Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
Browsing Tag

negatiivisuus

, , , ,

Kuinka paljon pahuutta on tarpeeksi?

13.4.2017

Monilukutaito on asia, joka on sisällytetty uuden opetussuunnistelman laaja-alaisen osaamisen yhdeksi lohkoksi. Monilukutaito kätkee sisäänsä useita eri osa-alueita, joista yksi on medialukutaito. Nykymaailmassa kasvojemme eteen tulvii useista eri vastaanottimista tietoa, jota täytyisi osata suodattaa. Mikä on totta? Mikä ei? Kuinka suhtaudun ympärillä velloviin asioihin ja miten ymmärrän lukemaani tekstiä tai katselemaani visuaalista näytöstä.

Puhun nyt itsestäni kirjoittajana. Minulla on oma blogi. Se on minun kanavani viestiä erilaisia asioita. Minulla on oikeus kirjoittaa omasta elämästäni juuri mitä haluan. Juuri mitä haluan, loukkaamatta muita ihmisiä. Teillä lukijoilla on oikeus ymmärtää kirjoittamani tekstit juuri haluamallanne tavalla. Kommentoida ja keskustella. Tiistaina kirjoittamani teksti aiheutti paljon keskustelua ja hyvä niin. Aihe on herkkä, todella herkkä.

Nykytekniikka mahdollistaa myös hyvin impulsiivisen viestinnän. Kiihtyneessä tilassa on helppo istua näppäimistön eteen ja kirjoittaa juuri mitä mieleen juolahtaa. Varmasti kaikille on joskus näin tapahtunut, että esimerkiksi ystävän kanssa riidan keskellä Whatsapp-viestiin saattaa lipsahtaa muutakin kuin pelkkä savua korvistansa päästävä hymiö. Viesteillä on aina myös vastaanottaja, vaikkei sitä ihan aina muistaisikaan läppäriä tai puhelimen näyttöä näpytellessä. Yleensä tällä vastaanottajalla on myös tunne-elämä ja sydän.

Sinä menetät tyttäresi ja tällä keräät sääli pisteitä (säälipiste on muuten yhdyssana KORJAUS) naisilta. Viime vuosi meni eroa itkiessä, tyttären menetys on nyt tämän vuoden aihe…” Tämä kommentti on pakko nostaa esille. Jos säännöllisen yhteyden tyttäreeni menettäisin tai hänelle mitään pahaa ikinä koskaan tapahtuisi. Kyllä, sitä varmasti itkisin, itkisin ja paljon. Ei varmasti vuosikaan riittäisi. Kuinka paljon pahuutta on tarpeeksi? Tai kuinka karmaisevasta aiheesta tulisi kirjoittaa, jotta ei siihen joku tarttuisi ja piikiteltävää keksisi?

Tämänikäisenä ukkelina ja Iholla-ryöpytyksen kokeneena osaan suhtautua näihin loukkaaviin ja negatiivisiin kommentteihin melkoisen neutraalisti. Päivittäin teen työtä kiusaamisen kitkemisen ja hyvän ryhmähengen rakentamisen kanssa. Eihän ilkeyttä ja huonoa käytöstä voi koskaan pitää hyväksyttävänä. Se ei saa muuttua itsestäänselvyydeksi, mutta kaikki elävät elämäänsä omalla parhaaksi valitsemallaan tavalla. Elämä on oppimista ihan kaikille meille. Itse opin tämmöisiä hienoja sanoja pieneltä, söpöltä jänikseltä:

Kukaan ei pysty kaikkeen ja kaikki tekee virheitä, mutta sehän tekee meistä tasapuolisia. Mitä enemmän opimme ymmärtämään toisiamme, sitä ainutlaatuisempia meistä tulee…

– Judy Hopps, Zootropolis-

Viisas pääsiäispupu!

Herään huomenna vuoden vanhempana ja ehkäpä viisaampana. Joo, kyllä tämän vuoden jälkeen voi sanoa käsi sydämellä, että myös viisaampana.

-Esko-

// Kuva: Pasi Salervo //

Comments (44)

Categories

Archives