Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
Browsing Category

Tyyli

, ,

Lähtisitkö uudelleen mukaan Iholla-sarjaan?

13.9.2018

Tein eilen ensimmäistä kertaa Instastoriesissa monien suosiman kyselyn. Seuraajani saivat kysellä minulta ihan mitä tahansa. Kysymyksiä tuli todella paljon ja erittäin laajalta skaalalta. Opehommia, uusioperhettä, lempiruokaa ja vaikka sun mitä tuli esille. Oli itsellenikin oikein mukava vastailla. Tuli mietittyä asioita ja monesta eri kulmasta. Monesta kysymyksestä voisi kirjoittaa ihan oman postauksensa ja kirjoitankin nyt yhdestä. Osallistuin aikanaan varmasti monelle tuttuun Iholla-televisiosarjaan. Yksi kysymys kuului näin: Lähtisitkö uudelleen Iholla-sarjaan, jos se olisi mahdollista?

Vastaus tähän on, että aivan ehdottomasti lähtisin. Sarjaa kuvatessa ei ollut vielä Snapchatteja ei Instastorieseja ja eipä tainnut silloin olla Youtube-kulttuurikaan kovin kummoisessa kukoistuksessa. Se puolivuotinen kuvaussessio aivan arkisesta elämästä oli jotain niin outoa, että se oli samalla jollain tavalla kiehtovaa. Aluksi oli todella kummallista ja jopa noloa kävellä kaupungilla ja jutella kameralle. Istua ravintolassa kameran kanssa ja eniten jännitti tuoda kamera omaan luokkaani ja kysellä oppilaiden vanhemmilta kuvauslupia ja kertoa ”projektistani”. Jännitys oli turhaa, koska suhtautuminen oli hyvin ymmärtäväistä. Juuri tänä päivänä miestä ja kameraa ei varmasti ihan niin paljoa kummasteltaisi.

Elämä koostuu erilaisista vaiheista ja sarjaa kuvatessa elämä on hyvin erilaista kuin tällä hetkellä. Sarja on tallennettuna DVD:ille, jotka ovat hyvässä tallessa tuolla kaapissani. En ole niihin juurikaan palaillut. Täytyisi ihan oikeasti katsoa joskus muutama jakso läpi ja vertailla omaa minääni tähän nykyiseen Eskoon. Hiukset olivat ainakin paljon pidemmät ja ajatuksenjuoksu tai ainakin niiden esiintuominen huomattavasti nykyistä vaivalloisempaa. Muistan joitain monologeja kameralle jutellessani olleeni aivan lukossa. Pelkäsi avoimuutta. Tämä ei johtunut vain kamerasta tämä johtui minusta.

Jos lähtisin nyt tekemään uutta tutkimusmatkaa itseeni olisin varmasti huomattavasti rohkeampi, huomattavasti avoimempi. Aiemmin sitä pelotti näyttää itseään niinä heikkoina hetkinä. Avoimuus ja asioista puhuminen ovat ensiarvoisen tärkeitä asioita ihmisen elämässä. Kirjoittamisen kautta tämän on huomannut. Kannattaako sitä tehdä koko kansalle onkin sitten ihan eri kysymys. Tämän linjan olen valinnut ja tällä mennään. Enemmän se on hyvää elämääni tuonut kuin negatiivisuutta. Niin ja mitä tuo sarja elämääni toi?

Noh, sehän toi tietysti Iholla-etuliitteen joidenkin ihmisten puheisiin. Se toi todella erikoisen hetken, jonka kokee vain kerran elämässään. Oma naama lävähtää neljä kertaa viikossa televisioon kaikkien katseltavaksi. Se toi mahdollisuuden kirjoittaa varmasti jossain mittakaavassa suosittua blogia. Nykyään kirjoittajia on niin paljon, että jonkun ”potkun” se vaatii, jotta ihmiset sen oman alustasi löytävät. Se toi monta uutta tuttavuutta ja mahdollisuuden nähdä televisiotyöläisten kulisseihin. Se toi tuonne kaappiini DVD:t, jotka sisältävät kolmekymmentäkuusi jaksoa ammattilaisten työstämää materiaalia elämästäni.

Nykyäänhän lähes jokaisella ihmisellä on taskussaan kapistus ja sovellukset, jolla voi kuvata sitä oman elämänsä Iholla-sarjaa. 

-Esko-

// Kuvat: MTV lifestyle ja Sub. Jälkimmäinen: Marek Sabogal //

Comments (4)
, , ,

Oudot tapani kertaa kymmenen

12.9.2018

Eilinen aihe oli sen verran riipaisevan koskettava, joten tänään on hyvä kirjoitella vähän kevyempää. Sitä on itselle pinttynyt hyvin erikoisia tapoja ja varsinkin yksinasustellessa nämä ovat nyt juurtumassa tuonne selkärankaan. Itsehän näihin ei enää edes hirveästi kiinnitä huomiota, mutta oletettavasti ainakin osa saattanee hieman kummastuttaa joitain ihmisiä.

  1. Olen vienyt puolityhjien maito- ja muiden tölkkien asettamisen jääkaappiin vielä seuraavalle tasolle. Laitan jääkaappiini tyhjiä, kyllä täysin tyhjiä pakkauksia. Sieltä sitten keräilen niitä roskia viedessä roskapussin täytteeksi.
  2. Opehuoneessa olen saanut useita kertoja hieman kummia katseita kahvihommistani. Kaadan aina kupista kuumaa kahvia pois ja laitan kylmää vettä tilalle. En tiedä juontaako tämä juurensa siitä, että ajoittain välkillä on niin kiire ettei kerkiä odotella kupposen jäähtymistä?
  3. Yöpukuni on mallia Aku Ankka. Eli nukun pelkkä t-paita päällä. Tästä ei sen enempää.
  4. Kaivelen korviksiani, jonka jälkeen haistelen sormiani. Tästäkään ei sen enempää.
  5. En nuku koskaan seinänpuolella.
  6. Nukkuessani tarvitsen lähes aina neljä tyynyä. Yksi ihan peruspaikassa päänalla. Yksi jalkojenvälissä. Yksi kainalossa. Yksi naamanpäällä, happivaralla.
  7. En juo koskaan punaviiniä ja valkoviiniäkin vain aivan pakkotilanteessa. Asia, josta kuulen todella paljon. Ravintolassa tilaan aina vissyä tai limpparia. En vain osaa juoda viiniä.
  8. Käytän vannoutuneesti paperikalenteria. Se ei synkronoidu kuin pyyhekumilla ja lyijykynällä. Aikatauluehdotusmeileihin tai -puheluihin vastaan aina lopuksi. Varmistan vielä kotona paperikalenteristani.
  9. Kierrän aina vakiojuoksulenkkini samaan suuntaan. En muuten tiedä miksi tuo hieno Munkkiniemen merenrantalenkin juoksusuunta on aina sama. Näin asian ylöskirjoitettua täytyisi varmasti kokeilla myös toista suuntaa.
  10. Möyhennän ruokalautaseni kaikki osaset sekaisin ja syön aika nopeasti. Salaatit perunat, kastikkeet ym…Aikanaan jossain artikkelissa puhuttiin, että mies on niissä kynttilänvalohommissa kuin ruokatottumuksensa. Esko, malttamaton möyhentäjä. En usko tuommoisiin huuhaa-artikkeleihin.

Nämä viikot vain hurisevat. On taas jo viikon puoliväli. Oikein leppoisaa iltaa kaikille!!

-Esko-

// Kuvat: Pasi Salervo //

Comments (14)