Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
Browsing Tag

tutkimus

, , , , , ,

Tatskoilla ja vielä toistaiseksi värähtävillä viisareilla

1.4.2017

On taas aika kaivaa esiin nuoren Kajaanissa asuneen tutkijan aikaansaannos. Tutkimus, jota voi näin aprillipäivänä verrata jopa Sokratekseen, ehkäpä Nietzscheen, vaikkei tämä nuori tutkija niinkään kiinnittänyt huomiota ihmisen moraalikäsitykseen tai aikalaisdiagnostiseen filosofiaan. Lähes tasan kymmenen vuotta sitten tämä tutkija viimeisteli tutkimuksen; Opettajaan kohdistuvat ulkoiset vaatimukset ja roolimalliodotukset- luokanopettajien ajatuksia ammattiinsa kohdistuvista ulkoisista vaatimuksista ja roolimalliodotuksista- 

Kirjoitin menneellä viikolla postauksen, jossa leikittelin kielikuvalla viisareiden värähtämisestä. Tämä aiheutti kommenttikentässä hyvää ja asiallista keskustelua. Kiitos kaikille siihen osallistuneille. On hienoa huomata, että kirjoitukset herättävät ajatuksia. Itselläni tämä herätti myös ajatuksia ja kaivoinkin kymmenen vuotta sitten tekemäni tutkimuksen esille. Liippasi läheltä aihetta, jota keskusteluissa puhuttiin. Ohessa muutamia nostoja kandidaatintyöstäni.

” Opettaminen on vuorovaikutuksellista toimintaa. On tärkeää, että opettajalla on selkeä käsitys omasta arvoperustastaan ja ihmiskäsityksestä. Pohjimmiltaan opetustapahtuma on luova tapahtuma, jossa opettajuuden persoonalliset elementit nousevat esiin. Opettajuuden persoonallisten elementtien on ajateltu muodostuvan innosta, mielikuvituksesta tai luonteen korkeatasoisuudesta. (Koponen 1998.) “ Korostan itse aina opettajana aitoutta. Uskallusta olla oma itsensä. Vahvuuksineen ja heikkouksineen. Iloineneen ja suruineen. Oman persoonan esiin tuominen luokan edessä on mielestäni yksi suurimmista vahvuuksistani opettajan työssä.

” Opettajan yhtenä tehtävänä on edustaa yhteiskunnan arvoja ja moraalia. Opettaja ei voi selvitä tehtävistään ainoastaan didaktisen ja pedagogisen tietämyksen varassa. (Laine 2004, 14.) Hänellä tulee olla hyvin laaja tietämys ympäröivästä ja yhteiskunnassa tapahtuvista asioista.” Tein tutkimukseni vuonna 2007. Ennen Instagramia, Youtubea, Snapchattia ym. sosiaalisen median ilmiöitä. Koen, että ympäröivän maailman observointi ja ajassa eläminen on vuonna 2017 vielä entistäkin tärkeämpää. Täytyy olla hyvin perillä lasten ja nuorten mielenkiinnonkohteista. Däpit ja snäpit haltuun siis, ihan 5/5!

” Vuonna 1861 Suomen kansakoulun isän Uno Gygnauksen mukaan opettajan tuli aina näyttää nuorisolle esimerkkiä kristillisessä elämässä sekä koettaa säädyllisellä käytöksellä, nuhteettomalla elämällä, opettavaisella seurustelulla ja hyödyllisellä ohjauksella hankkia lasten ja nuorten keskuudessa arvonantoa, jota ilman heidän toimintansa ei koskaan voi käydä siunaukselliseksi. (Simola 1995, 233-234.)” 

Uno oli varmasti hieno mies. Ilman Unon panosta tuskin olisi Suomessa näin arvokasta koulutusjärjestelmää. Toivon kuitenkin, että Unon luoma käsitys opettajasta olisi edes hieman murentunut näin 156 vuotta myöhemmin.

Tatskoilla ja onneksi vielä toistaiseksi värähtävillä viisareilla!

-Esko-

// Kuva: Amanda Aho //

Comments (21)
, , , , ,

Yksin, kaksin, kolmistaan

7.8.2016

_DSF2401Helsingin sanomissa julkaistussa kirjoituksessa (7.8.2016) tutkija toteaa, että sinkuilla on monin tavoin rikkaampi elämä kuin parisuhteessa olevilla. Luin kirjoituksen läpi useampaan kertaan ja nyt onkin tuoreen suomen surkeimman sinkun aika arvioida muutamia tutkijan tekemiä havaintoja. Tai siis varsinaisesti en ole tuore sinkku, mutta kesän aikana ymmärrys omasta elämäntilanteesta on realisoitunut päässäni. Kyllä nyt olen sinkkumies ja kalenterivanhempi. Elämääni en ollut ihan näin suunnitellut. Suunnitelmat muuttuvat ja nyt on tämän vaiheen vuoro. Jokaisessa päivässä on onnensirpaleita, kun ne osaa oivaltaa ja keräillä ympäriltään. Kun onnensirpaleita keräilee tarpeeksi, muodostuu loppujen lopuksi ehjä ja eheä kokonaisuus.

”Naimattomilla pyyhkii jopa yllättävän hyvin, huomioi sinkkututkimuksia ruotinut yhdysvaltalainen psykologi. Ensitreffit alttarilla, treffiappsit puhelimessa. Maailma tuntuu uskovan, että kaksin on aina kaunihimpi.” Tästä lainauksesta tartun noihin treffiappseihin. Deittikulttuuri on muuttunut todella paljon viime vuosien aikana. Muistan aikoinaan, kun ystäväni tekivät profiileja Suomi24- treffipalveluun ja käyttivät Facebookin Are you interested- toimintoa. Tämä kaikki tehtiin vähän punastellen ja oli noloa kertoa, että tapasin kumppanin netissä. Kuvia ei edes kehdannut laittaa. Jokuhan saattaisi nähdä, että siellä se yläkerran epätoivoinen urvelo on seuran tarpeessa. Tämä asia on heittänyt täydellisen kuperkeikan. Nykyään on outoa jos et sinkkuna ole Tinderissä tai käytä muita treffiappseja. Näistä on tullut hyväksyttyjä ja madaltavat huomattavasti kynnystä ihmisille tutustua toisiinsa. Ilman punasteluja ja nolosteluja.

”Sinkut ovat esimerkiksi keskimäärin seurallisempia kuin kuin avioliiton solmineet. He pitävät tiiviimpää yhteyttä sukulaisiin, ystäviin ja naapureihin.” Sinkkuushan omalla tavallaan pakottaa seurallisuuteen. Sosiaaliset kontaktit pitävät mielen virkeänä ja jokainen sosiaalinen kontakti antaa aina sinulle jotain. Tämä seurallisuus ja yhteydenpito saattanee liittyä myös ajankäyttöön. Yksinollessani minulla on vapaata aikaa huomattavasti enemmän kuin parisuhteessa ollessani. Silloinhan se on hyvä pirautella ystäville ja kysellä kuulumisia. Naapurien ovikelloja en ole vielä soitellut. Parisuhteessa elämä on ajoittain melko struktoroitua ja lapsiperheissä myös kiireistä. Tämä varmasti syö tiiviin yhteydenpidon mahdollisuutta.

”Sinkut ovat myös itsensä suhteen määrätietoisempia ja kokevat todennäköisemmin kasvavansa jatkuvasti henkisesti tai kehittyvänsä ihmisenä kuin naimisissa olevat, DePaulo luettelee. Mitä itsenäisempi sinkku oli, sitä vähemmän hän tunsi kielteisiä tuntemuksia.” Itse allekirjoitan tästä lainauksesta kaikki kohdat. Tai, no naimisissa en ole ollut, joten siihen en ota kantaa. Kaikkien sinkkujen historia ja elämäntarina on varmasti erilainen, mutta itselleni tämä sinkkuaika on ollut todellista henkistä kasvua ja kehitystä. Väitän tuntevani itseni nyt paremmin kuin koskaan aiemmin. Olen oppinut hyväksymään asiat ja näen myös toiminnassani useita epäkohtia, joihin osaa nyt tarttua toivottavasti paremmin kuin aiemmin. Pakko on kasvaa ja kehittyä, tutkiskella ja lopuksi oivaltaa ja oppia. Itsenäisyys on ensiarvoisen tärkeää. Olen aina ollut ihminen, joka ei osaa olla yksin. Pelkäsin yksinoloa. Ikäänkuin kotona yksin ollessani menettäisin jotain. Koko ajan pitäisi tehdä jotain. Ei, eihän se niin mene. Yksinolon taito on hyvä oppia. Vaikka sitten vasta tässä iässä. Itsenäisenä ihmisenä on varmasti helpompi lähteä kohti tulevaisuuden tuulia. Mitä ikinä tuovatkaan tullessaan?

”DePaulo ei kuitenkaan väitä, että kumpikaan tapa elää – yksin tai yhdessä – olisi parempi kuin toinen. ”Hyvään elämään ei ole yhtä kaavaa”, hän kiteyttää.”

Hyvin kiteytetty. Kaikki elävät tyylillään. Onnellisuus ja kokonaisvaltainen hyvänolon tunne lienee se tärkein asia. Oli se sitten yksin, kaksin, kolmistaan tai ihan kuinka vain.

Mukavaa sunnuntaita!

-Esko-

Kuvat: Jere Lehtonen

Lähde: Helsingin sanomat

Comments (14)