Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
Browsing Tag

tv

, , , ,

PV= perjantain vanhat. Kaamea startti

13.5.2016

Tämä teksti oli kaksi vuotta sitten merkittävä. Merkittävä se on edelleen, mutta nyt sitä lukee hieman eri tunnelmissa ja vielä enemmän itsestään oppineena. Osittain osaa ymmärtää niitä ihmisten kommentteja. Aito on aito.

//// Kaksi viikkoa TV-sarjaa takana ja sen herättämät fiilikset ovat menneet todellista vuoristorataa. Eihän noita ekoja jaksoja pystynyt itse oikein katsomaankaan: Hirveää räpellystä, jännitystä ja naaman muikistelua. Nyt olo on jo hyvä, mutta viime viikolla koin kyllä todellisen pohjakosketuksen.

Kaverini kysyi eräänä päivänä, että olenko lukenut mitään keskustelupalstoja sarjaa koskien. En ollut lukenut, mutta ihminenhän on lähtökohtaisesti utelias olento, en tietenkään voinut vastustaa kiusausta. Jos olisin tiennyt, mitä on edessäni, en olisi IKINÄ avannut noita sivuja.

Vielä samana iltana Karoliinan nukuttaessa F:ää ajattelin, että mitä jos vain vähän vilkaisisin keskustelupalstakommentteja. Eihän siellä nyt varmasti mitään niin pahaa olisi. Menin ja luin muutaman keskusteluketjun. Ja täytyy kyllä myöntää, että se oli aika raastava kokemus. Itse asiassa niin raastava, että aloin tärisemään ja tuli fyysisesti huono olo, meinasin oksentaa. Pari seuraavaa yötä tuli nukuttua unilääkkeiden voimalla.

Terve kritiikki on tervetullutta ja sen kautta voi tutkia itsessään asioita, jotka täysin tuntemattomat ihmiset elämässäni näkevät. Niin ja sekin on fakta, että jos leikkiin on lähtenyt, se pitää myös kestää.

Elämäni kuvataan sarjassa vahvasti perhekeskeisesti ja tämä oli varmasti osittain syy, miksi minut/meidät sarjaan valittiinkin. Minä elän elämääni perheeni kautta. Teemme oikeastaan kaikki asiat yhdessä. Karoliina on puolisoni ja myös samalla paras ystäväni. Se voima, jota häneltä saan on jotain mitä on vaikea kuvailla. Tämmöistä elämäntilannetta ja parisuhdetta etsin 30 vuotta ja nyt se on minulla tässä. Siitä nautin, laulan ja tanssin.

No miksi minä halusin kirjoittaa tämän kaiken auki nyt tänne blogiin? Jos sarjan tekeminen – raastavuudessaankin – jotain opetti, niin ainakin sen, ettei koskaan saa unohtaa sitä, mikä elämässä on oikeasti tärkeintä. Minulle tärkeintä on perhe ja rehellisyys.

Entinen Esko olisi pitänyt tämänkin alemmuustilan sisällään ja vetänyt väkinäinen hymy naamalla eteenpäin. Uusi, kameran kautta elämästään ja itsestään oppinut Esko, voi sanoa, että kyllähän ne keskusteluketjut ja mauton kritiikki satutti.

Istuimme Karoliinan kanssa viime viikolla monena iltana sohvalla ja juttelimme, kävimme asioita läpi. Käänsimme asiat positiiviksi. Laitoimme asiat tärkeysjärjestykseen. Me olemme me ja meillä on maailman ihanin tytär. Sillä on lopulta vain väliä.

Tämä ei ole säälikirjoitus. Tämä on kirjoitus, joka kiteytti kahden viikon fiilikseni sarjasta nimeltä Iholla.

-Esko-

P.S. Jukka, Patu, Yrjänä ja Tero : Olette huikeita tyyppejä! ////

Mukavaa viikonloppua!!

-Esko-

Comments (5)
, , ,

PV= perjantain vanhat: Ystävyys tv-sarjan takaa

6.5.2016

i3 i5 i6 i7

Tämä se oli ikimuistoinen matka. Ja nuo pojat ovat edelleen elämässäni mukana. Se on upea juttu.

///” Täällä M Moskitolta hei! Sun hakemus oli tosi mielenkiintoinen ja haluttais antaa sulle kamera casting-kuvailuihin”. Ei muuta, kun sovittiin tärskyt Riihimäen Seurahuoneelle, jonne Lahdesta ajoin hakemaan sen pienen mustan möhkäleen, joka tulisi tallentamaan elämäämme puolen vuoden ajan. ”Jaahas, mihinkäs hommaan sitä ollaan nyt lähdössä”, mietin monta kertaa kotiin ajaessani.

Tästä alkoi yksi mielenkiintoinen ja todella erikoinen vaihe elämässäni. Kuvailuista nyt en kirjoittele sen enempää, vaan lähinnä tämän prosessin mukanaan tuomista fiiliksistä, ihmisistä ja kokemuksista.

”Moro, mä oon Patrick.”, tervehti minua 40 asteen kuumeessa oleva nuori pipopäinen mies. ” Moikka, mä oon Jukka. Mul on jalat vähän hapoilla, juoksin just maratonin” huikkasi silmälasipäinen mies vihreässä Keywest-hupparissaan. Yrjänä tulikin 15 minuuttia myöhässä. Tässä ensimmäinen kohtaaminen muiden miesten kanssa. Lähdimme viettämään iltaa yhdessä ja jo silloin illassa oli jotain erikoista.

Itse olen huono tutustumaan uusiin ihmisiin. Sosiaalisena tyyppinä toki tulen toimeen hyvin ihmisten kanssa, mutta ystävyyssuhteita aikuisiällä ei ole liiemmin syntynyt. Nyt niin kuitenkin pääsi käymään. Nämä miehet ovat tulleet minulle todella tärkeiksi tyypeiksi. Patun luoma Watsapp- ryhmä oli timanttinen keksintö. Tämän avulla pidämme yhteyttä lähes päivittäin. Välillä keskustellaan ihan järkevistä jutuista, välillä keskustelun taso hieman karkailee.

Olemme kaikki täysin erilaisia ihmisiä. Silti joku meitä yhdistää ja tekee tapaamisistamme täysin mutkattomia. En olisi ehkä ensitapaamisen perusteella uskonut, että tämä hieno matka kartuttaa matkalaukkuani vielä upeilla ystävillä. Ja kaiken lisäksi jokaisen meidän tarina on saanut kuvausten jälkeen vielä uusia iloisia käänteitä. Patu vietti ikimuistoiset häät ja avioitui. Jukka on löytänyt hienon ihmisen rinnalleen ja Yrjänä sai elämäänsä pienen herttaisen Tyyne Myyn.

Tämä matka oli kohdallamme melkoisen pitkä. Kuvailut aloitettiin jo puolitoista vuotta sitten ja torstaina se sitten loppui. Ajattelin, että sarjan loppuminen ei herätä sen kummempia fiiliksiä. Kyllä se herätti. Tuli haikea olo. Eihän mikään muutu, mutta tämä matka on tarjonnut niin erilaisia hetkiä. Alku oli hämmentävää ja jopa hieman ahdistavaa. Loppuaika mukavaa ja vapauttavaa.

Seurailin sarjan ajan myös Twitter ja Facebook.- keskusteluja. Katsojat olivat niin aktiivisia ja osasta on tullut ihan ”virtuaalikavereita”. Juttuja on ollut todella mukava seurata, kiitos siis kaikille. Ja tämä blogi. Huh, miten kivoja ihmisiä tämä maa päällään kantaa. Upeaa aktiivisuutta ja miten kannustavia ja kivoja viestejä. Hattu päästä teille kaikille. Pyrin aina vastaamaan jokaiseen viestiin. Tehdään tästä kunnon vuorovaikutteinen juttu!

Olen jo kauan miettinyt, jotta alkaisimmeko VLOGGAAMAAN myös tämä kirjoittelun lisäksi? Kannattaisiko? Puolen vuoden valmennus on jo takana..:) ///

Mukavaa aurinkoista perjantaita!!

-Esko-

Comments (18)