Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
, , ,

Siis toi on niin siistiä!

20.9.2020

Kuvassa pieni pellavapäinen tokaluokkalainen poika Joensuun Kanervalan koulun ala-asteelta. Ihan ensimmäisenä ei tule mieleen se, että eräänä kauniina päivänä tuo kyseinen poika marssi ympäri Joensuun keskustaa ja varasteli kaikkea mitä taskuihin ja hihoihin mahtui. Perinteisen suksen siteistä lakupatukoihin. Tämä on yksi lapsuusmuistoistani, joka on piirtynyt mieleeni todella vahvasti. Ei ehkä se kaikista iloisin muisto, mutta onpa tullut opiksi otettua. 

Poika katseli televisiota olohuoneen ruskealla valtavalla nahkasohvalla. Kuvaputkitelevisio seisoi tukevasti jalustallaan ja tarjoili ohjelmaa niiltä olemassaolleilta muistaakseni kolmelta kanavalta. Alkoi sarja, jossa nuorisoporukka innostui näpistelemään kaupasta. Päähenkilöllä oli päällään nahkatakki ja pitkä takatukka. Vähän kuin Ihmemies MacGyverillä. Siis, miten siistiä. Se jakso vaikutti tuohon pikkupoikaan niin vahvasti, että pakko oli päästä itsekin kokeilemaan. Hyvinhän siinä ei sitten käynyt. 

Kaverin kanssa lähdimme ja tämä kaksikko kierteli ympäri Joensuun keskustaa. Kanervalan kaupasta hihaan sujahti lakupatukoita. Torin kupeessa sijainneesta Intersportista hiihtosuksen side ja sieltä keltatiilisestä Citymarketista Gi-Joe-ukko paidan alle. Niin ja siellä Citymarketissa sitten näiden pikkupoikien varastelu saikin ihan ansaitun lopun. Kaverini jäi rysän päältä kiinni ja itse juoksin kotiin karkuun. Omatunto löi vasten kasvoja todella kovaa ja itkin hysteerisesti Niskakadulle kirmatessani. Äitihän huomasi heti, ettei pellavapäällä ollut ihan kaikki kunnossa.

Siitäpä sitten lähdimme äidin kanssa palauttamaan tavaroita kauppoihin. Nöyrä poika toivottavasti oli tuolloin ja osasi anteeksi pyytää kauppiailta. Käräjäoikeuden tuomarina toiminut isä oli jo muuttanut ennen muuta perhettä Lahteen. Ai, että kuinka pelkäsin sitä hetkeä, kun iskä saa tietää oman poikansa hölmöilyistä. Ja sen isäni pitämän puhuttelun tulen muistamaan koko loppuelämäni.

Tuon pikkupojan elämän ulkoiset vaikutteet olivat kyllä todella vähäisiä verrattuna nykyajan lapsiin ja nuoriin. Silloin oli televisiossa ne muutamat kanavat. Linjoille pystyi soittelemaan lankapuhelimella ja tarkan ajan kertoi neiti aika numerosta 10061. Nykyään lähes jokaisella lapsella ja nuorella on taskussaan väline. Väline, joka muutamalla hipaisulla avaa tarvittaessa silmiesi eteen melkeinpä mitä vaan. Televisiossa on kanavia niin, jotta sanonta kanavamarathon ei ole yhtään liioteltua. 

Sanat medialukutaito ja nettietiketti eivät sisältyneet oletettavasti kovinkaan tiivisti tuon pellavapään sanavarastoon. Onko semmoisia sanoja silloin ollut olemassakaan? Vahvasti minuun vaikutti se kuvaputkitelkkarista tullut sarja. Vahvasti haluan uskoa siihen, että nykymaailman lapset ja nuoret osaisivat suodattaa ympärillään pyöriviä vaikutteita. Ja jos eivät itse osaa, tarjoaisivat lähellä olevat aikuiset siihen apua ja tukea.    

Isäni oli kaivanut tuon kuvan jostain mökin laatikosta. Muistojahan se mieleeni kuljetteli. 

-Esko-  

Comments (0)

You Might Also Like

, , , , ,

Ihanaa olla sängyssä

16.9.2020

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: Babler ja IKEA Suomi

Viime viikolla saapui Instagramiini kysymys, jotta kuinka minä nukun nykyään. Tässähän on mahdollisuus antaa hyvinkin kattava vastaus. Eli annetaanpas mennä. Elämässäni on ollut yksi ajanjakso, jossa uni nousi salakavalasti kuin suurimmaksi vihollisekseni. Se oli yksinkertaisesti kamalaa aikaa. Aloin pelkäämään nukkumista ja jo illalla aloin miettimään, kun yöllä herään ja alan laskemaan tunteja herätyskellon pirinään. Sittenhän minä löysinkin itseni Helsingin Kannelmäessä sijainneelta Uniklinikalta. Naama oli valkoinen kuin aluslakanani ja silmänaluset kaikkien kylmien värien sekamelskaa. Niin oli aivotoimintakin. En varmaankaan ollut noihin aikoihin ihan parasta seuraa. Nuo ajat ovat jättäneet hienoiset jäljet ja unettomuuden kierteeseen en enää koskaan halua palata. Se on kerran voitettu ja uusintaotteluun en suostu.

Tämä IKEA Suomen yhteistyö tuli oikein optimaaliseen saumaan, koska en ole enää aikoihin sen kummemmin miettinyt omaa nukkumistani. Minun tuli kirjoittaa unipäiväkirjaa kahdelta erilliseltä viikolta. Ensimmäisen viikon päiväkirjamerkintöjä lueskellessani tein yhden merkittävän havainnon. Minulla on kyllä ne monien peräänkuuluttamat rytmit. Ne vaan sattuivat olemaan himppasen erikoiset. Tämä ensimmäinen seurantaviikko osui aikataulullisesti hyvään rakoon. Olin juuri aloittelemassa töitä ja kääntämässä rytmejäni työssäkäyvälle luokanopettajalle sopiviksi. Havainto numero yksi: Menin nukkumaan joskus puolen yön aikoihin. Paikkasin menetetyt unet lähes jokaisena päivänä parin tunnin päikkäreillä. Alkoi jo itseänikin ärsyttämään oma tilanteeni pelastuslaini: Mä vaan rakastan päikkäreitä. Läikähteli tuo rakkaus jo vähän turhankin intohimoisesti.

Ennen toista seurantaviikkoa sain onnekkaana ihmisenä käydä noutamassa minulle räätälöidyn paketin IKEASTA. Päätin uusia prameita KRANSRAMS- lakanoita laittaessani, että nyt yritän tehdä muutamia pieniä viilauksia, jotta saisin unta hieman aikaisemmin. Tämän jatkumona saisin ehkäpä ainakin lyhennettyä nukuttuja päiväunia. Rakastan niitä siis edelleen. Vastarakastuneen intohimon yritän kääntää semmoiseksi hieman seesteisemmäksi välittämiseksi. Yritän myös pyhittää sänkyni vain nukkumiselle ja ra…Jälkimmäinen ei lähiaikoina olekaan ollut sen suurempi ongelma. Eli tein työhommani keittiön pöydän ääressä ja puhelimen pyrin jättämään myös toiseen huoneeseen yön ajaksi. Tämän takia IKEA Suomen sinisestä kassista löytyikin hieno GÄNGA-messinkinen herätyskello.

On muuten tuo niin pienoinen laite osoittautunut äärimmäisen hyväksi kapistukseksi. Ei ole enää sitä veruketta, että on pakko pitää puhelinta lähellä, koska siinä on herätys. Aina siinä on kiusaus mennä katsomaan sosiaalisen median kiemuroita ja mennä toteamaan, että eihän täällä minua keskellä yötä kukaan kaipaa. Noin jättimäistä STJÄRNBRÄCKA-peittoa, jonka sain en ole ikinä edes ole osannut kaivata. Minä rakastan hotelleja ja nämä uudet sänkykamppeeni saavat helposti minut mielikuvamatkailemaan hotellilakanoiden syleilyyn. Ja onhan tuo uusi karhukaverinikin aikamoisen lempeä tyyppi, ihan kuin kättäni ikuisesti koristava lajitoverinsa. Kaikki sammuu Tulosruudun jälkeen. Niin olen minäkin muutamana menneenä yönä. Tämän rytmin yritän arkena säilyttää.

Loppuun on hyvä listata Eskon unen pahimmat viholliset:

  1. Matkapuhelin. Kuinka sen jättäminen toiseen huoneeseen onkin niin vaikeaa? Uskoisin, että en ole ihan ainut tämän ongelman kanssa painiva.
  2. Liian myöhään suoritettu urheilu. Kesällä lähdin lenkille joskus tuossa yhdeksän aikoihin. Siinä kymmenen jälkeen suihkusta tulleena sai hetkisen Nukkumattia odotella. 
  3. Alkoholi. Jos joskus ottaa yhden tai kaksi saunaolutta, näkyy se heti omassa nukkumisessani tai ainakin korreloi suoraan yöllisiin vessareissuihin.
  4. Tinder sunnuntaisin.
  5. Liian myöhään nautittu kofeiini. Täytyy ottaa äitini ohjenuora käyttöön. ”En mie ennää kolmen jälkeen tohdi juoda.” En minäkään. 

Ja vastapainona on hyvä listata tiivistettynä IKEA Suomen yleiset vinkit parempaan uneen:

  1. Mukavuus
  2. Makuunhuoneen lämpötila
  3. Ääni
  4. Ilmanlaatu
  5. Värit ja kalusteet

Näin syksyllä 2020 on muuten ihanaa olla sängyssä. Sade liplattelee ikkunalautaan ja saa vaan kääriytyä ihan uusiin lakanoihin ja painaa pään kivasti muotoutuvaan, ergonomiseen KLUBBSPORRE-tyynyyn. Uni on juuri tällä hetkellä ystävä, ei vihollinen.

Mitkä ovat teidän unienne pahimmat viholliset?

Hyviä unia ja sopiipa muuten uusi vihreä KÖLAX-päiväpeittoni aikasen hyvin uuteen maalattuun seinääni.

Esko

// Kuva: Jenny Helenius //

Comments (0)

You Might Also Like