Jakelin tuossa taannoin hieman erilaista matkavinkkiä. Ihan vaan, jos se ihan perinteinen etelänloma ei enää tarjoa niin paljoa virikkeitä. Tämä reissu tarjosi varmasti virikkeitä näille “hulluille” suomalaisille. Ystäväni Heinosen Juho mukavana miehenä kerkesikin vastailemaan kysymyksiini tästä seikkailusta halki Intian. Olkaapa hyvät!
1. Kerroppahan ihan lyhyesti, että minkämoinen homma tuo Rickshaw Run oli?
Tuktukilla Intian Kochinista Jaisalmeriin ( 3000km ) kahdessa viikossa. Ennalta määrittelemätön reitti, maailman vaarallisin liikenne ja paahtava aurinko. Kolme kaverusta.
2. Kuinka paljon tuli ajettua ja minkälaisia päiväetappeja vetäisitte?
Matkaa kertyi meidän Tuktukin mittariin 14vrk:ssa noin 2930km. Matkaa taitettiin 7-14h päivässä, keskinopeuden ollessa 23-25km/h. Osaltaan keskinopeus johtui tuktukin moottorista, joka oli ilmajäähdytteinen ja vaati yli 40c helteessä taukoja tunnin välein, jolloin vaihdettiin samalla kuskia.
Kuskin vaihtoon tunnin välein oli perusteena yksinkertaisesti se, että ajaminen ei alkanut puuduttamaan, eikä keskittyminen päässyt herpaantumaan. Toki, ei se takapenkillä istuminenkaan mitään rentoutumista ollut. Koko ajan sai liikennettä / karttaa seurata sielläkin istuessaan.
3. Kävikö partnereiden naamat missään vaiheessa niinsanotusti ketuttamaan?
Yhteistyö meidän tiimissä pelasi uskomattoman hyvin. Yhteistuumin sovittiin ja hoidettiin kaikki matkan aikana. Muutama kina oli, mutta nekin sovittiin heti ja jatkettiin matkaa.
4. Oliko vaaratilanteita ja pelottiko mikään?
Koko kaksiviikkoinen oli yhtä vaaratilannetta. Mainittakoon tässä, että Intian liikenteessä kuolee vuosittain yli 150 000 ihmistä, tarkoittaa siis yksi kuolonuhri / joka 3:s minuutti. Liikenne Intiassa on täysin arvaamatonta. Moottoritiellä saattaa tulla rekka tai bussi vastaan väärää kaistaa, tiellä maata lehmä, mutkan takana olla 30 vuohea paimenensa kanssa ylittämässä tietä. Tiet paikoitellen todella huono kuntoisia ja asfaltissa ( jos sellaista on ) pään kokoisia reikiä sielä täällä.
Ihmisiä, mopoja, rekkoja, busseja, autoja, vuohia, lehmiä, koiria, apinoita, sikinsokin. Vastaan saattoi tulla mitä vain. Intiassa tuli hyvin pian selväksi, että isommalla on etuajo-oikeus ja sitä väistetään. Mieleen jäi erityisesti kun mutkan takaa tuli kaksi bussia rintarinnan kapealla tiellä ja jouduimme ajamaan tieltä alas penkan puolelle.
Ihmiset olivat matkan varrella erittäin ystävällisiä ja viittoivat meitä sivuun vuoron perään ja pyysivät selfie-kuviin. Niitä tulikin matkan varrella otettua paikallisten kanssa varmasti satoja. Yksi asia mitä jäin reissun jälkeen kaipaamaan, on Intialainen ruoka. Suhteellisen paljon reissanneena, voin rehellisesti sanoa etten missään päin maailmaa ole syönyt niin hyvää ruokaa kuin Intiassa. Välillä ruokalistat olivat Hindiksi, mutta se ei meinannut mitään. Silmät kiinni, sormi listalle. Ei tarvinnut pettyä kertaakaan.
3,5vkoa selvittiin kaikki ilman vatsavaivoja tai sairastumista, mikä osaltaan varmasti oli jaksamisen kannalta iso juttu. Maaliin päästyämme meillä oli vielä viikko aikaa lomailla Intiassa. Se aika meni pitkälti vain levätessä. Kaikki ajamisen ja kuluneen kahden viikon aikana kasaantunut stressi purkaantui ja väsymys oli melkoinen. Yhtenäkään iltana ei loppu lomasta jaksettu yli 21 valvoa. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Selvittiin hengissä.
5. Voisitko suositella esimerkiksi häämatkaksi tai sinne neiti C:n matkakääröön?
En välttämättä suosittelisi häämatkaksi. Ennemminkin tämä reissu kannattaisi kokea ennen niitä häitä. Jos tämän reissun jälkeen pariskunta vielä jatkaa yhdessä, ovat he luotuja toisilleen. Napakymppimatkana tämä saattaisi toimia hyvin. Tuotantoyhtiön rahat säästyisi, koska en usko että kovin moni vastaavalle reissulle lähtisi, vaikka se olisi maksettu. Ehkä minäkin jo toisella kertaa hieman empisin.
Semmoinen kipinä tästä kuitenkin jäi että seuraavasta reissusta lyötiin jo kavereiden kanssa kättä päälle. Monkey run ja Perun sademetsät ( 7vrk / reilu 1000km, mopolla ) odottavat…
Vai, että Peruun on pojat seuraavaksi lähdössä. Huhheijjaa ja hattua täytyy nostaa!!
-Esko-
// Kuvat: Juhon albumi //
Eilen illalla harrastin mielikuvamatkailua rakkaassa kotimaassamme. Te tarjositte siihen mukavan mahdollisuuden, kiitos. Kommentoitte ahkerasti