Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
, , , ,

Minkälainen on unelmien oppimateriaali ja olisitko juuri sinä sen kehittäjä?

5.10.2021

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: Babler ja Edita

Vietimme lauantaina työpäivää leppoisissa merkeissä koulullamme. Saapuessani opehuoneeseen oli siellä maittava brunssi valmistumassa. Paprikaa pilkottiin ja salaatteja pestiin hymy huulilla. Siirryimme koulumme ruokalaan ja päivän herättelijänä toimi viisas mies, avaruustähtitieteen professori Esko Valtaoja. Hän maalaili monotonisella, mutta mukaansatempaavalla äänellään kuvaa tulevaisuudestamme. Asioista, tiedoista ja taidoista, joita lasten ja nuorten olisi hyvä sisäistää koulun penkillä pärjätääkseen muuttuvan tulevaisuuden tuulissa. Mieleeni jäi pyörimään erityisesti seuraava asia: Emme me voi tietää minkälaisia töitä lapset tekevät tulevaisuudessa? Minkälaisia ammattinimikkeitä he naputtelevat työhakemuksiinsa?

Tästäpä näin alakoulun luokanopettajana ja tämän Editan yhteistyön siivittämänä aloin pohdiskelemaan minkälainen olisi juuri minun unelmien oppimateriaalini? Kuinka ainakin itse hyvinkin tiiviisti käyttämäni oppimateriaali mahtaa muuttua vuosien kuluessa? Edelleen nojaudun paljon siihen kaikille tuttuun opeoppaaseen ja lapsilla on ne kirjat siinä pöydillään. Juuri tällä hetkellä totean, että hyvä niin. Digitalisaation myötä on jo nyt tarjolla aika paljon kaikenmoista materiaalia myös sähköisessä muodossa, mutta kyllä minä olen sen kirjan kannattaja. No, kirjan ja digitalisaation sopivalla sekoituksella.

Alakoulussa opettavana koen, että kirja on se asia, johon on hyvä nojautua. Lasten nykymaailmassa on ympärillä niin paljon todella nopeasti vaihtuvia virikkeitä, joten kirjan äärelle on hyvä rauhoittua tekemään tehtäviä. Sinne ei synny mitään nappia painamalla. Sinne syntyy tekstiä tai numeroita ainoastaan itse sinne tuottamalla. Tämä perustaito on mielestäni ensiarvoisen tärkeä pohja, johon voi sitten lähteä rakentamaan niitä digitalisaation mukanaan tuomia rakenteita. Perusta täytyy kuitenkin rakentaa huolella ja keskittymiskyky, mikä mahdollistaa mitä moninaisempien rakennelmien luovan syntymisen.

Jos saisin juuri nyt käteeni esimerkiksi unelmieni matematiikan oppimateriaalin neljännelle luokalle, niin minkälainen se olisi? 

  • Mukaansatempaavat visuaalisesti tyylikkäät ja lasten maailmaa lähellä olevat hahmot
  • Jokainen opetettava asia löytyisi myös esimerkiksi Youtubesta. Vieläpä jonkun suositun Tubettajan esittämänä. Tähän löytyisi suora linkki QR-koodin avulla aukeaman lopuksi 
  • Mukaan saisi sekoitettua sopivasti pelillisyyttä ja jonkinlaista seikkailua, myös painettuun materiaaliin  
  • Musiikkivideoita, joissa opittava asia toistuisi kertosäkeessä vähän liiankin monta kertaa -> korvamato

Kaikkia näitä löytyy varmasti etsimällä jo nyt. Jos ne olisivat kaikki niinsanotusti samassa paketissa, niin olisi kiva nähdä kuinka ne kaksinumeroiset kertojat alkaisivat sujumaan. Kaikki opettajat opettavat omalla tyylillään ja opetustyylejä sekä metodeita on siis varmasti miljoonia. Onko edes mahdollista tuottaa oppimateriaalia, joka vastaisi kaikkien tarpeisiin? Opettajien ja ennenkaikkea niiden tärkeimpien, eli oppilaiden.

Jos juuri sinä koet suurta paloa päästä kehittämään alakoulujen oppimateriaalia, niin lueppas seuraava hyvinkin tarkasti. Edita hakee riveihinsä liiketoimintapäällikköä ja haku on meneillään juurikin nyt.

Editan tarina pidettyjen oppimateriaalien tekijänä jatkuu seuraavaksi myös alakoulussa. Haluamme tukea maailman parhaimpia alakoulun opettajia käyttäjäystävällisellä oppimateriaalilla, joka ruokkii uteliaisuutta, opettaa taitoja ja innostaa sekä oppilaita että opettajia.

Lue TÄÄLTÄ lisää ja laita hakemusta menemään.

Ensiksi kerrotaan ykköset ja sitten…

Ihanaa viikkoa!

-Esko-

Comments (0)

You Might Also Like

, , ,

Mie rakastan sinnuu

26.9.2021

En ole aikoihin, aikoihin kirjoitellut ihan vain semmoista perusjuttua. Ajatustenvirtaa ja elämän positiivisten asioiden kertailua. Aloittaessani ja pari vuotta siitä eteenpäin julkaisin postauksen jokaisena päivänä ja kerran kuukaudessa jutun otsikolla: Kuukauden positiiviset. Olisi mukava joskus palata tai ainakin yrittää palata tuohon julkaisurytmiin. En minä silloin ajatellut oikein yhtään mitään kirjoittaessani. Annoin mennä vaan. Selailin vanhoja juttuja läpi ja on siellä kyllä kaikenmoista. On syöty Sydäriä Lahessa, on muisteltu koskettavasti edesmenneitä isovanhempia ja on listattu Levottomia leikkejä.

Nyt siis tulee lähiaikojen positiivisia juttuja Esko Sakarin elämässä.

Mie rakastan sinnuu. Niin siis mie rakastan minnuu. Viittaa siis noihin todella kivoihin Kekäleen kuvauksiin, joihin minulla oli ilo osallistua. Noihin mallin hommiin en olisi ihan heti uskonut pääseväni, mutta näin se elämä kuljettelee. On hieno tunne, kun on oppinut rakastamaan itseään. Ei siis niinkuin itserakastavalla, vaan lempeällä tavalla. Elämässäni on ollut ajanjaksoja, jolloin olen vain kirjaimellisesti juossut pakoon itseäni. Niitä epämiellyttäviä tunteita ja tilanteita. Sitä kautta vajosin hetkiin, jolloin en osannut arvostaa itseäni lainkaan. Pidin Eskoa aivan täytenä nollana ja vähättelin tiedostamattani kaikkea tekemääni. Mikään ei tuntunut miltään.

Juuri tällä hetkellä suhtaudun itseeni hyvinkin myötätuntoisesti. En halua enää hypätä syvälle negatiivisuuden likakaivoon. Keskityn omiin asioihin. Asioihin, joihin voin itse vaikuttaa ja joista itse nautin. Tätä kautta sitä varmasti oppii myös ymmärtämään paremmin toisia ihmisiä ja olemaan kaikinpuolin hyvä tyyppi. Semmoinen sinä Esko oikeasti olet!

Miun äiti ja isä. Vanhempani ovat minulle todella tärkeitä ihmisiä ja toivottavasti se on teille lukijoille tänne välittynyt. Tietysti on ollut myös niitä vaiheita, kun en ole ollut heidän kanssaan tekemisissä juuri lainkaan. Semmoinen terve irtautuminen lienee oikein järkevä tehdä jossain vaiheessa elämää. Nyt on ikäänkuin polku kuljettanut takaisin lähtöpisteeseen. Sinne Joensuun Niskakadulle, jossa aina yhdessä söimme sen saman pyöreän pöydän ääressä. Hieman on askel jo kaikilla hidastunut ja lääkekaappi täydentynyt. Yhtä hyvää se omenakaurapaistos edelleen on ja yhtä vähän siinä pöydässä tunteista puhutaan. Sanotaan nyt tässä, kun äiti ja isä tämän kuitenkin lukevat. Mie rakastan sinnuu ja teitä!

Työni ja siihen liittyvä luentosarja, jota olemme kollegani Janin kanssa pitämään. Osallistujamäärät luennoillamme ovat olleet todella suuria ja palaute, jota olemme niistä saaneet on ollut todella hyvää ja kannustavaa. Aihepiirille on selvästi kysyntää. Viimeisimmän pidettyämme heitin Janin kotiin ja siinä totesimme lähes yhteen ääneen: Tämä on helvetin hauskaa ja jos jotain osaamme tehdä, niin puhua. Tätä lisää. Toivottavasti.

Arkityö koulussa on sujunut myös todella kivasti ja maailmantilanteen huomioiden, jopa todella kivasti. Luokassani on säilynyt semmoinen leppoisa ja toisia kunnioittava meininki. Erään liikuntatunnin jälkeen oppilaani pysäytti minut ja halusi kertoa seuraavan jutun: Tässä luokassa mulla on hyvä olla. Kaaduin tuolla parkilla ja heti kaikki mun luokkakaverit tuli kysymään, että tarvitsetko apua ja sattuiko sinua? Tästä tuli kyllä opettajalle todella hyvä mieli. Pysykää kettuoppilaani aina tuommoisina.

Ja loppuun pari hieman kevyempää asiaa. Elikkäs minulla on todella hieno ja kallis kukkamaljakko. Aina pestessäni pelkään, että se putoaa ja särkyy silmieni edessä tuhannen pirstaleiksi. Minulle kasvoi, kun kasvoikin poninhäntäpituinen tukka. Enää en sitä koskaan leikkaa. Luonnollinen poistuminen hoitakoon homman.

Iloa alkavaan viikkoonne!

-Esko-

// Yksi kuva: Anniina Nirhamo //

Comments (0)

You Might Also Like