Browsing Tag

pakohuonepeli

, , , , ,

Perjantain vanhat: Vuosi 2016 oli oman elämäni helvetillinen pakohuonepeli

10.5.2019

Vuodet vierii ja pakohuonepelien ovet aukeilevat tasaiseen tahtiin. Otsikkoon lisäsin voimasanan. Teki mieli.

/// Kävimme parisen viikkoa sitten pelaamassa ystäviemme kanssa pakohuonepeliä. Pelissä oli tarkoituksena ratkaista yhdessä erilaisia tehtäviä ja arvoituksia. Näitä ratkomalla oli mahdollisuus siirtyä pelissä eteenpäin ja selvitä pois huoneesta. Selvitä pois huoneista helpottuneena ja iloisena onnistumisesta. Vuosi 2016 oli minun elämäni oikea pakohuonepeli. Arjen todellinen Escape Room. Escape Room, josta en olisi todellakaan selvinnyt ulos yksin. Tämän pakohuoneen käsikirjoitus meni suunnilleen näin.

Istut maton päällä ja leikit tyttäresi kanssa. Leikissä Sylvanian Families perheen suklaapupu-Isillä on oma koti. Kodissa on uuni ja paistinpannu. Kodissa on surullinen suklaapupu-Isi. Isi, joka lopettaa leikin. Pakkaa urheiluvarusteensa Ikean siniseen kassiin. Antaa ison pusun ja sulkee oven perässään. Sinne oven taakse sulkeutui myös kaikki haaveet ja suunnitelmat tulevaisuudesta. Mielessä pyörii pakohuonepelin ensimmäinen arvoitus: Miten h######ä minä tästä selviän? Miten rakennan kaikki palaset taas aivan alusta? Ensimmäisestä huoneesta selviytymiseen on kysyttävä apua. Apua ihmiselle, jonka tunnekäsittelytaidot olivat ihan puhdas nolla. Nollalla alkoi myös psykiatrin ja psykoterapeutin puhelinnumerot.

Seuraavaan huoneeseen siirrytäessä onkin jo lumet sulaneet. Huoneessa on 30 neliötä. Huoneessa on eriväriset verhot ikkunoissa. Huoneessa on pieni keittiönurkkaus. Keittiönurkkauksen edessä on pieni taso. Taso, josta on hyvä hypätä pellehyppyjä sänkyyn. Pieni pellehyppääjä tekee pomppujaan ja nauramme. Nauramme yhdessä. Nauramme yhdessä, mutta yksin ei vielä naurata. Onneksi huoneessa on myös langaton bluetooth-kaiutin ja televisio. Tämän huoneen idea olikin opettaa pelaaja olemaan myös yksin. Yksin omien ajatustensa kanssa. Rakentaa pelaajasta vahva ja omilla jaloillaan seisova ihminen. Mielessä pyörii pakohuonepelin toinen arvoitus: Kuinka kauan ihminen elää pähkinöillä ja proteiinijuomilla? Oli kysyttävä apua läheisiltä ja kavereilta. Kavereilta, jotka olivat tukena ja veivät rokkifestivaaleille auringonpaisteeseen. Halasivat ja kuiskasivat korvaan: ” Sulla on kaikki hyvin. Jätkä on jo paljon paremmassa iskussa!”

Kolmas huone. Arki ja syksy. Kolmanteen huoneeseen siirryttäessä taustalle syttyy kirkasvalolamppu ja jalkaan on laitettava kumisaappaat. Kolmannessa huoneessa vuorokaudessa on noin kuusi tuntia valoisaa aikaa. Kolmannessa huoneessa sinut laitetaan myös töihin. Töihin työpaikkaan, jossa sinulla on todella hyvä olla. Työpaikkaan, jossa sinua pitävät virkeänä reilut kaksikymmentä iloista pientä ihmistä. Kotona sinua pitää virkeänä yksi pieni ihminen. Pieni ihminen, jonka kanssa ratkotte yhdessä erilaisia eskarivihosta löytyviä tehtäviä ja arvoituksia. Yhteinen sävel alkaa löytymään ja kolmannen huoneen idea olikin: Kuinka oppia hoitamaan uudenlainen vanhemmuus niin hyvin kuin mahdollista? Mielessä pyörii pakohuonepelin kolmas arvoitus: Haluaisin oman turvallisen kotisataman. Kuinka minulla koskaan on varaa ostaa asunto tästä kaupungista? Oli kysyttävä apua henkilökohtaiselta pankkineuvojalta. Pankin tarjoama kova hedelmäkaramelli suussa saan myöntävän lainahakemuksen. Puraisen kieleen, mutta selviän neljänteen huoneeseen.

Neljäs huone. Huone muodostuu kahdesta pienestä tilasta. Tilassa on kaikki uutta. On vaalea parketti ja kylpyhuoneessa led-valot. On pieni keittiönurkkaus ja pienelle ihmiselle suunniteltu salakaappi. Huoneet ovat täysin tyhjiä. Huoneisiin tulee rakentaa uusi elämä. Uusi elämä, jossa pelaajalla on hyvä olla. Pelaajalla, joka heilahti pois pelikentältään. Meni rajojen ulkopuolelle. Irtosi omalta pelipaikaltaan. Pelasi elämänsä vaikeimman kauden. Pieni ja muutama isompi pelaaja palauttivat tämän pelimiehen takaisin elämän parrasvaloihin. Tulevilla kausilla tämä pelaaja taas nauttii onnistumisista. Laulaa ja tanssii, mutta sisustaa ensimmäisenä. Mielessä pyöriikin neljännen huoneen arvoitus: Kuinka ihminen voi kävellä Ikeasta ulos ostamatta mitään?

Jään mielelläni tuonne neljänteen huoneeseen. Suurella mielenkiinnolla odotan minkälaisia arvoituksia tämä Escape Room vielä tuo tullessaan?

-Esko- ///

Comments (2)
, , , ,

Vuosi 2017 oli oikean elämäni pakohuonepeli. Viimeinen osa.

20.12.2017

Jään mielelläni tuonne neljänteen huoneeseen. Suurella mielenkiinnolla odotan minkälaisia arvoituksia tämä Escape Room vielä tuo tullessaan? Näihin sanoihin päättyi vuoteni 2016 yhteenveto. Hyvä keino kiteyttää vuoden 2017 tapahtumat on hypätä jälleen oman elämän pakohuonepelin kiemuroihin. Pakohuonepeleissä ratkotaan erinäisissä huoneissa tehtäviä, vaikeampia ja hieman helpompia. Sisään ei voi jäädä. Aina niistä pääsee pois. Myös epäonnistumiset kääntyvät ajan kanssa helpotukseksi. Aina niitä voi halutessaan yrittää uudestaan. Yksin ei tarvitse huoneista selvitä. Apua voi aina kysyä.

Neljäs huone oli vielä vuosi sitten tyhjä. Tehtävänä oli rakentaa uudesta asunnosta koti. Niistä kahdesta pienestä huoneesta oikea koti. Koti, jossa pelaajilla on hyvä olla. Isolla ja pienellä. Seinässä olevaan salakaappiin muuttivat kaikki söpösilmät, ponit ja seinälle sinitarralla isä ihmisprintterin piirtämä kuva Shopkins-tytöistä. Asunto alkoi rakentua. Arki alkoi rakentua. Vaalea parketti sai päälleen mieluisat matot. Seinälle taulut ja televisio. Tililtä hävisi aina automaattisesti pankkineuvojan kanssa sovittu summa. Lainanlyhennys omasta kodista. Helppo ja tasainen huone. Helposti pääsi ulos kävelemään metrin päässä sijaitsevalle autopaikalle. Avata ovi ja hypätä autoon.

Autoon ja kohti viidettä arvoitusta. Autoilu saikin tässä arvoituksessa ihan uuden merkityksen. Voiko tietyn moottoritien pätkän oppia ulkoa? Riihimäellä on Suomen korkein lipputanko ja Akaassa on monta vokaalia samassa sanassa. Tämä viides  arvoitus ja sen realisoituminen pelaajan päässä oli kyllä oman elämäni Escape Roomin kirkkaasti vaikein paikka. Yhdellä pöydällä oli avoinna kirja, otsikolla maamme lastenhuoltolaki. Toisella pöydällä oli läppäri, jonka näytölle oli avattu uusin iltapäivälehti, otsikolla: Iholla-sarjan Esko romahti ja joutui sairaslomalle. Oman elämän vaikeudet maustettuna iltapäivälehtien otsikoilla saivat olon tässä huoneessa todella tukalaksi. Tuli matka Mikkeliin. Tuli matka Mikkeliin hyvän ystävän kanssa. Ystävyys, vahakabinetti ja Teemu Selänne auttoivat ulos tästä huoneesta.

Huone kuusi ja arki jälleen uusi. Riimipareja harjoiteltiin työpaikalla. Muuttunutta arkea harjoiteltiin kotona. Urheilupiireistä tutun kaavan, posin kautta. Ajoittain se oli hieman haastavaa, mutta kerran täällä vain eletään. Aikuisille nämä ovat vaiheita, niille pienille ihmisille heidän ainutkertainen lapsuutensa, jolle kaikki rakentuu. Pelaajan tulee tarjota pienemmälle pelaajalle niin paljon tukea ja turvaa kuin mahdollista. Tuli kevät, kesä ja aurinko. Tuli ymmärrys, että elämä on hyvä. Elämä on aina hyvä. “Rakenna uuden asuntosi pihaan terassi”, kuului pelinjohtajan käsky. Kuinka opin ikinä nauttimaan Ikean kalusteiden kokoamisesta? Onnistuin ja kohti viimeistä huonetta.

Tällä hetkellä ollaan seitsemännessä huoneessa. Tänne se peli päättyy ja hyvä niin. Pöydällä on älypuhelin, johon on asennettu kaksi sovellusta. Toisessa lepattaa valkoinen liekki punaisella pohjalla. Toisessa on valkoinen keskeltä katkaistu salama sinisellä pohjalla. Pöydällä on myös läppäri, johon on avattu tietokone, ohjattu suoraan sivustolle: Hae mukaan Napakympin kakkoskaudelle! Lattialla on Pomarfinin kengät ja perunajauhoa. Vieressä Neljänsuoran levy ja vapaalippu Vesivehmaan Jenkkapirtille. Mielenkiintoinen huone. Täältä ei kuulemma ole mikään kiire pois.

Mukavaa loppuviikkoa ja kiitos Sikulle älyttömän hienoista kuvista!!

-Esko-

// Kuvat: Antti Sihlman //

Comments (2)