Tyynyllä kultaista glitteriä. Kädessä kankainen ranneke. Hymy huulilla hyppään sängystä ylös. Kaupasta tuore voicroissantti, Innocentin vihersmoothie ja Vitamin Wellin uusi kofeiinipitoinen juoma. Se oli semmoinen viikonloppu. Kuinka olinkaan kaivannut tuollaista viikonloppua. Eilen olimme pitkästä, pitkästä aikaa koolla vanhalla porukalla. Porukalla, joiden kanssa olemme tunteneet useita ja useita vuosia. Yhden olen tuntenut jo synnytyssairaalasta asti. Kuinka sitä olikaan kaivannut juuri tuon porukan yhteistä kokoontumista. Ja Helsingissä järjestetty Sideways-festivaali tarjosi mahtavat puitteet todella mukavalle kesäpäivälle.
Kuinka olikaan kaivannut sitä hetkeä, kun voit olla täysin oma itsensä. Sitä hetkeä, kun istut tärkeiden ihmisten ympäröimänä ja naurat aidosti. Sitä hetkeä, kun takaraivossa ei jyskytä elämän mullistukset. Mullistukset, joiden solmujen avaamisessa on noillakin tärkeillä ihmisillä todella suuri merkitys. Kuinka olinkaan kaivannut sitä hetkeä, kun muistelimme yhteisiä vanhoja kommelluksiamme. Elettyä elämäämme. Hienoja hetkiä.
Kuinka olinkaan kaivannut sitä hetkeä, kun astelet festivaalialueelle. Taustalla koko ajan voimistuva musiikin pauke. Ympärillä tuhansia hyväntuulisia ihmisiä. Itselleni tuo on jokaikinen kesä tärkeä hetki. Hetki, joka aloittaa kunnolla tämän alkaneen kesäloman. Kesäloman, joka oli tarkoitus aloittaa ulkomailla. Ulkomaille en onnistunut siirtämään itseäni vielä kesäkuussa, mutta onneksi tuo aurinko siirtyi tännekin ainakin hetkeksi. Täytyy kyllä yrittää siirtää itsensä vielä sinne ulkomaillekin. Se hetki, se hetki, kun astut ulos lentokoneesta ja kasvoille tuulahtaa helle ja se etelän oma tuoksahdus. Kyllä, myös sitä hetkeä kaipaan.
Kuinka kaipaakaan sitä hetkeä, kun pääsee nappaamaan pikkumimmin syliin. Se on kuitenkin aina se hienoin hetki. Oli kesä taikka talvi, kevät tai syksy.
-Esko-