Syysloma saapui tällä(kin) kertaa todella optimaaliseen tilanteeseen ja ajankohtaan. Joo, kuulostaa vähän kliseiseltä. Viimeksi kirjoittelin Minna Canthia lainatakseni, kuinka elo juuri ennen koittaneita vapaita oli kirjaimellisesti puolikuollutta ja väsynyttä. Vähän siinä alkoivat arki ja päivät toistamaan itseään. Ikäänkuin olisi kopiokoneesta painanut vain samalla käsikirjoituksella kirjoitettua elämää. Mennyt syysloma sai onneksi kopiokoneeseen hieman uusia sävyjä ja täysvärikopioita.
Ensimmäinen puolikas vierähti vastuullisuusroolissa. Kävimme Lahdessa tervehtimässä vanhempiani ja samalla reissulla nappasimme kyytiin F:n ystävän, joka saapui Helsinkiin yökyläilemään. Tyttöjen touhuja oli mukava seurailla vierestä ja oma rooli oli lähinnä ruoan valmistaminen. Aika paljon viettelin aikaa tuossa sohvallani ja mimmit saivat rauhassa puuhailla omiaan toisessa huoneessa. Kävimme Helsingin keskustassa pienellä kulttuurikierroksella. Mieleen jäi lähinnä Starbucksin pirtelöt, jotka olivat suurensuuri pettymys. Ihan liikaa jäitä.
Sunnuntaina veimme F:n ystävän junalle ja jatkoimme miniperheemme lomailua. Oli mahtavaa, että Tampereen sekä Helsingin lomat osuivat samalle viikolle. Aina ei näin ole ollut. Vierailimme parikin kertaa veljeni perheen luona ja kyllä on pienistä serkuista tullut tärkeitä toisilleen. Tuli hieman omat lapsuusvuodet mieleeni, kun serkkujen kanssa touhusimme. Ovat ne touhut kantaneet näihin päiviin asti, koska edelleen olemme serkkujeni kanssa oikein lämpimissä ja läheisissä väleissä. Vierailimme myös isäni veljellä, jossa täytyy aina kuunnella suurista simpukoista lähtevää merenkohinaa. Itse tein tätä pienenä poikana. Kyllä, teen edelleen.
Uutena yhteisenä ajanvietteenä on elämäämme saapunut Simpsoneiden katsominen. Tilasin Disney plussan, joka on muuten melkoisen hyvä innovaatio. Mielestäni hyvinkin edulliseen hintaan löytyy aivan älyttömästi katseltavaa. Sieltähän löytyy myös kaikki Simpsoneiden jaksot. On oikein mukavaa, että kalju piirretty hahmo on muuttunut Kaaposta Homeriin. Näitä katselee itsekin mielellään. Kirjoitin vuonna 2016 näin: ”Usein F:n nukahdettua valvon ja katson vain sitä pientä tuhisevaa mimmiä. Tämä arvokkain timantti minulla on aina. Häntä ei minulta kukaan vie pois. Hän on kuin jättimäinen henkinen paristo.” Vuonna 2020 voisin kirjoittaa täysin samalla tavalla.
Toisen loman puolikkaan viettelinkin sitten itsekseni. Enää en edes osaa potea minkäänlaista huonommuuden tunnetta tuosta asiasta. Eikä varmasti tarvitsekaan. Näin paljon ystäviäni. Juoksin ja urheilin todella paljon. Syysiltojen pimeät lenkit ovat kyllä äärimmäisen nautinnollisia. Juuri sopivan viileää ja valaistu Helsinki on kyllä hyvin kaunis. Jos tuo henkinen paristo latasi pään hyvään kuntoon, niin lenkkitossut tekivät saman fyysisesti. Alkaa jalka nousemaan jo oikein mukavasti ja peilistä katsoo hyvässä kunnossa oleva parrakas mies.
Olit hyvä syysloma 2020, kiitos!
-Esko-