Taas on aika raapaista kuvitteellinen ilmoitus, menköön sekin nyt sitten tuohon samaiseen kategoriaan, joita olen jo kaksi aiempaakin tehnyt. Liian kauan jatkunut seuranhakuilmoitus-blogi jatkuu edelleen. Pillifarkut saan jo pois jalasta ja eihän kynttilöitäkään tarvitse enää itse puhaltaa, pattereilla toimivat. Kokeillaan iskeä suomalaisuuden ytimeen. Sinne mistä kaikki on aikanaan lähtenyt.
Joku syö orgaanisia luomusmoothieita.- Ja mä vaan hiihdän.
Joku käynnistää kaksipaikkaisen Bemarin.- Mä hiihdän.
Joku parkkeeraa sen omistamansa kreatiivisen mainostoimiston eteen. – Mä vaan hiihdän.
Joku syö lounaaksi täydellisesti aseteltuja tortellineja – Mä hiihdän.
Jos jaksat yksin vielä yhden mäen yli, ei haittaa vaikka sen jälkeen olisi kuinka monta mäkeä. Minä jaksan kantaa sinut niiden yli. Jaksan, jaksan, ja, ja, ja jaksan.
Joku varaa ajan kello 18.30 alkavaan Body Combatiin. – Ja mä vaan hiihdän.
Joku kuivaa treenin jälkeen täydellisen vartalonsa pellavapyyhkeeseen. – Mä hiihdän.
Joku ulkoiluttaa pomeraniaan merenrantamaisemissa. – Mä vaan hiihdän.
Joku kyllästyy Suomen talveen ja varaa kahden viikon rauhoittumisretriitin Karibialle. – Mä hiihdän.
Jos jaksat yksin vielä yhden mäen yli, ei haittaa vaikka sen jälkeen olisi kuinka monta mäkeä. Minä jaksan kantaa sinut niiden yli. Jaksan, jaksan, ja, ja, ja jaksan.
Sua ei haittaa se, että. – Mä vaan hiihdän.
Me nähdään tähtiä. – Yhdessä. Monot jalassa.
Ei olisi pitänyt kuunnella tänään ilmestynyttä hieman erikoista korvamatoa repeatilla lenkkipolulla.
-Esko-