Joulukuun ensimmäinen päivä. Siitä muistutteli se Lidlistä noin kymmenen vuotta sitten ostamani joulupukkikalenteri, jonka luokkani ikkunakoukkuun ripustin. Hyvin on toiminut ja toiminee vielä seuraavatkin kymmenen vuotta. Siinäpä sitten kotiin palaillessani mietin, että pitäisikö tänne blogin puolelle rakentaa jotain jouluhommia? Laitanpas tänne siis ennen joulua aina silloin tällöin minulle saapuneita kivoja kommentteja vuosien varrelta.
Useinhan täällä somemaailmassa nousee esiin ne ihan hirveät kommentit, joita ihmiset saavat jostain mitä kummallisemmista paikoista lukea. Nimimerkillä kokemusta on niistäkin ihan riittävästi. Eli heitetäänpäs näin joulukuun kunniaksi asiat hieman päälaelleen ja laitetaan vähän hyvää fiilistä ilmoille.
Korostan, että näiden tarkoituksena ei ole nostaa itseäni jalustalle. Ei sitä oikein näitä höpinöitä kirjotellessa voi edes ymmärtää, että nämä ajoittain tekevät vaikutuksen ihmisiin ja tarjoavat heille samaistumisen rajapintoja omiin elämiinsä. Se on kyllä äärimmäisen arvokasta ja hienoa.
Tämä kommentti saapui kirjoitukseen: ÄLÄ ITKE OPPILAS. ÄLÄ ITKE OPETTAJA.
“Oon seuraillut sun kirjotuksia pidemmän aikaa ja myönnettäköön se, että taisin katsoa jokaisen iholla jaksonkin. Mun huomion suhun kiinnitti se, että susta jotenki huokuu niin kameran takaa kuin täällä blogissa sun palo sun työhön! Muistan joskus kauan kauan sitten ajatelleeni, että musta olis maailman siisteintä olla opettaja. Jostain syystä hautasin tän mun unelman ja lähdin opiskelemaan ihan muuta. Ensimmäisen syksyn opiskeltuani musta tuntu, että nyt joku ei nappaa. Pidin aineesta, jota opiskelin, mutta silti multa puuttui jotakin.
Noh… sehän oli se, etten opiskellut luokanopettajaksi! Onneksi tajusin herätä tarpeeksi ajoissa ja raivolukemisella yllättäen pääsinkin sisään. Vieläkin tuntuu ihan käsittämättömältä. Muistan lukeneeni vielä tänäkin syksynä sun blogia ja harmitellu, että voi kunpa mustakin tulis opettaja.. ja sitten oon muistanut, että mustahan tuleekin!
Uskon, että osittain sun inspiroimana sain potkua hakea vihdoin ja viimein opettajaksi! Toivon, että saan itse pidettyä samanlaisen innon ja ammattiylpeyden, joka susta huokuu. Tiedän, että varmasti tulee rankkoja päiviä, jolloin mietin, miksen valinnut “helpompaa” ammattia. Niiden päivien jälkeen tiedän ajattelevani, että juuri niiden päivien vuoksi valitsin juuri sen ammatin.
En tiedä miten muuta muuta sanoa, mutta kiitoskiitos sun superinspiroivista kirjotuksista, oot huippu!
Niin, sitä on pitänyt myös kysyä, tuleeko mieleesi mitään mihin voisin alkuvaiheessa opintoja kiinnittää huomiota tulevaa ammattia ajatellen? (En tiedä sainko muotoiltua kysymykseni oikein, mutta jos tässä vaiheessa heräsi jokin supertärkeä asia, jonka haluat kertoa niin otan kaikki vinkit vastaan! :D)”
Onnea valitsemallasi uralla ja oikein mukavaa alkanutta joulukuuta!
-Esko-
// Kuva: Netta Koso //
