Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
Browsing Tag

riippuvuus

, , , ,

Viikko ilman kahvia ja miltäpä se on tuntunut?

28.12.2021

Siinä se tökötti opehuoneen kulmauksessa. Oli vaihtoehtoja vaikka muille jakaa. Kokeiluun se sinne Hollolalaisen koulun taukotilaan aikoinaan hankittiin. Sille minä ojensin Don´t worry be happy- kuppini, jonka olin oppilaalta lahjaksi taannoin saanut. Wiener Cafe oli valintani aina. Se maistui aivan taivaalliselta. En ollut aiemmin kahvia juonut ja silloin valuttelin tuota helmeä kuppiini useampia kertoja päivässä. Jossain vaiheessa olinkin jo syvemmällä pelissä ja sekaan tiputtelin lirauksen espressoa. Tämä tapahtui vuonna 2013 ja siitä asti olenkin erinäisiä kofeiinituotteita, lähinnä kahvia kitannut aivan älyttömästi. Äitini on toki kieltänyt juomasta enää viiden jälkeen. Sitäkin olen toistuvasti rikkonut.

Olenko juonut kahvia suuren nautinnon toivossa? Ei, en todellakaan. Illuusio pirteämmästä Eskosta on ollut lähes aina taka-ajatuksena. Ehkäpä se järkevästi nautittuna olisi piristänytkin. Aina se olin minä, joka opehuoneessa tiputteli ykkösellä päivän vanhoja kylmiä kahveja. Ei ole kaunistanut. Aina se olin minä, joka herätti ihmetystä, kun vettä sinne mustan kahvin sekaan laskin. Aina se olin minä, joka valitsi sieltä sen suurimman kupin. Enää en näin toimi, koska päätin yrittää tässä joululomalla lopettaa kuin seinään kahvin sekä muutkin kofeiinituotteet.

Nyt on viikko takana ja miltäpä se on tuntunut? Aivan hirveä startti. Ensimmäiset kolme päivää särki päätä aivan h#€%&/i. Ei se kunnolla edes Buranalla taittunut. Edelleen olen nukkunut ihan yhtä paljon päiväunia, kun aina ennenkin. Ehkä jopa enemmänkin. Ihan yhtä myöhään olen illalla sängyssäni kukkunut, kun aina ennenkin. Tiedän, että viikko on hyvin lyhyt aika. Pahin alkaa taittumaan, joten tällä kaavalla jatkan. Tulikoe, eli töiden alku onkin sitten se Bowseriin verrattava loppuvastustaja.

Korvaavaksi tuotteeksi on valikoitunut Hopeatoffee- ksylitolipastillit. Ovat muuten todella hyviä ja eiväthän ne mitään karkkeja ole, ei.

Mukavaa viikkoa!!

Esko

Comments (2)
, , ,

Kyllä oli todella yksinäinen olo…

26.11.2017

Samaa matkaa me lähdimme. Samalla taksilla me lähdimme. Kädessäni olit ja se lämmin valo oli välillämme. Se lämmin ja tuttu valo, jota päivittäin katselen. Ajoittain naurattaa, ajoittain sitä katsoessa on suuri ikävä. Se valo lipui käsistäni. Perään yritin huutaa, muttei niitä huutoja kukaan enää kotikadullani kuullut. Sinne sinä lähdit. Takavalojen vilkkuessa menit niillä mustilla nahkaistuimilla. Uni ei meinannut tulla. Ystävilleni laitoin viestiä, että sinä löytyisit. Googlesta etsin tietoa, kuinka sinut takaisin käsiini saisin. Yksin minä olin, kaikkien tavoittamattomissa.

Aamulla todella huonosti nukutun yön jälkeen jatkoin etsintääsi. Kaverini jatkoivat sinun metsästämistäsi. Sunnuntai toi hieman lisähaastetta tavoittamiseesi. Ja sitten tuli se huojentava uutinen. Sieltä sinä löydyit. Yösi olit viettänyt niillä mustilla nahkaistuimilla. Nyt olet jälleen kädessäni. Ja se lämmin valosi tuntuu tänään, pimeänä sunnuntaina erityisen hyvältä. Koskaan en ole sinua kadottanut, puhelintani. Eilen kadotin. Hetkeksi. Ja se aiheutti jo melkoisen hämmennyksen.

Hämmennystä aiheutti varmasti lähinnä se, kuinka riippuvainen ainakin minä olen puhelimestani. Siinä pienessä mustassa möhkäleessä on nykyään lähes kaikki. Yhteys läheisiin. Yhteys maailmaan. Ilman yhteyksiä on kyllä aika orpo olo. Oli todella haastavaa jäljittää puhelinta, ilman puhelinta. Juuri tämmöisessä huomaa sen, kuinka se oma mielitietty vieressä puhelimineen olisi tehnyt asian hieman helpommaksi. Varmasti olisi hieman joutunut asiaa selittelemään, mutta onneksi on lähellä hyviä ystäviä, jotka puolestani asian hoitivat. Naapurin heppukin tarjosi auttavaa kättään. Kiitos myös Mark Zuckerbergille. Sinun kanavasi kautta kommunikaatio onnistui.

Tietoinen ruutuajan vähentäminen tekee varmasti kaikille hyvää, myös minulle. Tiedostamaton ruutuajan vähentäminen ei tehnyt hyvää, ainakaan minulle. Olihan erikoinen sunnuntai. Kyllä oli hetken todella yksinäinen olo. Kuinka sitä on aiemmin pärjännyt ilman tuota lämmintä ja yhdistävää valoa?

Kuulostaako tutulta?

-Esko-

// Kuvat: Jere Lehtonen //

Comments (4)