Tänään julkaistiin Iholla-sarjan neljännen tuotantokauden esiintyjät. Viisi rohkeaa jo julkisuudesta tunnettua suomalaisnaista osallistuu matkalle, joka on melkoisen mielenkiintoinen reissu. Sille matkalle, kun et oikein voi valmistautua mitenkään. Kaikki kulkevat oman matkansa. Oman matkansa omine mausteineen. Itse olen myös tuon reissun heittänyt. Reissun, joka on enää dvd:n muodossa tuolla vaseliinipurkilla kasatussa Ikean lipastossa.
Muistan päivän, kun meidän nimemme julkaistiin erinäisissä medioissa. Fiilikset olivat todella omituiset. Täysin pystymetsästä revityt viisi ukkelia olisivat kohta suomalaisten olohuoneissa jokaisena arkipäivänä ja vieläpä viikonloppuna uusintojen muodossa. Elämässä omaa elämäänsä. Omaa täysin normaalia elämäänsä. Ja mielestäni siinä on tämän hienon formaatin ydin. Ihminen ja hänen arkinen elämänsä. Siinä on jotain kiehtovaa ja siitä on helppo löytää samaistumiskohtia omaan elontaipaleeseensa.
Omaa eloani kuvatessa elin juuri todella onnellista vaihetta. Valmistelimme muuttoa Lahdesta takaisin Helsinkiin. Saimme asuntomme myytyä ja olimme löytäneet unelmakodin pääkaupungistamme. Oli työpaikka varmistunut. Kaikki oli hyvin. Kaikki oli oikein hyvin. Elämän suurimmat ongelmat taisivat tuohon aikaan liittyä vääränvärisiin kakkukynttilöihin ja koripalloharjoituksissa tulleisiin selkäkramppeihin. Se oli semmoinen elämänvaihe se. Jos Iholla-kauteni olisi kuvattu viime vuoden alkutalvesta lähtien olisi tullut hieman erityyppistä materiaalia. Olisin todennäköisesti ostanut mustia kakkukynttilöitä, ainakin itselleni. Krampit olivat siirtyneet selästä aivojen rakkauskeskuksiin. Semmoista on se elämä. Vaiheita, josta jokaisesta jää jälki. Pinkki tai musta.
Täytyisikin kaivaa dvd:t tuolta laatikosta. Laittaa popparit kulhoon ja aloittaa kunnon Iholla-maratoni. Omat kohdat voisi skipata, mutta muiden miesten tarinat aukeasivat nyt varmasti ihan eri tavalla. Jukka, Tero, Patrick ja Yrjänä ovat hienoja miehiä ja hyviä ystäviäni edelleen. Itseasiassa juuri saimme saunaillan sovittua tuonne muutaman viikon päähän. Ai,että. Niin mukava nähdä noita rohkeita miehiä, jotka ovat myös osallistuneet tuolle matkalle, joka pelottaa, hämmentää, naurattaa, myötähävettää ja helpottaa. Matkalle, jonne ei saa lippuja edes kohta alkavilta Matkamessuilta.
Iholle!
-Esko-
// Kuvat: Iholla Facebook-sivu (kuvakaappauksia jaksoista) //