Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
Browsing Tag

unettomuus

, , , ,

PV= perjantain vanhat: Kuoleman serkkupoika

22.4.2016

Tämä postaus oli pakko nostaa uudestaan esiin, koska tämä asiakin on taas vähän nostanut päätään. Mikä ei ole varsinaisen mukava juttu.

////”Idiootti ei unta rakasta, ei pidä kuoleman serkkupojasta…Unettomuus tekee mut seniiliksi, instabiiliksi, kärsii mekanismi…” Näin lauleskelee lahtelainen reggae-artisti Raappana. Syksyn kynnyksellä osasin mukautua hyvin tämän kappaleen tekstiin.

Unenlahjani eivät ole koskaan olleet hyvät. Muistan, kun jo pienenä kesämökillämme kaikki muut lapset nukahtivat sormia napsauttamalla ja nukkuivat sikeää unta aamun sarastukseen asti. Automatkoilla veljeni nukahti jo Lykynlammen kohdalla (n. 8km. Joensuun keskustasta). Itse katselin nukkuvaa veljeäni Helsinkiin asti. Yleensä hän heräsi Keravalla, viimeistään Käpylässä.

Kyllä, tämä kuulostaa varmasti kummalliselta, mutta olen nukkunut F:n syntymän jälkeen lähes jokaisen yön olohuoneen sohvallamme. Tähän ratkaisuun päädyttiin aikanaan, kun Karoliinan oli helppo imettää F:ää heidän nukkuessaan samassa sängyssä. Itse jaksoi myös paremmin käydä töissä, kun sai nukkua sohvalla ”rauhassa”. Tämä käytäntö on nyt jotenkin jäänyt päälle. Toivottavasti esim. F:n aloittaessa koulun voisi siirtyä takaisin sänkyyn. (F tulee edelleen lähes joka yö sänkyymme ja minä heikkounisena herään tähän niin, etten saa enää unta)

Opettajan kesäloma on pitkä ja tämä kesä oli todella kiva ja tapahtumarikas. Töistä tuli irrottauduttua hyvin, jopa liiankin hyvin. Syksyllä kaikki tulikin ryminällä päälle. Paluu arkirutiineihin, Iholla-sarjan alku, F:n päivähoito. Menetin uneni lähes täysin kuukaudeksi. En nukkunut juuri lainkaan. Menin kyllä nukkumaan ihan normaalisti, mutta yöllä heräsin yhden aikaan ja sitten pyörinkin ja tuijottelin kelloa herätyskellon soittoon asti. Mietin työasioita, mietin mitä kummallisempia asioita. Kierre oli valmis ja aloin pelkäämään nukkumista.

Jo näin lyhyessä ajassa minusta tuli vihainen, perheestä piittaamaton haamu. Järjettömän tummilla silmänalusilla. Töissä jaksoin kitkutella. Urheilua en jaksanut harrastaa. Kavereille keksin tekosyitä, etten kerkeä nähdä heitä. Puhelimen painoin äänettömälle. Tajusin, ettei elämä voi jatkua näin, ja päätin suunnata Helsingin uniklinikalle.

Diagnoosini: toiminnallinen unettomuus, joka on hyvin yleistä muutoksien saapuessa elämään. Sain Surmontil-nimistä lääkettä, jota voidaan käyttää pieninä annoksina juuri unettomuuteen. Tavoitteena lääkkeen aloituksessa oli säilyttää jatkuva uni ja estää yöheräämiseni.

En ole varma vaikuttiko juuri lääkeaine minuun. Söin lääkettä jonkin aikaa ja nukuin kyllä paremmin. Luulenpa vaikutuksen olleen kuitenkin ennemmin päänsisäinen juttu. Pelkästään jo tieto siitä, että kaapista löytyi unilääkepurkki – ilman että edes otin sieltä välttämättä yhtään lääkettä – rauhoitti mieltäni.

Enää en ole lääkettä juurikaan syönyt. Arki on tasaantunut ja nukun jo paremmin. Lyhyestä haamujaksosta johtuen osaan arvostaa unen merkitystä ihan eri tavalla. Ilman unta kulkee kuin sumussa ja epämiellyttävät vaikutukset alkavat hyvin nopeasti.

Olin viime viikolla kuuntelemassa unilääketieteeseen erikoistuneen neurologin, professori Markku Partisen pitämää Uni-luentoa. Hän lopetti luentonsa lauseeseen: ” Paras unilääke on puhdas omatunto. ”

Tavallaan olen Partisen kanssa samaa mieltä: Kun mielen päällä ei ole mitään stressiä, tulee unikin paremmin. Varsinaisen omatuntoni pitäisi kuitenkin olla ihan puhtoinen.

Olisi mukava kuulla, jos teillä olisi jotain poppakonsteja unettomuuden taltuttamiseen? Lääkkeiden olemassaolo on hyvä juttu, mutta ei niitä haluaisi vedellä yhtään enemmän kuin on pakko. Entä onko linjoilla muita unettomia sieluja tai sohvanukkujia?////

Unirikasta viikonloppua!

-Esko-

Comments (21)