On se muuten mukavaa, kun voi nauttia konserttielämyksistä oman lapsen kanssa. Vähän aikaa sitten kävimme katsomassa Hartwall-arenassa Jenni Vartiaisen keikkaa ja eilen olimme samaisessa paikassa katsomassa ja tietysti kuuntelemassa Vain Elämää-tähtien esiintymisiä. Vain Elämää on ollut yhteinen juttumme jo vuosia ja oli kiva, kun pääsimme katsomaan ensimmäistä kertaa yhdessä tätä kaudet huipentavaa konserttia.
Siellähän oli vallan lämminhenkinen tunnelma, jokainen biisi oli jollain tasolla tuttu ja hyvin nuo tähdet niitä vetelivät. Itsehän olen ollut teinipoikana todella kova Rasmus-fani ja oli mukava nähdä vuosien jälkeen Lauri livenä. Itseasiassa bändimme oli aikanaan Rasmuksen lämppärinä Lahden Kasisalilla. Kas, kun ei meidän pumppumme jäseniä ole vielä istunut Satulinnan pöydänpäädyssä.
Pyhimystä olen kuunnellut paljon ja hänen tulkintansa lämmittivät mieltä. Tietysti Ellinooran versio Funeral Songista sai aikaan ne ainaiset kylmät väreet. Yksi hienoimmista televisioformaattiversioista koskaan. Aivan on mimmillä ääni kohdillansa.
Kanssakuuntelijan arviot seuraavassa. Paras biisi: Ellinooran versio Autiosaaresta ja Tuure tuli mukaan. Paras hetki keikalla: Pyhimyksen lapsi tuli lavalle. Oli hienot valot ja lava siinä keskellä.
Itse olin paikanpäällä myös viime vuonna ja silloin oli Arena myyty loppuun kahtena iltana peräkkäin. Tänä vuonna silmiini pisti todella tyhjät katsomot. Jopa hieman yllätti ja harmitti hienojen esiintyjien puolesta. Kyllä olisivat täydet lehterit ansainneet. Kauankohan mahtaa tämä formaatti vielä jaksaa hengittää? Löytyykö maastamme vielä potentiaalisia artisteja? No, olisihan vielä muuan Ville Valoa, Martti Syrjää ja kumppaneita.
Mukavaa lauantai-iltaa!!
-Esko-