Isäni toivoi syntymäpäivälahjaksi vastamelukuulokkeita. En ehkä ihan ensimmäisenä olisi tätä toivetta voinut arvata. Teinkin omasta mielestäni ihan hirveän hauskan pätkän tuonne Instastoriesin puolelle. Toisaalta, ymmärrän sittenkin jollain tasolla tämän toiveen. Ettei olisi Pohjois-Karjalaiset sukujuuret omaavalla ajoittain kovaäänisellä äidilläni jotain osuutta asiaan. Vastamelukuulokkeet, pitkän liiton salaisuus?
Vanhempani ovat olleet yhdessä jo kymmeniä ja kymmeniä ja kymmeniä vuosia. En ole koskaan isiltä ja äidiltä sen syvempiä suhdekiemuroita kysellyt. Ei ole nuo aiheet kuuluneet meidän perheen arkisiin keskusteluihin. Enemmän on puhuttu urheilusta ja päivän ruokatoiveista. Hyvin ollaan pärjätty. Hyvin paljon minä ihailen ihmisiä, jotka pystyvät elämään saman ihmisen kanssa lähes koko aikuiselämänsä.
Se on todella hienoa ja voisiko jo sanoa, että myös harvinaista. Ja eihän ole mitään niin liikuttavaa, kun nähdä harmaahapsiset vanhukset kävelemässä käsikynkässä kaupunkien kaduilla. Takana on elettyä elämää huomattavasti enemmän kuin sitä on enää jäljellä. Takana on varmasti tuhansia riitoja ja hetkiä, kun on vain tehnyt mieli mennä sinne omaan huoneeseen ja laittaa ne vastamelukuulokkeet päähän.
Rinnassa hakkaa se sama sydän joka on pakahtunut rakkaudesta silloin ensitapaamisella. Samat silmät katsovat syvälle niihin samoihin silmiin. Ote kädestä on jo hieman hauras, hauras, mutta varma ja turvallinen. Ero, ero, ero ja ero. Noita uutisia tuntuu tulvahtelevan iltapäivälehtiin päivittäin. Uskaltanen väittää, että sovellusrakkauden aikakaudella tuommoisten vuosikymmenten rakkaustarinoiden syntyminen on huomattavasti harvinaisempaa kuin lankapuhelimien aikakausilla. Aina tulee seuraava– ajattelumallille tämä nykyinen parisuhdekulttuuri tarjoaa todella hyvät puitteet. Muutaman sovelluksen takaa sinulle aukeaa mahdollisuus tutustua uusiin ihmisiin. Eikä siinä mitään. Esko, ollaan vuodessa 2018.
Tämmöisiä ajatuksia tuli mieleen, kun ajelin Tammiston Poweriin ostoksille. Nyt en laita kuulokkeita päähän. Otan käteeni irtokarkkipussin ja alan katsomaan Tuntematonta sotilasta, vihdoin!
-Esko-
// Kuvat: Pasi Salervo //