäkorin harjoitukset pitävät sisällään juuri sitä, mitä nykyään joukkueurheilulta haluaa. Hiki päälle itselleen rakkaan lajin parissa ja vieläpä oikein mukavassa seurassa. Aina sieltä lähdetään kotiin hymy huulilla, päättyipä pelit ihan miten tahansa. Yhdessä tästä selvitään, onkin yksi joukkueemme kantavia teemoja. Uusien joukkuehuppareiden hihaan painatettiin toinen kantava teema: Heittämällä ohi! Ei ehkä se perinteisin lausahdus koripalloilijan suusta.

Olen pelannut koripalloa lähes koko ikäni. Pukukopeissa on tullut kasvettua ja sieltä on tarttunut mukaan erittäin tärkeitä ohjenuoria tänne elämäntaipaleelle. Auta kaveria. Kukaan ei pärjää yksin. Älä koskaan luovuta. Yritä rohkeasti. Luota itseesi. Älä istu vahingossakaan sen kokeneimman pelaajan vakiopaikalle. Urheilu on vain urheilua. Aktiiviuran päättymisen jälkeen eniten jäi kaipaamaan juuri sitä joukkueurheilun tarjoamaa yhteisöllisyyttä. Onneksi on löytynyt Hedelmäkori, joka täyttää tätä tyhjiötä enemmän kuin hyvin. Olen joukkueen nuorimpia pelaajia ja arvostan suuresti joukkueemme iäkkäämpiä sankareita. Seuraava lause heitä varmasti hyvin kuvastaa: Todella hyviä äijiä. Iät ja tittelit eivät kuulu tämän joukkueen pukuhuonekeskusteluihin.

Tämä joukkue tekee asioita hieman eri tavalla, kuin ne ihan perinteiset korisjengit. Yksi tämän päivän aktiivipelaajista värvättiin aikanaan mukaan, kun oli eksynyt väärään hissiin ja väärälle kentälle. Ei muuta, kun mukaan vaan. Siinähän sitä tutustuu ja löysipä kaveri siitä itselleen uuden harrastuksen. Vaikka yleisesti ottaen tähän joukkueeseen ei ihan niin vain pääsekään mukaan. Tidjan kertoo tästäkin mainitsemassani City-lehden jutussa: ”Joukkueen pelipaitaan ei valitettavasti sujahdeta aivan mutkitta. Kummin lisäksi uusi jäsen tarvitsee arvovaltaisen presidentin hyväksynnän, ja mikä vaikeinta, pelaajan on oltava Tidjanin sanoin ”hyvä ihminen”. Lieneekö tuo hyvyys osasyynä siihen, että HeKo on kysytty pelivastus myös rakkaassa etelänaapurissamme Virossa. Se, että kaikki pelaajat ovat palanneet korisreissulta hengissä kotiin, onkin Tidjanin mukaan joukkueen suurin saavutus. Tosin kerran eräs pelaaja ei muistanutkaan hypätä laivasta pois kotisatamassa, vaan havahtuminen tapahtui edestakaismatkan jälkeen Tallinnassa.”

Tämä joukkue järjesti viime harjoituksissa myös hieman tavanomaista uhmaavan kolmoskisan. Ei ollut niitä liikuntasaleista tuttuja tötsiä, mutta onneksi minulla oli tämän yhteistyön puitteissa saatuja Ginger Joen alkoholittomia inkivääriolutpulloja mukana. Hyvin hoitivat tötsien roolia. Pullot pystyyn kentälle ja palloa ilmaan. Hedelmäkorille tyypilliseen tapaan voittoon riitti yksi onnistunut kolmonen. (Tästä lisää Instagramissani.)

Treenien jälkeen tarjoilin joukkuekavereille vähän Ginger Joen alkoholitonta inkivääriolutta. Ja hyvin näytti maistuvan. ”Onko mullekin?” ”Eikö oo enää yhtään?” ”Oliko muka viimeinen?” Ja onhan se tähän loppuun todettava. Juuri sopiva urheilujuoma tälle hieman erikoiselle ja erilaiselle koripallojoukkueelle. Raikas, maukas ja hienoisesti tavanomaista uhmaava. Aivan, kuten kuuluu Ginger Joenkin slogankin: Defy Ordinary! 

Heittämällä ohi ja yhdessä tästä selvitään. Yhdessä on mukava viettää myös tulevaa ystävänpäivää. Olisiko tänä vuonna teemana vaikkapa jokin tavanomaisesta poikkeava tekeminen? Olisipa muuten hyvä idea!

-Esko-  

// Kuvat: Tidjan Ba, Lähde: City-lehti (https://www.city.fi/ilmiot/kaupungin+paras+2009/3200) //

Comments (0)
, , , , ,

Tämä oli kyllä ikimuistoinen ottelu

20.9.2018

Eilen vanhan valmentajani Facebookiin nousi todella viihdyttävä ja muisteloita herättävä keskusteluketju. Hän oli nostanut seinälleen uutisen koripallon Suomen Cupin paluusta ja tämän “comebackin” tasoitusheittosäännöstä. Ei mennä nyt tähän sen syvemmin, mutta vuonna 1995 pelattiin elämäni erikoisin koripallo-ottelu juuri noiden tasoitusheittojen saattelemana. Olin päässyt nuorena poikana mukaan 22-vuotiaiden porukkaan ja edessä oli Suomen Cupin ottelu. Ottelu, jossa vastaan asettui maanmaineikas liigajoukkue, Torpan Pojat. Heidän riveissään kentälle asteli aivan maagisia pelimiehiä, kuten Kari-Pekka Klinga, Riku Marttinen, James Gatewood ym…

Suomen Cupin tuolloisten sääntöjen mukaan pääsimme heittämään jo ennen ottelun alkua 25 kolmen pisteen heittoa niinsanottuina tasoitusheittoina. Ja me nuoret sankarit emme tilannetta hätkähtäneet, vaan pussitimme sisään 17 kolmosta. Eli johdimme ottelua ennen ylösheittoa 51-0. Siitäpä sitten lähdettiin haastamaan hienoisesti kokeneempia pelimiehiä ja taktiikkamme ei lienee ihan purrut, koska lopputulos oli 94-145. Eikä se ketään millään tavalla harmittanut. Oli meille nuorille pelureille upea kokemus päästä samaan aikaan parketille Suomen kovimpien pelimiesten kanssa. Vuosi 1995 nevö forget: Suomen Cupin koripallo-ottelu LaNMKY 22v. vs. Torpan Pojat sekä ensimmäinen jääkiekon MM-kulta.

Sitä on tullut pelattua elämänsä aikana varmasti satoja, satoja koripallo-otteluita ja tämän kyllä tulee muistamaan aina. Tätä on myös hyvä käyttää elävänä esimerkkinä koulumaailmassa, jos alkaa toisella joukkueella leuka jo hieman putoamaan ja toivo menemään. “Kyllä mekin johdimme aikoinaan korismatsia 54-o…Peliä vaan, peliä vaan.” Tämä oli myös hyvä esimerkki siitä, miten tärkeitä esikuvat ovat nuorille. Se oli hieno hetki, kun valmentaja laittoi minut kentälle ja siellä minä pomputtelin maajoukkuemiesten seassa finninaamaisena teinipoikana. Kyllä tuolla fiiliksellä jaksoi taas vetää aika monet harjoitukset ja ottelut.

Onneksi on tullut harrastettua ja pelattua nuorena, onneksi. Koskaan en mihinkään supermenestykseen yltänyt, ellei nyt penkkimiehen roolissa voitettua miesten Sm-pronssia siksi lasketa. Kaikista tärkein palkinto, jonka olen peliuraltani saanut on liikunnallinen elämäntapa. Olen tottunut urheilemaan lähes päivittäin ja aktiiviuran loputtua tämä sama moodi on vain jatkunut. Juuri nyt olen varmasti aivan yhtä hyvässä kunnossa fyysisesti kuin parikymppisenä, ellen jopa paremmassa. Liikunta on asia, josta en kertakaikkiaan keksi yhtään huonoa sanottavaa. No, ehkä yhden. Jos en pääse viikkoon urheilemaan, tulee minusta aivan sietämätön tyyppi.

Hienoja hetkiä ovat pelihommat tarjonneet ja hienoja ihmisiä on pelihommien kautta päässyt kohtaamaan. Muistaakohan Kari-Pekka Klinga ja James Gatewood Esko Kyröä ja tätä ottelua ihan näin selvästi?

-Esko-

Comments (0)