Eilen kävin elokuvissa katsomassa uuden kotimaisen leffan, Kaiken se kestää. En edes yritä leikkiä elokuvakriitikkoa. Kerron vain fiiliksiä, joita elokuva minussa herätti. Ja herättihän se, paljonkin. Olen suuri kotimaisten elokuvien ystävä. Näistä suosikkejani ovat Levottomat ykkönen, Vuosaari ja Paha maa. Kahta viimeistä leimaa hyvin vahvasti toiveikas melankolia. Samantyyppisillä fiiliksillä kävelin pois myös eilen Kaiken se kestää- elokuvan nähtyäni. Kyseisen leffa herättää varmasti hyvin erilaisia tunteita ja tulkintoja. Jättää paljon asioita auki ja nimenomaan antaa katsojan ajatuksille tilaa.
Kyllä aikuiset ihmiset osaavat olla typeriä, itsekkäitä ja ajattelemattomia. Kaikenko se kestää? Ei kestä, jos kyseessä on lapsi. Monessa kohtauksessa kiehuin penkissäni. Miten idioottimaisesti voivat aikuiset ihmiset toimia? Elokuvan tarina kulkee vahvasti lasten silmien ja kokemusten kautta. Tämä on varmasti juuri se asia, joka tekee tarinasta niin puhuttelevan. Eilinen ei ollut niinsanotusti iloinen poppareiden popsimisilta. Leffa herätti paljon ajatuksia ja kyllähän lapsinäyttelijät vetävät aivan uskomattomat roolisuoritukset. Todella hienot.
Jos kotimainen elokuva kiinnostaa niin käykäähän ihmeessä katsomassa.
Minä katson tänään F:n kanssa Vain elämää ekan jakson. Se on varma!!
Mukavaa perjantai-iltaa!!
-Esko-