Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
, , , ,

IHOLLA ja Ensitreffit alttarilla, aika on valmis!

23.8.2019

1.9.2014 kello 22 alkoi AVA-kanavalta televisiosarja nimeltään IHOLLA. Kaksi ensimmäistä kautta oli seurattu mitä erilaisempien naisten elämää. Koukutuin täysin toisen kauden kiemuroihin. Sanni, Johanna ja kumppanit tempasivat tämän herran täysin mukaansa. Monesti olen miettinyt, että miksi? Ja vastaus on hyvinkin yksinkertainen. Tavalliset ihmiset kuvasivat täysin tavallista elämää. Hienoilla musiikeilla ja leikkauksilla maustettuna. Tämä vuonna 2014 alkanut kausi oli kolmas ja ääneen pääsivätkin miehet.

Mukana oli myös pitkätukkainen luokanopettaja Esko nimeltään. Muistan tarkasti sen hetken, kun oma naama lävähtää televisiovastaanottimiin ja vieläpä useasti viikossa. Se on muuten asia, johon et voi millään tavalla valmistautua. Tai ainakaan siihen minkälaisen kuvan ihmiset sinusta televisiosarjan perusteella muodostavat.

Nyt on lähes tarkalleen viisi vuotta tuosta hetkestä kulunut. En ole sen koommin sarjaa katsellut. Tänä tulevana syksynä teimme ystäväni Ollin ja ehkäpä myös Mikon kanssa päätöksen, että kerran viikossa istumme sohvalle ja katsomme hieman sarjoja. Ei Game Of Thronesia tai Rahapajaa, vaan Iholla kolmosta Ensitreffit alttarilla ensimmäistä kautta, jossa Olli astui avioliiton satamaan itselleen tuntemattoman ihmisen kanssa. Sanoisinko, että jännittävä sarjasyksy siis tulossa.

Noiden viisi vuotta vanhojen tapahtumien ja teemojen ympärille on hyvä peilata juuri tämänhetkistä elämää. Antaa varmasti paljon kirjoiteltavaa tänne bloginkin puolelle. 

Näin vastailin aikoinaan lukijani kysymykseen, joka tiedusteli lähtisinkö sarjaan uudestaan mukaan:

Vastaus tähän on, että aivan ehdottomasti lähtisin. Sarjaa kuvatessa ei ollut vielä Snapchatteja ei Instastorieseja ja eipä tainnut silloin olla Youtube-kulttuurikaan kovin kummoisessa kukoistuksessa. Se puolivuotinen kuvaussessio aivan arkisesta elämästä oli jotain niin outoa, että se oli samalla jollain tavalla kiehtovaa. Aluksi oli todella kummallista ja jopa noloa kävellä kaupungilla ja jutella kameralle. Istua ravintolassa kameran kanssa ja eniten jännitti tuoda kamera omaan luokkaani ja kysellä oppilaiden vanhemmilta kuvauslupia ja kertoa ”projektistani”. Jännitys oli turhaa, koska suhtautuminen oli hyvin ymmärtäväistä. Juuri tänä päivänä miestä ja kameraa ei varmasti ihan niin paljoa kummasteltaisi.

Elämä koostuu erilaisista vaiheista ja sarjaa kuvatessa elämä on hyvin erilaista kuin tällä hetkellä. Sarja on tallennettuna DVD:ille, jotka ovat hyvässä tallessa tuolla kaapissani. En ole niihin juurikaan palaillut. Täytyisi ihan oikeasti katsoa joskus muutama jakso läpi ja vertailla omaa minääni tähän nykyiseen Eskoon. Hiukset olivat ainakin paljon pidemmät ja ajatuksenjuoksu tai ainakin niiden esiintuominen huomattavasti nykyistä vaivalloisempaa. Muistan joitain monologeja kameralle jutellessani olleeni aivan lukossa. Pelkäsi avoimuutta. Tämä ei johtunut vain kamerasta tämä johtui minusta.

Jos lähtisin nyt tekemään uutta tutkimusmatkaa itseeni olisin varmasti huomattavasti rohkeampi, huomattavasti avoimempi. Aiemmin sitä pelotti näyttää itseään niinä heikkoina hetkinä. Avoimuus ja asioista puhuminen ovat ensiarvoisen tärkeitä asioita ihmisen elämässä. Kirjoittamisen kautta tämän on huomannut. Kannattaako sitä tehdä koko kansalle onkin sitten ihan eri kysymys. Tämän linjan olen valinnut ja tällä mennään. Enemmän se on hyvää elämääni tuonut kuin negatiivisuutta. Niin ja mitä tuo sarja elämääni toi?

Noh, sehän toi tietysti Iholla-etuliitteen joidenkin ihmisten puheisiin. Se toi todella erikoisen hetken, jonka kokee vain kerran elämässään. Oma naama lävähtää neljä kertaa viikossa televisioon kaikkien katseltavaksi. Se toi mahdollisuuden kirjoittaa varmasti jossain mittakaavassa suosittua blogia. Nykyään kirjoittajia on niin paljon, että jonkun ”potkun” se vaatii, jotta ihmiset sen oman alustasi löytävät. Se toi monta uutta tuttavuutta ja mahdollisuuden nähdä televisiotyöläisten kulisseihin. Se toi tuonne kaappiini DVD:t, jotka sisältävät kolmekymmentäkuusi jaksoa ammattilaisten työstämää materiaalia elämästäni.

Nykyäänhän lähes jokaisella ihmisellä on taskussaan kapistus ja sovellukset, jolla voi kuvata sitä oman elämänsä Iholla-sarjaa. 

-Esko-

Comments (0)

You Might Also Like

, , ,

Hävettääkö olla opettaja?

21.8.2019

Tänään menimme luokkalaisteni kanssa ymppätunnilla tutustumaan koulun lähiympäristön liikenteen mahdollisiin vaaranpaikkoihin. Kertasimme esimerkiksi oikeaoppisen tienylityksen ja tulipa sieltä jämäkkiä suorituksia kerta toisensa jälkeen. Kävelin jonossa ensimmäisenä. Takana marssi parikymmentä itseäni puolet lyhyempää pikkutyyppiä, jotka lähes kaikki halusivat kertoa omia kokemuksiaan. Esko, Esko, Esko, Esko. Kakkosluokkalaisten innokkuus on ollut kyllä ensimmäisinä viikkoina ihailtavaa. Näissä hetkissä sitä aina miettii, että tämä on kyllä hienoa, tärkeää ja kivaa työtä.

Matematiikan tunnilla tutustuimme rahalaskuihin. Euro on sata senttiä oli käsittelemämme aiheen nimi. Tuulettelin luokan edessä kovaan ääneen pikkuoppilaideni oikeita vastauksia. Jakelin yläfemmoja ja innostuinpas sitä yhdessä kohtaa heittämään yhden kärrynpyöränkin hienon vastauksen kunniaksi. Melkein osui kengät lamppuun, mutta onneksi vain melkein. Oppilaiden mielestä oli hirveän hauskaa ja ainakin motivoiva tuntistartti. Näissä hetkissä sitä miettii, että olen minä aika outo opettaja ja tämä on kyllä hienoa, tärkeää ja kivaa työtä.

Välituntivalvonnassa sain kunnian toimia osana luonnon ja ihmisen välistä tilataideteosta. Piti seisoa paikallaan ja samalla pikkusankarit keräilivät kiviä, joilla ympäröivät tämän upean teoksen. Syksyiset lehdet kengännauhoissa kruunasivat onnistuneen lopputuloksen. Talveen asti olisi kuulemma tarvinnut siinä tököttää. Se ei ihan onnistunut. Siinä hetkessä sitä mietti, että on tämä kyllä erilaista, hienoa, tärkeää ja kivaa työtä.

Luokassani on maskottina tukaanikäsinukke, joka yhdessä nimettiin Esko kakkoseksi. Nokasta puristaessa lintu päästää hyvinkin korkeaoktaavisen kraakahduksen ja tässä hetkessä pikkusankarit tietävät, että nyt on aika keskittyä pitkätukkaisen partasuun hölinöihin. Päivän päätteeksi lintu laitetaan aina nukkumaan, että jaksaa taas olla reippaana seuraavana koulupäivänä. Puristellessani tänään tukaanin nokkaa ja kraakkuvaa ääntä kuunnellessani mietin, että oman tyttären vanhoja leluja on hyvä ottaa hyötykäyttöön ja on tämä kyllä hienoa, tärkeää ja kivaa työtä.

Entisessä puutyöluokassa, entisessä teknisen työn tilassa ja nykyään nimi taitaa olla kovien materiaalien työtila. Eli kovien materiaalien työtilassa on opettajan kopissa mikrofoni, jolla voit kuulutella ohjeita työskentelyn lomassa. En usko, että tätä enää kovinkaan moni käyttää. Minä käytän sitä aina välillä niinsanotussa viihdetarkoituksessa. Tänään lauleskelin sinne kesken tunnin Oleeeen omeeena, olen omeeeena, oleeeen pieni ja pyöreä oomeeennaaa- laulua. Noh, teki vaan mieli. Siinä hetkessä mietin, että olen minä aika outo opettaja. En osaa laulaa yhtään, mutta on tämä kyllä hienoa, tärkeää ja kivaa työtä.

Saapuessani koululle suuri joukko lapsukaisia juoksee aina ympärilleni ja huutaa: Mä haluun tänään olla puntti! Noniin, avataanpas vähän. Eli uusin villitys on se, että teen pikkuoppilailla hauiskääntöjä nostelemalla heitä ilmaan. Viisi kertaa aina yhdellä oppilaalla ja sitten on vaihto. Viisi sarjaa per päivä olen luvannut tehdä. Siinä hetkessä sitä miettii, että on minulla kevätjuhlissa yläpelti aika hyvässä kunnossa ja on tämä kyllä hienoa, tärkeää ja kivaa työtä.

Istuin opekokouksessa siellä vihreillä jo hieman kauhtuneilla sohvilla. Edessä meille esiteltiin jotain uutta digitaalista innovaatiota. QR-koodeja skannattiin ja samalla hörpittiin Juhlamokkaa. Joku oli muuten laskenut, että kahdeksan pakettia täytyy tuoda lukuvuoden aikana jos juo noin kaksi kuppia päivässä. Innovatiivinen, digitaalinen uusi työkalu oli hieno, mutta siinä hetkessä sitä mietti, että saataisiinpa me opettajat kaiken tämän uudistushalukkuuden, erilaisten hankkeiden keskellä keskittyä siihen hienompaan, mukavimpaan ja tärkeimpään eli opettamiseen ja lasten lämminhenkiseen kohtaamiseen. 

Tämä on kivaa, hienoa ja tärkeää työtä, vaikkei se lähipäivinä ole mediassa ihan semmoisena näyttäytynyt. Ihan aiheellisia puheenvuoroja on osa kyllä ollut. Ehkäpä kuitenkin otsikko hävettää olla opettaja oli hieman liian karu. Jos joskus noin alan kokemaan, on ehkäpä minunkin aika vaihtaa alaa.

-Esko ykkönen- 

Comments (20)

You Might Also Like