Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
, , ,

Tätä ohjetta, kun muistaa noudattaa

23.1.2020

Arvostan suuresti vanhuksia ja heidän viisauksiaan. Tähän osittain vaikuttaa varmasti se, että pienestä pojasta lähtien vietin paljon aikaa isovanhempieni kanssa. Heillä oli jos jonkinmoisia tarinoita kerrottavana. Niitä oli aina kiinnostava kuunnella ja oppia samalla elämästä. Menaisista iski taannoin silmiini 100-vuotiaan Helvin 12 elämänviisautta. Kaikki pystyn hyvin allekirjoittamaan. Yksi kuului näin: Kun kaikki on surkeasti eikä mikään muu auta, istähda alas ja naura itsellesi. (Ja siksi Menaiset, koska Facebook tarjoaa minulle päivittäin luettavaksi juuri kyseisen lehden artikkeleita, Marianna Stolbowin ero- ja Jari Sinkkosen kasvatusohjeita.) Ystävien päivityksiä mielummin lueskelisin.

40-vuotias Esko on tässä vuosien kuluessa oppinut nauramaan itselleen. Ei kaiken tarvitse olla edes surkeasti, jotta tätä hyvinkin tärkeää taitoa voi noudattaa. Näitä kirjoitteluhommia olisi aivan mahdoton tehdä, jos ei osaisi nauraa itselleen. Tämä se ei ole niinsanotun ammattiloukkaantujan hommaa. Myös arkityössäni tämä heittäytyminen ja itselleen nauraminen on hyvinkin suuri plussa. Jos tekee mieli vetää matikantunti kettuasu päällä, niin sitten sen voi toteuttaa. Jos kollega sattuu pitämään sinua hienoisen erikoisena tyyppinä, niin mitä sillä on väliä? Ei kaikkea täydy niin vakavasti ottaa.

Myös tässä nykymaailmassa tuo itselleen nauramisen taito korostuu entistä vahvemmin. Jokainen voi somessa olla ihan minkä tahansa alan asiantuntija. Vaahdota tuolla kommenttikentissä juuri niitä omia visioitaan ja loukkaantua aivan mitättömistä asioista. Hieman, kun ottaisivat ihmiset iisimmin tietyissä tilanteissa. Vetäisivät henkeä. Lukisivat sen kiivaassa mielentilassa kirjoitetun kommenttinsa uudestaan läpi. Naurahtaisivat itselleen, että kuinka typerä juttu sitä tulikaan naputettua. Pyyhkisivät sen pois ja lähtisivät vaikkapa nauttimaan raikkaasta ulkoilmasta.

Tänään oli opehuoneen pöydällä laatikko. Avasin sen ja sisällä oli kaksi kettupukua. Pitihän se sitten “hauskana” miehenä laittaa päälle ja vähän häntää helikopterina heilutella. Yleisesti ottaen en ole kovinkaan suuri hassujen hattujen tai naamiaisasujen ystävä. Kerrankos sitä, kun sattui sopimaan tähän kirjoituksen teemaan ihan hyvin.

What does the fox say? Tässä tapauksessa varmasti:

Miksi Esko taas, miksi?

Kivaa iltaa!!

-Esko-

Comments (0)

You Might Also Like

, , , ,

Tämä on kauneinta mitä some on pitkään aikaan tarjoillut

19.1.2020

Siis ei niitä vain tapahdu. Kauppajonossa, ei. Kiireisiä ihmisiä ja pikakassojen ilmestymisen jälkeen mahdollisuudet pienenivät entisestään. Kuntosalin infrapunasauna, ei. Useimmiten istun yksin ja katselen Salattujen elämien uusintoja tai Australian Leijonanluolaa. Käyn väärään aikaan ja suuremmat massat saapunevat vasta myöhemmin. Erottaja, ei. Tulkintani Antti Tuiskun Peto on irti kappaleesta herättelee vain ne ehkä hieman liikaa ilolientä nauttineet. Niin, siis tanssimaan. Museokortin hankkimista on joku ehdotellut. Ateneumista ja Helenen Maailmalta löysin itseni-näyttelystä voisi aloittaa. Maailmalta löysin itseni ja täältä sinut, voisi toimia ihan hyvänä avausrepliikkinä. Kokeiluun…

Tindereiden ja Happneiden ja Bumblejen ja ja maailmassa minä jaksan edelleen uskoa niihin sattumaisiin ja sama yhdellä t:llä kohtaamisiin. Ei semmoisia kuitenkaan koskaan tapahdu on aika yleinen fraasi näistä puhuttaessa. Tapahtuu ja semmoista olen saanut onnekseni sekä ilokseni tuolta somesta lähiaikoina seurailla. Minä ihan liikutuin siitä upeasta ja äärimmäisen lempeästä ”tarinasta”. Uudet kulmat ja takapihat. Uudet maastot ja ihmiset. Ja sieltä hän sitten löysi, kuin sattuman kaupalla ihmisen.  Sen naapuritalon ihanan iskän. Kunnon tosielämän yllättävä kohtaaminen. 

Usein puhutaan, että miksi ihmiset jakavat henkilökohtaisia asioitaan tuolla somen maailmassa? Juuri tämmöisten asioiden takia se on todella hienoa ja arvostettavaa. En ole pitkään aikaan saanut mistään Instastooreista tai muista näin hyviä fiiliksiä. Tämä ihan oikeassa elämässä tapahtunut tarina palautti uskoni yllättäviin kohtaamisiin. Niitä siis voi tapahtua muuallakin, kuin elokuvissa tai novellikokoelmissa. Täytyykin alkaa hieman aktiivisemmin luomaan lumia tai tänä talvena haravoimaan tuolla takapihalla. Tinderissä on tullut haravoitua jo ihan riittävästi. Ei ole oikein tarttunut. Tässä tapauksessa syytän kyllä enemmän h”#€%&n laiskaa talkkaria.

Ja lisäänpäs tähän loppuun yhden todella yllättävän kohtaamisen. Hieman erityyppisen kyllä. Kuvissa on vanhempieni talo. Talo, jossa minä vietin omat nuoruusvuoteni. Voitteko uskoa, tuo samainen talo on todella hyvän ystäväni Ollin isän rakentama ja samaisen ukkelin lapsuudenkoti. Ystävyytemme alkoi vuosia sitten erään huoneen tapetista. Laitoin Instagramiini kuvan, jossa  tapetti näkyi taustalla. Olli laittoi viestiä (en siis tuntenut häntä vielä silloin), että mistä toi kuva on? Ja kuva oli huoneesta, jossa hän oli pikkupoikana temmeltänyt. Olihan noin erikoisen sattuman jälkeen mentävä kahville. Onneksi menimme, koska olemme tällä hetkellä todella läheiset ja hyvät ystävät. 

Näin ne voivat ystävyydet ja romanssit lähteä hyvinkin erikoisista sattumuksista. Niistä yllättävistä kohtaamisista.

Maailmalta löysin itseni ja täältä sinut. Olen ylpeä tuosta melkein omasta fraasistani. 

Kivaa iltaa ja tapaamisiin!

-Esko-

Comments (0)

You Might Also Like