Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
Browsing Category

Arki ja fiilis

, , ,

Juoksetko pakoon niitä hiljaisia ja yksinäisiä hetkiä?

18.5.2022

Juoksetko pakoon niitä hiljaisia ja yksinäisiä hetkiä? Näin minulta kysyttiin taannoin Instagramissani. Vastataanpas tähän nyt hieman kattavammin oikein kirjoituksen muodossa. Kaikilla on varmasti erinäisiä kimmokkeita aloittaa joku uusi urheiluharrastus. On kyseessä sitten padel, sulkapallo, kiipeily tanssi tai ihan mikä vaan. 

Olen urheillut aivan koko ikäni. Ihan pienenä poikana vietin kaikki kesät isovanhempieni kesämökillä Orimattilassa. Siellä pelasimme serkkujeni kanssa jalkapalloa, juoksimme tyynyistä tehtyjä esteitä ja keihästä heitimme papan katajasta veistetyllä keihäällä. 

Vähän isompana poikana pelasin samaan aikaan jalkapalloa, jääkiekkoa ja koripalloa. En voi vanhempiani enempää kiittää, että nämä minulle mahdollistivat. Liikunnallisen elämäntavan omaksuminen on asia, josta olen heille aina todella kiitollinen.

Koripallo valikoitui sitten lajikseni, jota pelasin ihan korkeimmalla sarjatasolla asti. Aina, kun vuorossa oli lenkki tai juoksuharjoittelu oli se aivan pakkopullaa. Tuolloin inhosin juoksemista. Aktiiviuran lopetettuani kävin lenkillä aina ajoittain. Juoksin kolmen kilometrin lenkkiä, josta aina kävelin puolet. En jaksanut, eikä kiinnostanut.

Tasaiseen elämään saapuikin sitten hieman suurempi särö. Arki oli täyttynyt touhusta ja tekemisestä. Sitten sitä ei enää ollutkaan. Oli hiljaista ja vaatekaapissa olikin vain omat vaatteet. Siitä se sitten alkoi. Lenkkitossut jalkaan ja juoksemaan. Suuri muutos elämässä oli se minun kimmokkeeni aktiivisen juoksuharrastuksen aloittamiseen. Ulkoilma ja lenkin mukanaan tuoma mahtava olo auttoi kaikkeen. Tämä on valinta, josta olen itselleni aina todella kiitollinen. Siinä olisi ollut paikka tehdä myös hyvin erilaisia valintoja.

Viime lauantaina juoksimme ystävieni kanssa marathon-viestin. Se meni aivan älyttömän hienosti. Sijoituimme puolivahingossa kymmenen parhaan joukkoon. Omaa osuutta juoksiessani huomasin olevani paremmassa kunnossa, kuin koskaan aiemmin elämässäni. Se tuntui todella hyvältä. Se tuntui niin hyvältä, että innostuin juoksemisesta vain entistä enemmän.

Kyllä, aloittaessani aktiivista juoksuharrastusta juoksin pakoon niitä hiljaisia ja yksinäisiä hetkiä. Nykyään juoksen, koska nautin suunnattomasti niistä hiljaisista ja yksinäisistä hetkistä. Näin se elämä kuljettelee. 

-Esko-

// Kuvat: Jenny Helenius //

Comments (4)
, ,

Minne se kirjoituskyky hävisi?

16.5.2022

Aloitin oman blogini kolmas päivä huhtikuuta vuonna 2016. Tuolloin julkaisin uuden jutun jokaisena päivänä. Näin toimin varmaan parisen vuotta, kunnes sivustoni valtasi joku ihmeellinen virus ja hetkittäin eskokyro.fi toimikin linkkinä oletettavasti hieman hämärään erektiopilleribisnekseen. Tuli pakotettu tauko naputteluun. Pillerimyyjät saatiin karkotettua ja kirjoittelu jatkui vanhaan malliinsa. Nautin siitä paljon ja lukijamäärätkin pikkuhiljaa palailivat ennalleen.

Tuli Koronavirus. Päätin heti alkuun etten ala leikkimään kaikkitietävää virologia. En ala kirjoittelemaan tästä aiheesta juuri mitään. Hieman arkityötä ja vallitsevaa tilannetta sivusin. Ihmiset olivat kotona. Juhlat vietettiin videoiden välityksellä. Oma elämä koostui oikeastaan työstä, lenkkeilystä, ystävistä ja nukkumisesta. Ei tapahtunut yhtään mitään. Tuli taukoa naputteluun, koska ei ollut yhtään inspiroivaa asiaa ympärillä. Itseään toistava arki alkoi hieman syömään kirjoitteluintoa.

Ohjuksia ja panssarivaunuja. Kauheita kuvia ja tragediaa. Tällä kertaa päätin etten ala leikkimään sotatieteiden tohtoria. Liian iloinen teksti tuntui kielletyltä. Oman elämän ongelmat niin kovin mitättömiltä. Tuntui, että koko kirjoituskyky oli kadonnut. Kaikki tuntui jotenkin väärältä. Ajoittain yritin jotain naputella. Pyyhin pois ja jätin julkaisematta.

Blogini täytti huhtikuussa jo kuusi vuotta. Noihin vuosiin on mahtunut kyllä vaikka ja mitä. Se on ollut hyvin tärkeä osa minua, elämääni ja tarinaani. Nyt on aika jälleen aktivoitua. Löytää se vanha ja hyvä fiilis tähän hommaan takaisin. Aikaisemmin annoin vaan mennä. Painoin Julkaise- nappia sen enempiä miettimättä. Noh, ehkä ajoittain olisi voinut vähän miettiäkin, mutta juuri tuollaisena haluan elämääni tänne tallentaa. Aitona ja itseni näköisenä. 

Toivottavasti saataisiin se vanha hyvä meininki takaisin. Yhdessä.

Ihanaa viikkoa!!

Esko

// Kuva: Antti Sihlman // 

Comments (6)