Joo, seuraavaksi on lukutunti. Tämän virkkeen olen arkityössäni sanonut vuosien saatossa useita ja useita kertoja. Kohta alkaa #readhour, eli koko Suomen yhteinen lukutunti. Tämä järjestetään kansainvälisen lukutaitopäivän kunniaksi ja samalla halutaan kiinnittää huomiota suomalaisten nuorten lukutaidon ja -innostuksen vähenemiseen. Tärkeä asia, hyvin tärkeä ja lähdenkin tästä itse kohti kauppakeskus Forumia lueskelemaan ja antamaan oman panokseni tälle tempaukselle.
Henkilökohtaisesti en ole koskaan ollut mikään lukutoukka. Edelleenkään en tartu kirjaan kovinkaan usein. Haluaisin olla ihminen, joka ottaa käteensä kirjan ja syventyy siihen täydellisellä antaumuksella. Unohtaa kaiken ympärillä olevan ja vain lukea, eläytyä ja lukea. Äänikirjoja kuuntelen lähes joka ilta, mutta fyysisiä kirjoja en edes juurikaan omista. Lapsena ja nuorena en omalla ajallani juurikaan lueskellut. 3 etsivää, Vihreät varikset sekä Viisikko olivat silloin kovia juttuja. Näistä muistan kyllä kannet, mutta sisältö hävisi urheilulle, kavereille ja kasibittiselle Nintendolle.
Tämä saattanee vaikuttaa siihen, etten myöskään aikuisiällä oikein osaa uppoutua kirjojen vietäväksi. Nykypäivän nuorilla ja lapsilla on vielä itseänikin enemmän kilpailijoita fyysiselle kirjalle. On matkapuhelimet, vähän suurempibittiset pelikonsolit, harrastukset ym. Luokanopettajana teen päivittäin töitä, jossa lukeminen on vahvasti keskiössä. Pienten oppilaiden kanssa lukuinnostus on vielä todella korkealla ja viime viikolla kirjastoautossa vieraillessa jokainen oppilas löysi melkoisen helposti itselleen sopivaa luettavaa. Ja se kirjastoautovierailun jälkeinen lukutuokio oli mukavaa katsottavaa. Täysin hiljaisessa luokassa pikkusankarit uppoutuivat omiin kirjoihinsa. Vanhempien oppilaiden kanssa lukutuokiot eivät välttämättä ole aina ihan yhtä levollisia.
Koko suomen yhteinen lukutunti on hyvä idea ja toivottavasti herättelee ihmisiä, kuinka merkittävästä asiasta onkaan kyse. Itseäni ainakin herätteli kampanjan mediassa esiintyneet sloganit:
” Olipa kerran maa, jonka ihmiset lopettivat lukemisen. Sen pituinen se. ”
” Olipa kerran äiti/ isä, joka ei koskaan lukenut satuja. Sen pituinen se. ”
” Olipa kerran poika, joka osannut lukea työpaikkailmoitusta. Sen pituinen se. ”
” Olipa kerran nuori, joka haaveili lukemisesta, muttei osannut keskittyä. Sen pituinen se. ”
” Olipa kerran nuori, joka ei osannut lukea pääsykokeisiin. Sen pituinen se. ”
Niinpä. Nyt vaan kello 19-20 kirja käteen ja lueskelemaan.
Kivaa iltaa!!
-Esko-