Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
Browsing Category

Tyyli

, , , ,

Olen Esko, olen uunimakkara- sekä kermaviilikastikevaikuttaja

14.1.2021

Miksi kouluruokakuvia? No, jotta täällä smoothie bowlien ja acai-puurojen seassa osaisimme myös tätä suomalaista hienoa ja maistuvaa oikeutta arvostaa. (Gifinä paistinpannu)

Lähes viikottain tuonne Instani stooreihin laittelen kuvia maittavista kouluruoka-annoksista. Tänään sitten laitoin sinne höysteeksi nuo ensimmäisen kappaleeni virkkeet. Ja sittenhän alkoikin melkoinen viestitulva. Ei ole aikoihin mikään video noin suurta mielenkiintoa herättänyt. Oikein mieltä lämmitti lueskella niitä viestejä. Sata prosenttia niistä oli positiivisia ja kouluruokaa arvostavia. 

Itsehän pidän kouluruoasta todella paljon. Kaikkia maamme lapsia en varmasti saa syömään täydellisiä lautasmallin mukaisia annoksia, en todellakaan. Yritän kuitenkin esimerkilläni (suurehkolla annoskoolla ja oikealla asenteella) näyttää pienille ihmisille hyvää esimerkkiä. Saada heidät kunnioittamaan päivittäistä lämmintä ateriaa. Hieman vanhemmille tuolla somen maailmassa palautella mieliin omia kouluruokamuistojaan. Jos saisi aikuiset puhumaan kouluruoasta arvostavasti, niin ehkäpä se sieltä sitten pikkuhiljaa vaikuttaisi myös lasten asennoitumiseen. Olisiko niiden Kinder-, tai kumiperunahommien aika jo ohi?

Koulussa työskentelevät keittäjät tekevät hienoa työtä loihtiessaan ymmärtääkseni melkoisen pienillä budjeteilla päivittäin monipuolisia annoksia koululaisten lautasille. Usein pyrin heitä kiittämään ja keittiöön peukkua näyttämään. Veinpäs tänä jouluna myös pienoisen lahjan koulumme keittäjälle. Siivojalle tiputin samalla yhden pienen muistamisen. Koulumme eläköityneen keittäjän kanssa olin niinsanotusti todella hyvää pataa. Joskus hän tarjoili minulle tekemiään pannukakkuja työpäivän jälkeen, joita sitten yhdessä mutustelimme ja höpöttelimme. Tekipä hän myös muuttoporukalleni maistuvan kinkkupiirakan, kun aisti ettei Eskolla ollut siinä hetkessä menossa ihan elämänsä parhaat kuukaudet. Hyviä muistoja.

Olemme joskus hyvän ystäväni Ollin kanssa miettineet, että alkaisimme kerran viikossa valmistamaan valitsemaamme kouluruokaa. Yrittäisimme tehdä annokset suunnilleen samalla budjetilla, jonka koulun keittäjät annoksiin käyttävät. Tämänpäiväinen myönteinen vastaanotto sai sitten toteamaan, että nyt tämä kokkailusarja saa alkaa. Ensi viikolla onkin sitten ensimmäisen kokki-illan vuoro ja ruokana itseoikeutetusti, uunimakkara. Uskoisin, että tämmöistä ei ole ainakaan Suomessa kukaan koskaan tehnyt. Uunimakkara- sekä kermaviilikastikevaikuttajat.

Ehdotappas siis kommentteihin, että mitä kouluruokia lähtisimme jäljittelemään?

Kaikkea olisi hyvä ainakin maistaa.

-Esko-

Comments (6)
, , , , ,

Olet kaikki mitä koululainen voi vain haluta

12.1.2021

Tänään lopettelimme matematiikan tuntia ja yllättäen yksi pikkusankareista käveli viereeni ja antoi minulle postikortin, jonka hän oli itse hienosti kirjaillut. Kiitin kovasti ja laitoin kortin sotkuiselle opepöydälle odottamaan rauhallisempaa hetkeä tutustua sen sisältöön. Välitunti alkoi ja jäin hetkeksi istuskelemaan luokkaani. Otin kortin käteeni ja aloin sitä lueskelemaan. Viimeiset rivit olivat kyllä äärimmäisen liikuttavia. Ne kuuluivat näin: “Olet kaikki mitä koululainen voi vain haluta. Kiitos, että opetat meitä.

Juuri viimeksi kirjoittelin positiivisen palautteen ja mukavien sanojen merkityksestä. Raapustin, kuinka yritän muistaa aina kehua ja kannustaa näitä pieniä oppilaita. Kivat sanat toimivat isolta pienelle, mutta kyllä se pienen ihmisen palaute myös isomman mieltä kovasti lämmittää. Jotenkin nämä lasten kirjoittamat sekä sanotut palautteet ovat niin aitoja, niin välittömiä.

Voi, kun sitä itsekin muistaisi aina ajoittain ystäville tai ihan kenelle vain niitä mukavia sanoja viestittää. Leveää hymyä ja jo hieman kiillevaurioisia etuhampaita voisi entistä enemmän ympärilleen kylvää. Etenkin tämmöisinä hienoisen tuulisina maailman aikoina. 

Eipä sitä arjessa siellä luokassa touhutessa aina edes muista tai tajua, kuinka tärkeä henkilö sitä saattaakaan olla oppilailleen. Ne arjen pienet hetket ja sutjautukset ihan oikeasti saattavat jäädä elämään niiden pienten ihmisten päähän. He vuosien jälkeen vielä muistavat, kuinka se partasuinen ukko teki luokassa kärrynpyöriä tai kehui onnistuneesta suorituksesta. Heitti yläfemman (koronaturvallisesti), kun huomasi oppilaidensa auttaneen luokkakaveriansa. Komensi ja ääntään korotti, kun siihen oli aihetta. 

Ja sitten eikun lumitöihin. Kivaa iltaa!!

-Esko-

// Kuva: Mirko Leskinen //

Comments (%)