Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
, , ,

Semmoinen miesten ilta

19.1.2019

Taannoin kyselin, josko täältä saisi apua kirpputorihommiin. Saihan täältä, tai siis enemmänhän tuota kommunikointia tuntuu olevan Instagramin puolella. Kiitos kaikille vinkanneille. Huomenna on sitten kirpputoripäivä Helsingin Jäähallilla kello 9 alkaen. Hyvän ystäväni Ollin kanssa menemme laittamaan pöydän koreaksi. Tervetuloa ostoksille tai heittämään tarinaa, jos lähistöllä pyöritte.

Tarjolla on hyvinkin laadukasta vaatetusta lähinnä kyllä miehille ja saakin nähdä kuinka kovaa valuuttaa mahtavat olla? No, myymättä jääneet täytyy viedä jonnekin kierrätyspisteelle. Kotiin en enää yhtään kassia kanna ajatuksella, ehkäpä minä näitä kuitenkin tarvitsen. Esko, et sinä tarvitse, et.

Tässä istuskelen ja naputtelen Ollin sohvalla. Hän tuossa taustalla pakkailee Ikean kasseihin tavaraa ja kyselee ajoittain: Myynkö? No, milloin olet viimeksi käyttänyt? En muista. MYY. Tulin tänne yökylään, joten voimme aamulla suunnata Jäähallille samasta osoitteesta. Meillä on semmoinen miesten ilta.

Kävelylenkki, kasvonaamiot, sauna, Tinderin selailua ja leffaa. Hurjemman puoleinen lauantai.

Eli huomenna siis Jäähallille kello 9. Kivaa iltaa!!

-Esko-

Comments (2)

You Might Also Like

, , ,

Perjantain vanhat: Suomalaisten miesten unelmien nainen on…

18.1.2019

Missäköhän Lumikki nykyään?

/// Tämä on yhteistyöpostaus Mikkelissä majaansa pitävän 36-vuotiaan tummaverikön kanssa. Hänellä on vihertävät silmät. Hän on normaalivartaloinen. Lumikin loppuelämäksi kaavailema suhde on päättynyt harmillisesti eroon, jonka syitä hän ei halua tarkemmin kertoa. Edellistä suhteestaan hänellä on kaksi ihanaa lasta sekä Milli-kissa. Milli on harmaa maalaiskissa. Ihana ja seurankipeä. Sisäkissana joutuu Lumikki häntä pitämään. Kerran on karannut. Naapurin Markku onneksi löysi ja palautti karkulaisen takaisin. Perhosen perään oli lähtenyt.

Lumikki tunnetaan ystävien keskuudessa lämpimästä, suuresta sydämestään. Aina hän jaksaa kuunnella muiden iloja ja suruja. Osaa lohduttaa ja osaa myös olla lohdutettavana. Ja osaahan Lumikki myös irrotella. Yleensä työpaikan juhlissa karaoken ensimmäisessä varauksessa lukeekin. ”Aikuinen nainen” Esittäjä: ”Lumppari”. ”Lumppari” laittaakin aina sen pullon pyörimään jossain vaiheessa iltaa. Viimeistään jatkoilla. Myös ulkonäköä Lumikilta löytyy ja ystäväporukassa yleinen vitsi onkin, kun Lumikki katsoo peiliin, sanoen: ” Ken on maassa kaunehin?”…Siihen kaikki nauraen vastaavat: No, sinä tietysti.

Lumikilla on useita rakkaita harrastuksia. Ei ole päivää, jolloin ei työpaikan käytävillä kuuluisi upeaäänistä tulkintaa Jenni Vartiaisen tunnetuksi tekemästä biisistä. ”Missä muruseni on?”. Liekö sattumaa, että miesasioihin jo hieman kyynistynyt Lumikki tätä laulaa, lurittelee? Lapsivapaina viikonloppuna Lumikki pakkaa rinkkansa ja suuntaa Visulahteen. Siellä hän tykkää retkeillä ja majoittua muiden retkeilijöiden keskuudessa. Aina hän muistaa ottaa hauskuutuksena kuvan hieman lyhytraajaisesta Visulahden dinosauruksesta ja lähettää sen ystävilleen. Lumikki harrasti pianonsoittoa teini-ikään asti, mutta silloinen poikaystävä: Pate oli ilkeä. Hän sanoi Lumikille, että minä tai mustavalkoiset näppäimet. No, ei ollut poolopaitaisella teinitytöllä vaihtoehtoja. Lumikille jäi kuitenkin palo soittamiseen ja joka ilta hän soittaa lapsilleen tutun unilaulun. Dave Lindholmin Pieni ja hento ote.

Näkisinkö itseni Lumikin tulevana miesehdokkaana? En tiedä. Menopaluu junalla Mikkeliin maksaa noin 60 euroa. Noh, se vielä menisi. Milli-kissa saattaisi olla yksi kynnyskysymys. Minulla on kova kissa-allergia ja uskon, että vaakakuppi kallistuisi Lumikilla rakkaaseen Milliin. Zyrtecillä voisin yrittää aluksi huijata. Yölliset hengenahdistukset paljastaisivat kuitenkin viimeistään. Inhlaattoria on vaikeampia ottaa piilossa. Iältään ja luonteeltaan Lumikki olisi kuin tehty minulle. Lauluääntä minulla ei ole, mutta voisimme vetää duettona Raptorin Oi Beibin. Minä vetäisin räpit ja ” Lumppari” Kertsin. Visulahteen olen itsekin aina halunnut mennä. Vaha-Niinistö on edelleen näkemättä. Lasten kanssa tai ilman.

Tämä juttu perustuu viime viikolla IS:ssä julkaistuun juttuun, jossa selvitettiin millainen on suomalaisten miesten unelmien nainen? Tulokset perustuivat nettideittisivuston suosituimpiin hakukriteereihin. Suomalaisten miesten unelmanainen on Lumikki. 36-vuotias tummaverikkö Mikkelistä. Liekö kannattaa Jukureita? Hyvin ovat liigan aloittaneet.

Mukavaa alkavaa viikkoa!!

-Esko-

//Lähde: IS 11.1.2016//

Comments (0)

You Might Also Like

, , , ,

Minä alan sijoittajaksi, hieman erilaisella tavalla

17.1.2019

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: SBM Kipinä ja Glowdia

Joo, tuohon laitan sohvan. Tuohon tulee keittiönpöytä. Tuohon tulee telkkari seinälle. Ei, eihän nämä toimi yhtään. Otetaanpas uudestaan. Kuka minua voisi auttaa näissä sisustusasioissa. Sisustussuunnittelija? Ei, en minä nyt semmoista. Maksaa aivan mielettömästi. Ehdottelee vain jotain minun kukkarolleni täysin mahdottomia design-kalusteita. Itseasiassa muuttaessani tähän uuteen ensimmäiseen ikiomaan (vähän lainaa vielä jäljellä) asuntooni ajattelin, että haluan tehdä tästä mahdollisimman toimivan ja omaa silmää miellyttävän kokonaisuuden. Mielessäni kävi, että kysyisin aluksi mukaan ihan oikeaa sisustussuunnittelijaa. Hautasin kuitenkin idean, koska päässäni pyöri juuri tuo oletus. Niin kallista ja vaikeaa.

Sain jo aikoja, aikoja sitten sähköpostia blogikollegaltani Rämön Sadulta. Hän kysyi, että olisiko minulla kiinnostusta lähteä mukaan sijoittajaksi uuteen sisustamiseen liittyvään digipalveluun. Sisustaminen, joo se kyllä kiinnostaa, mutta sijoittajaksi. Rahvaiden hommia sekin. Istuimme alas kahvikuppien ja croissanttejen ääreen (söin kaksi). Lehtitaikina murustaa ärsyttävästi. Siinä jutustellessamme ja tavatessani tämän digipalvelu Glowdian ihmisiä minulle tuli todella hyvä fiilis. Wau, mikä palvelu. Tämmöiselle olisi ihan varmasti tarvetta.

Glowdia on oululainen yritys, jonka tavoitteena on tuoda sisustussuunnittelu jokaisen ihmisen käden ulottuville. Murtaa noita mainitsemiani myyttejä, joita ainakin itselläni oli sisustussuunnitteluun liittyen. Kallista ja vaikeaa. Glowdia tarjoaa sisutuspalvelua digitaalisesti. Heidän nettisivuillaan on tarjolla erilaisia paketteja, joista valita. Jos yksi kulma tai huone vaatisi vähän niinsanottua tuoretta, uutta ja ammattimaista silmää voi valita edullisimman paketin. Jos haluat saada apua laajempaan kokonaisuuteen tai lähdet suunnittelemaan ihan nollista sitä unelmiesi asuntoa on sekin mahdollista. Juuri tämmöistä olisin tarvinnut silloin kaksi vuotta sitten, kun teippailin mahdollisen sohvan paikkaa asuntoni uudenkarheaan tammiparkettiin.

On niin mukavaa ja inspiroivaa olla mukana tässä projektissa. Suomen Blogimedialta on mukana myös Salamatkustajan Satu, Muita Ihania- Tiina sekä Project Maman- Katja. Mieletön jengi lähtee omilla, varmasti hyvin erilaisilla ideoillaan tuomaan esille tätä sisustusuunnittelua mullistavaa digipalvelua, Glowdiaa. Glowdian kanssa pidetyn palaverin jälkeen saavuin kotiini istuin sohvalleni ja hymyilin. Taas jotain semmoista, mitä en ole koskaan tehnyt. Blogisijoittaja Esko Sakari. Blogisijoittaja Esko kirjoittaa vuoden mittaan erinäisiä juttuja liittyen sisustukseen, muttei normaalin yhteistyön tapaan saa siitä korvausta tilille, vaan pieniä osakkuuksia yrityksestä.

Siinä istuessani ja hymyillessäni katselin ympärilleni. Katselin ympärilleni ja löysin asunnostani useita kohtia, joissa ammattilainen voisi minua auttaa. Näitä kohtia kämpästäni en ole vielä missään edes esitellyt, koska ne ovat edelleen täysin kesken. Kyllä, ne ovat täysin vaiheessa vaikka olen asunut tässä jo kaksi vuotta! Nyt, vuonna 2019 tämä Eskon suuresti rakastama asunto saa sen viimeisen silauksen. Esko saa siihen apua ihan oikealta sisustussuunnittelijalta. 

Käykää ihmeessä tutustumassa Glowdiaan TÄÄLTÄ. Tilaamalla heidän uutiskirjeensä osallistut arvontaan, jossa voit voittaa maksuttoman 30 minuutin sisustuskonsultoinnin suunnittelijan kanssa.

Kiva oli kirjoittaa pitkästä aikaa sisustushommista. Kiva katsoa mitä saamme Glowdian kanssa aikaiseksi. Upean, viihtyisän, pienen asunnon viimeistely sekä tehokäyttö tavoitteena.

-Esko-

Comments (2)

You Might Also Like

, , ,

Itsevarmuus on seksikästä

16.1.2019

Viime lauantaina olin vieraana Radio Suomen suorassa lähetyksessä. Oli todella mukava tapa aloittaa aurinkoinen päivä. Tämän blogin kautta on saanut mahdollisuuksia tehdä asioita, jotka tuovat hyvää vaihtelua arkeen. Telkkarissa ja radiossa on aina mielekästä ja mitäköhän sitä seuraavaksi keksisi? Tuon alan ihmiset, joihin olen törmännyt ovat olleet oikein ystävällisiä, rentoja ja oman alansa ehdottomia ammattilaisia. Niin myös lauantainen haastattelijani, joka laittoi kyllä pojan aika ajoin tiukille ja haastoi juuri sopivasti miettimään. Ongelmahan näissä suorissa lähetyksissä on se, ettei hirveän pitkään mietiskelyyn ole varaa. Selvisin kuitenkin hyvin, ainakin omasta mielestäni.

Yksi asia, jonka huomasin oli oman itseni vähättely. Tämän huomasi myös haastattelijani. Varmasti neljä kertaa vaivautuneena takeltelin, että enhän minä nyt, en minä, en minä ole mikään upea, saatika sitten villi. Itsensä korostaminen ja kehuminen on todella vaikeaa. Mistä se johtuu? Vaatimattomuus kaunistaa on totuttu sanomaan. Varmasti tiettyyn pisteeseen on näin, mutta miksi minun oli kaikista vaikein vastata kysymykseen. Miksi sinä olet upea mies? 

Tai miksi aina jonkun kehuessa esimerkiksi uutta takkia vastaus on usein. Noh, ei tämä nyt niin kummoinen ole. Alesta sain halvalla. Tai ystäväsi maistaessa tekemääsi jauhelihakastiketta hän tykkääkin siitä ja jopa kehaisee herkulliseksi. Noh, ihan peruskastike. Halvimpaan kermaan tein, neliprosenttiseen. Itsensä kehuminen tai omien vahvuuksien korostaminen menee niin lähellä ylimielisyydeksi mieltämistä. Raja on hiuksenhieno. Keskusteltuani aiheesta kahden naispuolisen ystäväni kanssa he molemmat sanoivat, että on jopa negatiivista jos mies jatkuvasti korostaa omia vahvuuksiaan ja tuo esille saavutuksiaan. Oikeanlailla kannettu itsevarmuus on kuitenkin seksikästä. 

Kuinka voi sitten vastata kysymykseen miksi olen upea mies kuulostamatta ylimieliseltä? Kuinka voi vastata tuohon kysymykseen olemalla juuri oikealla tavalla itsevarma ja hitusen vaatimaton? Kokeillaanpas nyt uudestaan kirjoittamalla. Esko, miksi sinä olet upea ja villi mies? Noh, ei minusta nyt villiä ainakaan siellä makuukammarissa saa…Väärin, uusi yritys. Sanan villi voi mieltää hyvin monella eri tavalla. Olen villi mies, koska saan usein villejä ideoita ja niitä pyrin myös toteuttamaan. Mies, villillä mielikuvituksella. Upea mies. Omalla tavallaan kaikki ovat upeita miehiä. Tämä upea mies pyrkii suhtautumaan elämään upeana mahdollisuutena, joka tulee käyttää tehden asioita, jotka tuottavat upeita kokemuksia sitä elävälle upealle miehelle. Joka on upeasti onnistunut pitämään itsensä upeassa kunnossa ja hankkimaan elämäänsä upean lapsen, upean ystäväpiirin, upean korkeakoulututkinnon ja upean omistusasunnon. 

Haastattelussa taisin sanoa pitkien takeltelujeni jälkeen lyhyesti: ”Olen h#####n hyvä jätkä.”

Kaikki tyylillään!

-Esko-

Comments (0)

You Might Also Like

, , ,

Pidätkö rakkautta tarpeellisena?

14.1.2019

Netissä kiertää usein erinäisiä haasteita tai kysymyspatteristoja, joihin sitten ihmiset vastailevat kukin omalla tavallaan. Kouluissa kiertää ja on jäänyt nurkkiin hyvin paljon erinäistä tavaraa. On uutta ja vanhaa tai todella vanhaa.

Tein koulumme kaapista todellisen löydön, jonka avulla rakennankin nyt tänne ihan itselleni oman kysymyspatteriston. Tämä korttipakka on helmi, jonka joku saattaa muistaakin. Tällä korttipakalla saa mukana tulleiden pelisääntöjenkin mukaan elämään hauskaa ajankulua. Lihavoidut vastaukset vedin korttipakasta. 

Oletko nuuka?

En. Täytyisi oppia olemaan hieman nuuempi, nuukempi. (Vaikea taivuttaa.) Tämä ei ole periytynyt vanhemmiltani. Ostin juuri uuden takin ja kerroin siitä äidilleni, johon hän sanoi, kuten sanoo kaikkiin uusiin vaatteisiini. ”Älä käytä noita sitten ihan jokapäiväisinä.” 

Korttivastaus: Kuunnellessani torvisoittoa.

Oletko leikkinyt tyynyleikkiä?

Olen. Leikin ajoittain tyttäreni kanssa tyynysotaa.

Korttivastaus: Varmaan silloin, jos olen pudonnut tuolilta.

Oletko ajatellut miten viettää vanhuudenpäivät?

Olen. Toivottavasti terveyttä riittää ja saan elää aktiivisen vanhuuden, jonkun ihanan mummelin kanssa. Lapseni käy sitten ajoittain kylässä ja teen hänelle ruokaa ja ei muuten lähde kotiin ennenkuin on syönyt minun laittamat annokset. Lopuksi annan mukaan kympin setelin. Muistan myös aina soittaa lähisukulaisille heidän nimipäivinään. Lähetän myös kaikille paperiset joulukortit. Kirjoittelen oudon eläkeläisopettajan blogia Macbookillani keinutuolissa.

Korttivastaus: Vain täysikuun aikana.

Uitko aamuisin?

En. En kerkiä uida aamuisin. Avantopulahdus ennen työpäivää on joskus ollut suuri haaveeni. Munkkiniemessä olisi avanto, mutta haave elää, haave elää.

Korttivastaus: Varmasti, elleivät naapurit huomaa.

Pidätkö porkkanoista?

Pidän. Sekä keitettynä, että raakana. Harvoin tulee kyllä kotiin ostettua.

Korttivastaus: Silloin tällöin ullakolla.

Lähtisitkö kanssani saunaan?

Kyllä, toki lähden. Rakastan saunomista ja myös infrapunasaunaan voin lähteä.

Korttivastaus: Jos kieltäisin, niin valehtelisin.

Tekeekö mielesi joskus liikkua valoakin nopeammin?

Tekee. Silloin, kun torkuttaa liian kauan kelloa aamuisin.

Korttivastaus: Viimeksi eilen.

Liikuskeletko milloinkaan vain kengät jalassa?

Useimmiten on muutakin päälläni. Eli en. Pelkissä sukissa kyllä joskus.

Korttivastaus: Sellaiseen minä olen liian lihava. Ohoh.

Tuleeko sinulle joskus mieleen pamauttaa ystäviäsi päin taulua?

No, ei kyllä tule. 

Korttivastaus: Melkein aina, jos olen Aasialaisessa. (Kaverit, tähän loppui sushibuffat.)

Uskotko joulupukkiin?

En, mutta jouluntaikaan haluan uskoa. Olkoon se mielentila.

Korttivastaus: Viimeksi heinäpellolla.

Olenko kysynyt sinulta jotain sopimatonta?

Et, hyvin olet pysynyt asiallisissa kehyksissä.

Korttivastaus: Joskus pestessäni lattioita.

Oletko joskus tuntenut olevasi oikealla alalla?

Olen, tunnen niin lähes päivittäin. Toki joskus tuntuu myös täysin päinvastaiselta.

Korttivastaus: Vain ollessani hyvällä tuulella.

Kutittaako nenääsi?

Ajoittain. Nenäkarvat, miksi muuten iän karttuessa karvat alkavat kasvaa juuri niissä paikoissa missä ei pitäisi kasvaa? Korvat, nenä. Päälaelle ne kuuluvat. Pysykää edes siellä.

Korttivastaus: Ei, jos hikoilen liikaa.

Et suinkaan vain ole polttanut kessua?

Maistanut olen kyllä.

Korttivastaus: Vain jos olen saanut jälki-istuntoa.

Kerrotko sinä minusta koskaan mitään hyvää?

Kehumista täytyisi harrastaa niin paljon enemmän. Siitä tulee aina niin hyvä mieli. Niin saajalle kuin antajallekin. Viimeksi kehuin Alepan myyjää erittäin mukavasta asiakaspalvelusta.

Korttivastaus: Vappuna vuonna 1999.

Tanssitko mielelläsi yksinäsi?

Tanssin ja laulan usein yksinäni. Ehkä parempi niin.

Korttivastaus: Joskus ollessani lapsenvahtina.

Pidätkö aamupesusta?

Pidän. Käyn lähes aina aamulla suihkussa.

Korttivastaus: Kysy vain kuinka paljon.

Juotko mielelläsi kirnupiimää?

Piimää juon kyllä. Usein etenkin kouluruokailun yhteydessä. Piimä on hyvää.

Korttivastaus: Vain syntymäpäivän kunniaksi.

Oletko koskaan ajatellut kasvattaa viikset?

Minulla on viikset, toki myös ympäröivää partaa. En kyllä enää koskaan jätä pelkkiä viiksiä. Näin toimin pari vuotta sitten. Muistelin ennen ajamista, että sopivat ihan hyvin. Nostin päätä ja katsoin peiliin miettien. Ei helvata. Sinne lähti parta ja samalla myös leuka.

Korttivastaus: Joskus aamulypsyn aikaan.

Kuvitteletko koskaan olevasti Tarzan?

Harvemmin. Joskus Superparkissa tai Hoplopissa.

Korttivastaus: Melkein aina.

Suututko jos sinua sanotaan aasiksi?

En suutu. En muutenkaan suutu kovinkaan helposti. 

Korttivastaus: Minusta se on jotenkin vanhanaikaista.

Osaatko sanoa takaperin innostunut sonni?

Osaan ja osaan myös muita palindromeja, kuten klassikon SaippuakauppiaS.

Korttivastaus: Kyllä, jos äiti käskee.

Voitko syödä yhteenmenoon tusinan pannukakkuja?

Helposti. Pannukakut ovat suuri herkkuni. Jälkkärimaha on erikseen.

Korttivastaus: En, jos olen puutarhatöissä.

Kuvitteletko joskus olevasi poplaulaja?

Kuvittelen. Walliksessa ja Erottajan karaokekuppiloissa.

Korttivastaus: Tottakai, sateella.

Pidätkö rakkautta tarpeellisena?

Pidän todella tarpeellisena. Semmoista haluan elämääni lisää. Voiko sitä koskaan saada ja antaa tarpeeksi?

Korttivastaus: Ah, tämä tuli niin yllättäen, mutta jos kysyisit kahden kesken vastaisin kyllä.

Tuntuuko sinusta joskus, kuin kaikki olisi päin mäntyä?

Tuntuu, useastikin. Kaikesta selviää ja kaikesta oppii.

Korttivastaus: 52 kertaa.

Onko sinusta laiskottelu mukavaa?

Laiskottelu on ajoittain todella mukavaa ja ensiarvoisen tärkeää.

Korttivastaus: Ei, ei. Omatuntoni ei salli minun tehdä sitä.

Noniin. On sieltä tainnut koulun korttipakasta hävitä muutamia kortteja vuosien varrella. Tämä oli just hyvää niinsanottua aivot narikkaan kirjoittelua. 

Kepeää maanantaita!!

-Esko-

// Lähde: 52 hauskaa kuvallista kysymystä ja vekkulia vastausta- korttipakka //

Comments (6)

You Might Also Like

, ,

Maailman paras parisuhteen päättymistä käsittelevä kirjoitus

13.1.2019

Siivoilin eilen asuntoani ja löysin yhden pussukan, joka oli jäänyt pyörimään nurkkiin joululta. Siellä oli puhtaita boksereita, t-paita ja lehtileike maailman parhaasta parisuhteen päättymisestä tehdystä kirjoituksesta. Juttu oli julkaistu Hesarissa jouluaattona 2018. Kirjoituksessa näyttelijä Laura Malmivaara kertoo omia kokemuksiaan ja tuntojaan kahdeksan vuotta sitten tapahtuneesta erostaan. Tunteista ja tunnelmista, joita hän on kokenut vuosien kuluessa. Harvoihin kirjoituksiin olen pystynyt samaistumaan tällä intensiteetillä ja siksi kirjoituksen lehdestä irti saksinkin ja boksereiden sekaan pakkasin.

Ikävän tilalle tuli taas ilo, luki suurella fontilla kuvatekstissä. Ikävä omaa lastaan kohtaan on jotain todella erityislaatuista. Sitä on todella vaikea edes selittää ihmiselle, joka ei samanlaista tilannetta ole kokenut. Se on varmasti tunne, joka ei koskaan poistu kokonaan. Se muuttaa muotoaan. Se auton takapenkin tyhjä istuin ei enää aiheuta samanlaista kaaosta ja sekavuutta päässäni kuin aiemmin. Suuret elämänmuutokset tuovat mukanaan tuntoja, joita ei vaan aluksi yksinkertaisesti osaa käsitellä. Ajan kuluessa osaa rakentaa itselleen juuri niitä oikeita mekanismeja ja toimintamalleja, joilla ikävän tilalle tosiaan hiipiikin se ilo. Helppoa se ei ole ja aikaa se vaatii. Jotenkin juuri tällä hetkellä tuntuu, että olen ihan oikealla tiellä. 

”Melkein jollain tavalla liikuttuu, että ihmiset pääsevät omien katkeruuksiena yli ja sitä vihaa ei kannettu mukana, koska se on tosi haitallista lapsillekin.” Todella hyvin kiteytetty asia. Olen jo usein kirjoittanut siitä omasta häpeästä ja vihasta, jota koin elämäntilanteestani. Viha kohdistui  minuun, omaan itseeni. En voinut hyväksyä tapahtunutta. En halunnut uskoa, että minä olen epäonnistunut enkä ole voinut tarjota lapselleni semmoista isyyttä, jota olin suunnitellut. Kannoin sitä mukanani. En vain osannut päästää irti.

”Jokainen tekee tahollaan sitä itsetutkiskelua, jota se vaatii, jotta pääsee omista möykyistään eroon. Se vaatii luopumista siitä mitä oli. Se vaatii olemista tässä hetkessä eikä menneessä. Eipä muuta. Se onkin sitten pitkä tie.” Tämän kohdan luettuani tuli kylmät väreet. Tie on pitkä ja aluksi hyvin kivinen. Pikkuhiljaa se tasoittuu ja lopuksi sitä voi tallustella jo hymy huulilla. Se on lohdullista, hyvin lohdullista.

Miksi näistä eroon liittyvistä asioita täällä vielä vuosien jälkeen kirjoittelen? Tämä on tilanne, joka tulee vaikuttamaan minuun koko loppuelämäni. Kalenterissani on joka kuukausi niitä sydämellä ympyröityjä F-kirjaimia. Niitä on siellä nyt ja niitä tulee siellä aina olemaan. Malmivaara vastaa tuohon kappaleen alussa esitettyyn kysymykseen juuri, kuin siihen itsekin voisin vastata. ”Kirjoittaminen on tullut eron jälkeen vahvemmin tapana purkaa ajatuksia. Luulen, että se on aika tyypillistä, että ulkoistaa ne tunteet.” Ulkoistaa ne tunteet ja antaa toivottavasti samassa tilanteessa oleville ihmisille vertaistukea ja ymmärrystä. Aivan, kuten tämä hieno Laura Malmivaaran haastattelu antoi minulle.

Oikein mukavaa alkavaa viikkoa!!

-Esko-

// Lähde: Helsingin Sanomat 24.12.2018 Kuvat: Jere Lehtonen //

Comments (4)

You Might Also Like

, , ,

Upea ja villi mies radiossa, jaa mikä oli?

11.1.2019

Jee, huomenna pitkästä aikaa radiohaastatteluun Ylelle. Menneellä viikolla minulle saapui viesti, että olisiko minulla mahdollisuutta osallistua lauantaina 12.1 Radio Suomen tunnin suoraan lähetykseen? No, tokihan minä suostuin. Kaikkea erilaista ja ihmeellistä on aina kiva tehdä. Pitää niinsanotusti mielen virkeänä. Aihepiiri pyörii miehen elämän ympärillä ja teemana upea ja villi mies. Mies olen, kahdesta ensimmäisestä en tiedä.

Viimeksi olin radiossa Ylexillä vuonna 2016 isänpäivän kunniaksi. Se oli kirkkaasti elämäni rennoin julkinen esiintyminen. Tuleekohan huomenna vielä rennompi, saapa nähdä. Muistan, kun Iholla-ohjelman alkaessa olimme erinäisissä radio-ohjelmissa vieraina. Jännitti aivan älyttömästi. Ei saanut sanaa suustaan tai jos sai, niin puhui jotain ihan muuta mitä piti sanoa. Suorat lähetykset ovat siitä erikoisia, että ei ole hirveästi korjaamisen varaa ja sehän niihin lisää sitä mielenkiintoa. En ole todellakaan mikään kokenut mediakenttien karju, mutta ei huominen kyllä jännitä yhtään.

Aihepiiriin olenkin tehnyt todella vakuuttavaa taustatyötä. Olen aivan koukussa tähän jo aiemminkin maitsemaani sarjaan: Modernit miehet. Todella piristävä sarjauutuus ja melkein kaikki jaksot jo katsottu. Elikkäs, jos upean ja villin miehen löpinät, eikun jos miehen löpinät kiinnostavat, niin Radio Suomi huomenna kello 10.00.

Kivaa perjantaita!

-Esko-

Comments (3)

You Might Also Like

, , , ,

Mitä muuta työtä voisin tehdä, kun opettaa??

10.1.2019

Kaksikymmentä vuotta sitten aloitin työskentelyn koulumaailmassa. Siis kaksikymmentä vuotta sitten. Kuulostaa ainakin omaan korvaani todella oudolta. Minähän olen vasta vähän reilu parikymppinen, eikun. Vuonna 1999 astelin ensimmäistä kertaa koulunkäyntiavustajaksi lahtelaiseen lievästi kehitysvammaisten kouluun. Siitäpä se sitten lähti. Väliin on mahtunut vähän Joensuu-seikkailua ja tietysti yliopisto-opinnot. Töitä olen tehnyt lähinnä vain kouluissa sijaisena, ohjaajana kehitysvammaisten aikuisten kesäleireillä ja myöhemmin ihan virassa olevana luokanopettajana. 

Useissa yhteyksissä on tullut vastaan kysymys, että mitä tekisin työkseni jos en olisi opettaja? Tätä en ole koskaan oikein tosissani edes pohtinut. Jotenkin olen niin adaptoinut pääni tähän ajatukseen, että eläkeikään asti seison siellä luokkani edessä ja laulan mahdollisesti Suvivirttä aina keväisin. Ja mitä muuta työtä voisin edes tehdä, kuin opettaa? Pidän työstäni, mutta ajoittain on varmasti todella piristävää miettiä jotain muuta. Pitäisi olla rohkea. Ottaa vuosi virkavapaata ja työskennellä joissain ihan muissa ympyröissä. Tämä kasvatustieteen maisterin tutkinto ei vaan avaa ovia kovinkaan monille uusille urille.

Koulumaailma on muuttunut melkoisesti tässä työurani aikana ja joskus sitä heräilee mieleen erinäisiä ajatuksia. Syökö tämä uusi opetussuunnitelma kaikki vahvuuteni opettajana? Viekö tämä mukanaan kaiken sen, jonka takia aikoinaan tälle alalle hakeuduin? Kun meille esiteltiin kovaäänistä ja mikrofonia, johon puhumalla saat äänesi kuuluviin suurissa tiloissa, suurille ryhmille lapsia. Tervetuloa Mariellalle, tänään risteil…eikun opettajananne on Esko. Hyvät huomenet haluan toivottaa ilman mikrofonia, ihan kasvotusten ja mahdolliset yläfemmat oppilailleni heittää. 

Lukiessani opettajista, heidän väsymisestään ja muusta negatiivisesta, joita media tasaisin väliajoin otsikoihin nostelee. Mieleeni nousee ajoittain kysymys, että hoidanko minä työni ihan päin h######ä, kun en koe samalla tavalla ja yleensä lähden kotiin silloin, kun työpäiväni päättyy. En osaa stressata työasioista. En osaa tuoda työasioita kotiini. En rakenna jokaista oppituntia digitalisaatiotekniikan keinoin, vaan käytän edelleen opekirjoja. Olenko tippumassa tästä uudesta kelkasta? En tiedä, mutta en halua unohtaa niitä vuosien aikana rakennettuja tapojani, joilla jaksan tätä työtä tehdä hyvällä fiiliksellä ja heittää tarinaa siellä luokan edessä.

Nyt tämä teksti lähti vähän karkailemaan, joten palataanpas alkuperäiseen ideaan. Niin, että tekisiköhän minulle kaavoihin kangistuneelle ukkelille hyvää käydä tekemässä pieni välihyppy tuntemattomaan? Käydä jossain muualla toteamassa, että kyllä se minun paikkani kuitenkin on siellä oppilaiden edessä. Nuorempana haaveilin, kuinka mukava olisi työskennellä vaatekaupassa. Nytkö olisi aika toteuttaa tämä haave? Viimeksi en päässyt, kun ei ollut työkokemusta. En varmasti pääse nytkään, vaikka on työkokemusta. Hienoisen erilaiselta alalta.

Ehkä kuitenkin uskon rakasta edesmennyttä isoäitiäni, joka minulle aikoinaan totesi: ”Sinä se Esko olet ihan oikealla alalla, kun osaat niin hyvin olla lasten kanssa.” Niin, mummu osaan, osaan, mutta voisihan sitä joskus olla ihan piristävää tehdä jotain ihan muuta. Tai onhan se ihan tervettä edes miettiä sellaista vaihtoehtoa. Nimenomaan miettiä, koska lähes sataprosenttisen varmasti kurvaan taas ensi syksynä siihen tuttuun parkkiruutuun luokanopettajan paperinen päiväkirjakalenteri kädessäni. Hymy huulillani. 

-Esko-

Comments (2)

You Might Also Like

, , , ,

Kyllä rakkaani. Saat testata vihdoin kokonaan maksettua Toyotaa

8.1.2019

Hyviä ja posiitivista mieltä kohottavia asioita tapahtuu ympärillä hyvinkin runsaasti. Onkin siis aika hieman kirjoitella niitä ylös. Tässä naputellessa ne realisoituvat päässä vielä entistäkin selvemmin. Annetaanpas siis mennä:

  • Modernit miehet- televisiosarja. Katselin aamulla juoksumatolla ensimmäisen jakson. Enpäs ole aikoihin nauranut ääneen niin paljoa. Kunnon roisilla huumorilla höystettyä meininkiä miehen elämästä ja päänsisäistä kiemuroista. Monessa kohdassa mietin, että noiden ukkeleiden toilailu on kuin omasta elämästäni. Samalla siis nauroin myös itselleni ja hyvä niin.  Avioliiton onnellisuusdiagrammin esittely pylväsdiagrammina tabletilta aamupalapöydässä. Timantti. Se suurin rakkaudenosoitus puolisolle: Antaa testata vihdoin kokonaan maksettua Toyotaa, jonka kiillottaminen vei voiton jopa siitä parisuhteen tähtihetkestä, saunavuorosta. Timantti. Kannattaa katsoa. Upposi ainakin minun huumorintajuuni täydellisesti.
  • Mielensäpahoittaja sai oman televisiosarjan, joka alkaa tänään kello 20.00. Täytyy ehdottomasti katsoa mitä serkkupoika on tällä kertaa keksinyt. Heikki Kinnunen istuu rooliin loistavasti.
  • Arki alkoi todella kivuttomasti. Hyvällä meiningillä startattiin kevätlukukausi. On muuten erikoista todeta, että on meneillään jo kevätlukukausi. Ja työpaikkamme kulmasohvan vaihtuva kollektiivi. Todella mukavia tyyppejä, joiden kanssa voi puhua aina jostain aivan muusta kuin työasioista. 
  • En juurikaan perusta millekään haasteille, jotka tehdään herkuttelu- tai törpöttelymorkkiksissa. Itsehän sitten kuitenkin lähdin haastamaan itseäni ja pyrin ainakin hetkittäisesti vähentämään ulkona syömistä. Karkit ja turhat sokerit saavat nyt pysyä myös hetkisen aikaa syrjässä. Saapa nähdä kauan jaksaa. Vahva kaksi päivää kestänyt startti takana.
  • Eilen kirjoitettu teksti Tinderistä ja sen mukanaan tuomat lukuisat viestit erinäisissä kanavissa saivat jälleen palauttamaan mieleen sen, että kirjoittelu on oikein antoisaa puuhaa. Ihmiset alkavat vuoden 2018 pettymyksien ja vaikeuksien jälkeen löytää takaisin tämän oudon opettajan raapustuksien pariin. Kiva juttu!
  • Taloyhtiömme saunavuorot. Nousevat näin pakkasella aivan uuteen arvoon. Maanantaihin olemmekin saaneet kollegani/ystäväni kanssa rakennettua hienon tradition. Lenkki ja löylyt perään. Lähtee viikko aina hyvin käyntiin.
  • Äänikirjat ja Bookbeat. Löysin tämän palvelun aikoinaan tekemäni yhteistyön kylkiäisenä. Kuuntelen kirjoja lähes aina nukkumaan mennessäni. Rauhoittaa hyvin. Tällä hetkellä menossa Mark Mansonin, Kuinka olla piittaamatta p#skaakaan. Priorisointia, priorisointia.

Onhan noita, onhan noita. Hyvällä meiningillä! Mukavaa iltaa!

-Esko-

// Upeat kuvat: Jere Lehtonen //

Comments (2)

You Might Also Like

, , , ,

Miten Tinder toimii? Sinkulla on ongelma

7.1.2019

Miten Tinder toimii? Tämä kysymys löytyi vuoden 2018 haetuimmista asioista Googlesta. Niin, että miten se toimii. Jos tähän vastaisi keski-ikäistyvä sinkkumies Länsi-Helsingistä. Ihan ensimmäisenä vinkkinä voisin sanoa, että älä käytä sitä ainakaan, kuten minä käytän. Olen varmasti yksi tämän maan huonoimmista ja rasittavimmista kyseisen sovelluksen käyttäjistä. En oikeastaan tiedä miksi edes olen siellä. No, kun olisihan se outoa jos pääkaupunkilainen sinkku ei liekkisovelluksesta löytyisi. 

En ole kovinkaan innokas keskustelija. Ajoittain en edes vastaa minulle esitettyihin kysymyksiin ja tervehdyksiin. Toimisinko näin kasvotusten, oikeassa elämässä? No, en varmasti. Sovelluksesta on tullut enemmänkin ajanvietettä. Selailee ihmisiä edestakaisin. Tai siis oikealla tai vasemmalle. Tuntuu pahalta, että ajatusmalli on tämmöinen. Tinderissä on oletettavasti paljon ihmisiä, jotka ovat siellä oikeasti tosissaan etsimässä itselleen mahdollista loppuelämän kumppania. Ja sitten siellä roikkuu tämmöinen urvelo mukamas hauskalla esittelytekstillään ja tarkasti valikoiduilla valokuvillaan. 

Mahdollisille Tinder-treffeille lähtiessä ennakko-olettamus on jo valmiiksi kielteinen ja koko yritys on pään sisällä tuomittu epäonnistumaan. Tapaamista lähestyy mahdollisten ongelmien kautta, kun ajatusmallin tulisi olla nimenomaan päinvastainen. Onpa kiva mennä ja onpa mahtava tavata uusia ihmisiä. Niin, onhan Tinder paikka, jossa on mahdollisuus päästä keskustelemaan uusien ihmisten kanssa. Jotenkin tuntuu, että olisi sovelluskehittäjien kuitenkin aika keksiä jo jotain uutta. Tai ennemminkin palata vanhaan. 

Monen olen kuullut sanoneen, myös itseni, että luotan ja uskon yllättäviin kohtaamisiin. Niin minäkin haluan uskoa, mutta eipä ole liiemmin näitä yllättäviä kohtaamisia kohdalle osunut. En tykkää notkua joka viikonloppu baareissa. Eivätkä ne ehkä ole niitä yllättävien kohtaamisten paraatipaikkojakaan. Nämä nollaneljän törmäykset lienee menevät eri kategoriaan. Tähän kauppajonoteoriaan olisi mukava uskoa, mutta tapahtuuko semmoisia koskaan?

Saduissa tai kalajuttujen kaverina? Ja, miten vastakkaisen sukupuolen edustaja mahtaisi reagoida, jos tämmöinen partasuu menisi proteiinijuomat ja valmiskaurapuurot korissaan kysymään mahdollisia kahvitteluja tai kajakkimelomistapaamisia? Joko kulman takana irtokarkkiosastolla varastoja täydentävä raamikas elämänkumppani antaisi pahoja katseita tai sitten hän olisi vaivaantuneesti hiljaa ja vaihtaisi kassajonoa. Entäs jos kuitenkin?

Sanoisi, että olipa rohkea ja mukava lähestyminen. Itse muistan vuosia ja vuosia sitten erään tapahtuman. Matkustin linja-autolla suihkunraikkaana ja uutta hajuvettä suihkutelleena. Jäin Kampissa pois bussista ja yhtäkkiä minut juoksi kiinni naispuolinen henkilö. Koputti olkapäähän ja sanoi, että ei mulla muuta, mutta sulla on todella hyvä tuoksu. Pieni ja iso asia. En siis ottanut tilannetta mitenkään avio- tai avoliittohakemuksena, vaan ainoastaan todella kivana kohteliaisuutena. Tuommoiset harvinaiset ja epäsuomalaiset asiat jäävät kyllä hyvin mieleen. 

Ottaisikos tässä vuoden 2019 tavoitteeksi, että olisi rohkea ja menisi oikeasti ihan arkena, keskellä kirkasta päivää juttelemaan jollekin ihmiselle. Sanoisi edes jonkun pienen kohteliaisuuden, toivoen, että se jättäisi yhtä hyvät muistot kuin itselleni noin kymmenen vuotta sitten tapahtunut tuoksuepisodi. Sinkulla on ongelma. Tinderiin on alkanut kyynistyä ja suuta ei saa auki kauppajonossa. Rohkeutta poika, rohkeutta! Niin ja avoimin mielin, mahdollisuuksia antaen.

Tosi kaunis päivä ollut tänään ja sinulla on tosi hyvät ostokset. Laitatko muuten tuon juuston päälle vai alle?

-Esko-

// Kuva: Jere Lehtonen //

Comments (18)

You Might Also Like

, , , , ,

Jokaisen leijonan taustalla on monta leijonaa

6.1.2019

Yöllä koki moni suomalainen jälleen upeita ja jännittäviä elämyksiä urheilun parissa. Suomen nuoret Leijonat ottivat ja voittivat jääkiekon synnyinseuduilla maailmanmestaruuden. Vaikkei ottelu tullut ihan otollisimpaan katseluaikaan, niin moni sitä oli somen perusteella herännyt katsomaan. Aamulla oli ilo lukea ja katsella voitonriemuisia julkaisuja. 

Kyllähän joukkueurheilu ja menestys liimaa yhteen tätä pientä kansaamme. Siellähän oli hurjimmat Havis Amandan patsaalla aamuyöllä ilkosillaan juhlistamassa tätä nuorten Leijonien upeaa saavutusta. Toivottavasti ei ala viikko flunssassa näillä innokkaimmilla.

Itse en nykyajan junioriurheilusta enää niin paljoa tiedä. Uskoisin, että siellä taustalla tapahtuu täysin samoja asioita, kuin omilla junnuajoillani. Vanhemmat laativat kyytilistoja. Vanhemmat valmistavat mokkapaloja kahvioon. Vanhemmat pesevät pyykkiä. Vanhemmat pyrkivät löytämään roposia niihin harrastusten kuukausimaksuihin. Vanhemmat ovat siellä kentän laidalla kannustamassa lapsiaan otteluissa. Voi vaan kuvitella sitä tunnetta, kun omalle lapselle pujotetaan kultamitali kaulaan suorassa televisiolähetyksessä. Kuinkakohan monta kilometriä on ajettu tai mokkapalaa leivottu noiden nuorten sankareiden taustalla? 

Tässä on oiva tilaisuus kiittää myös omia vanhempiani, että ovat tarjonneet minulle mahdollisuuden harrastaa juuri haluamani lajeja. Ei sitä silloin pikkupoikana ymmärtänyt kuinka paljon isä on meitä kuskannut. Kaksi poikaa, jotka harrastivat parhaimpina/pahimpina aikoina kolmea lajia samaan aikaan. On ollut isällä aikamoinen harrastuskyyditystetris meneillään. Hyvin hän silloin aikanaan nämä palaset kohdilleen asetteli. Koskaan hän ei elänyt omaa urheilu-unelmaansa lapsiensa kautta. Ei kiroillut ja huutanut kenttien laidalla. Ei kellottanut valmentajan selän takana poikiensa peliaikoja. Antoi lastensa toteuttaa itse omia unelmiaan. Ei tullut maailmanmestareita, mutta urheilullinen elämäntapa iskostui molempien veljesten selkärankaan.

Aina oli lämmin ruoka odottamassa kotona nälkäisten urheilijapoikien saapuessa kotiin. Ja niitä talkoiden ja myyjäisten määrää. Onnekkaita saamme olla myös siitä, että perheellämme on ollut varaa rahoittaa harrastuksemme. Kaikilla lapsilla ei tähän mahdollisuutta ole. Vanhempien roolin sitä ymmärtää entistä paremmin näin vanhemmalla iällä. Niin ja tietysti niiden nuorten urheilijoiden valmentajien, huoltajien, toimitsijoiden, tuomareiden jne. Täysin korvaamattomia ihmisiä.

Urheilu on upea asia. Lopetanpas tämän kirjoituksen huudahdukseen, jonka kuuleminen tuntuu aina yhtä hienolta. Suomi on uusi maailmanmestari, hei!

-Esko-

// Alempi kuva: Joensuun Kataja- verkkosivut. //

Comments (2)

You Might Also Like

, ,

Todella legendaarisia

5.1.2019

Se oli tämä poika tänään moottoritietä kuluttamassa ja otin teemaksi legendaariset biisit. Olipa mukava ajella aurinkoisella baanalla arskat päässä ja luukutella näitä muistoja herättäviä ralleja. En ole tänne pitkään aikaan näitä musajuttuja laitellutkaan, joten onhan se nyt korkea aika taas vähän linkkailla hyviä kipaleita. Vanhaa Apulantaa, Karkkiautomaattia ja jne.

Oikein mukavaa iltaa! Aurinko, ah!

-Esko-

// Kuva: Jere Lehtonen //

Comments (0)

You Might Also Like

, , ,

Perjantain vanhat: No mites, lähetkö mun luo?

4.1.2019

Bongasin eilen televisiosta Helsingin Sanomien uuden mainoksen, jossa asioita pohditaan monesta eri näkökulmasta. En tiedä, mutta jostain syystä tykkään näistä todella paljon. Laitetaanpas siis perjantain vanhana samaisen aihepiirin kirjoitus. Ja sopiihan tämä myös vuoden 2019, älä ole ei ajatteluun.

//// On olemassa hyviä televisiomainoksia. On olemassa oikein hyviä televisiomainoksia ja on olemassa erinomaisia televisiomainoksia. Hesarin uusi mainos, joka kannustaa asioiden tutkailemiseen hyvin monista erilaisista näkökulmista kuuluu ehdottomasti kategoriaan erinomainen televisiomainos. Spotissa naishenkilö esittää miehelle vieno hymy kasvoillaan kysymyksen: ” No mites, lähetkö mun luo?” Mies ei vastaakaan heti myöntyvästi, vaan analysoi päässään ehdotusta monesta eri näkökulmasta.

” Lukemani mukaan läheisyys tuottaa onnellisuuden tunnetta…” Kyllä, näin ihan varmasti on. Anna mennä!

” Näin suorasukainen ehdotus saattaa olla merkki siitä, että nämä asiat ovat arkipäiväistyneet kulttuurissamme…” Kyllä, näin ihan varmasti on. Anna mennä!

” Erotiikan määrä on vähentynyt yhteiskunnassamme…” Kyllä, näin ihan varmasti on. Sitä suuremmalla syyllä. Anna mennä!

” Olemmeko yksinäisempiä kuin ennen…” Kyllä, ihan varmasti hyvin moni on yksinäinen tai ainakin ajoittain kokee yksinäisyyden tunnetta. Anna siis mennä!

” Älypuhelimet varastavat aikaa keskinäiseltä hellinnältä…” Kyllä, ihan varmasti näin on. Sininen valo kasvoilla, sohvan toisissa päissä ja välissä metri, jopa kaksi. Matkapuhelin lentokonetilaan. Anna siis mennä!

“…mutta onpa hän miellyttävä ihminen.” Kyllä. Miellyttäville ihmisille tulee aina antaa mahdollisuus. Miellyttäviin ihmisiin saattaa törmätä jos olet itse miellyttävä ja teet ajan kanssasi miellyttäväksi. Anna siis mennä!

” Joo, voin mä lähtee…” Loistava vastaus. Anna siis mennä!

Itse olen myös ajoittain aikamoinen pohdiskelija ja tutkailen asioita vähän liiankin monesta näkökulmasta. Törmäät kiinnostavaan ihmiseen. Tekisi mielesi kutsua häntä vaikkapa kävelylenkille tai kahvikupposen ääreen. Ja miksi päässäsi alkaa pyörimään mainoksen tyylinen lyhytelokuva?

” Olisiko hänestä loppuelämän kumppanikseni? Huvikseen ei jaksa enää treffailla…” Miksi ei? Uusiin ihmisiin on piristävää tutustua.

” Olen toisen kierroksen (avo)miehiä. ” Ah, mitä väliä. Aika moni on täysin samassa tilanteessa.

” Pitäisikö hän kokkaamastani jauhelihakastikkeesta. Näin gluteeniton-, vegaani-, sokeriton-, laktoositon aikana ei voi olla varma mieltymyksistä…” Ah, mitä väliä. Tee hedelmäsalaatti. Ilman omenaa.

” …mutta onpa hän miellyttävä ihminen! ” Anna siis mennä!

Näkökulmia!

-Esko-

// Lähde: HS-mainos. Näkökulmia. //

Comments (2)

You Might Also Like

, , , , ,

Nämä kuvat eivät sovellu herkkulakkolaisille!

3.1.2019

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: E2O-blogi ja Itis

Itis herättää varmasti monessa ihmisessä jonkinmoisia muistoja. Itsekin muistan nuorena poikana usein matkustaneeni metrolla Itäkeskuksessa sijainneeseen suureen ja prameaan kauppakeskukseen. Viime viikolla matkustimme tyttäreni kanssa autolla Itikseen ihmettelemään menoa ja meininkiä. Ja sitä oli kyllä todellakin tarjolla. Ihmisiä oli liikkeellä aivan älyttömästi ja kuhinaa oli kauppakeskuksen jokaisessa nurkassa. Olivat välipäiväalet tehneet tehtävänsä.

Meidän suunnitelmissamme ei ollut shoppailu. Meidän suunnitelmamme oli herkutella ja mennä katsomaan uuteen juuri avattuun leffateatteriin Onnelin ja Annelin seikkailuja. Ruokapaikkoja oli uudessa ravintolamaailmassa tarjolla jokaiseen makuun, mutta voiton vei yllätys, yllätys yhteisellä päätöksellä Hanko Sushi ja sen tarjoilemat lohilautaset.

On se muuten todella mukavaa, kun voi oman tyttärensä kanssa käydä sushilla molempien nauttiessa yhteisestä ruokahetkestä. Ympärillä oli paljon muitakin lapsiperheitä. Taitavat nuo lohinigirit olla monen nykylapsen herkkua. Itselläni ei tokaluokkalaisena ollut pienintä hajuakaan mitä se semmoinen sushi mahtaa olla. Iso paha sushi, joka napsi Punahilkan mummon oli paljon tutumpi.

Vatsat täynnä lähdimme kohti aivan kauppakeskuksen keskellä sijaitsevaa erittäin prameaa elokuvateatteria. Sisältä löytyi muunmuassa Suomen pisin karkkiseinä ja siinäpä olikin hieman valinnanvaraa. Uskoisin, että tulee olemaan melkoisen kuvattu kohde sosiaaliseen mediaan. Sieltä karkit boksiin ja itsepalvelukassan (kätevä) kautta itsepalveluportin (erittäin kätevä) läpi kohti salia kaksi, jossa tämä uusin Onneli ja Anneli esitettiin. Leffateatteri oli hieno ja F sanoikin, että hänestä tuntui, kun olisi laivalla ollut. Värikäs ja visuaalisesti tyylikäs ”laiva”. Ovat suunnittelijat onnistuneet, kun ovat saaneet luotua tuommoisen tunnelman.  

Jotta herkkukokemus olisi täydellinen, niin löytyipä yläkerrasta vielä vohvelikahvila. Henkilökohtaisesti lämmin vohveli erinäisillä täytteillä menee omassa jälkiruokakategoriassani todella korkealle. Harvemmin niitä tulee syötyä, mutta nyt oli pakko kokeilla. Ja kannatti. Olihan se nyt erittäin hyvää. F ei tuosta herkusta niin välittänyt, joten söinpäs sen kokonaan itse. Hyvin mahtui. Ja tuli mieleeni äitini usein toteama lause. ”Mihin mahaan sinä oikein syöt?” No, sinne jälkiruokamahaan tietysti.

Olipas oikein mukava joululomapäivä Itiksessä. Kaikki löytyi kätevästi samasta paikasta ja viiden tunnin ilmainen pysäköinti oli oikein positiivinen asia. Täytyy mennä uudestaankin ”laivasimulaattoriin” katsomaan elokuvia. Niin ja tutustumaan ravintolamaailman muuhunkin tarjontaan. Sitä kyllä riittää, nam!

Kuvat eivät sovellu herkkulakkolaisille!

-Esko-

Comments (5)

You Might Also Like

, , , ,

Mikä on Helsingin paras kirppis?

2.1.2019

On taas se aika vuodesta, jolloin syntyy ajatuksentasolla lukuisa määrä uusia ihmisiä. Aloitan säännöllisen kuntoilun, lopetan ylimalkaisen sokerin nauttimisen, suljen korkin, annan aikaa enemmän itselleni ja ja ja. Hyvinvointiin liittyvät meemit täyttävät sosiaalisen median kanavat ja kuntosalien parkkipaikoille kurvailee innokkaita kuntoilijoita. Itseasiassa tänään kävin itse kuntosalilla ja tilaa oli vaikka ja kuinka. Ehkäpä illan mittaan ovat juoksumatot täyttyneet. Täyttyneet ovat myös tämän pojan kaapit. Ne ovat täyttyneet ihan viimeistä piirtoa myöden.

Nyt vuonna 2019 on minunkin ihan yleisen siisteyden ja oman henkisen hyvinvointini vuoksi aika laittaa kaikki, korostan kaikki ylimääräiset vaatteeni ja kamppeeni kiertoon tai siis tarkemmin myyntiin. Sänkyni alla on kaksi suurta säilytyslaatikkoa, jotka ovat täynnä vaatteita. En ole sinne perälle edes katsonut lähes kahteen vuoteen, eli oletettavasti en kyseisiä tuotteita enää tarvitse. Ystäväni Ollin kanssa löimmekin kättä päälle, että nyt on kirppishommien paikka. Sitten löikin päässä tyhjää, että minkäköhän kirppiksen?

Harrastaako ihmiset enää pelkkää nettikirppistoimintaa? Tai myykö ihmiset kamppeitaan enää vain Instagramissa? Olen ollut vuosia sitten myymässä montakin kertaa erinäisillä kirppareilla:  Kattilahallilla, Jäähallilla, Kaapelitehtaalla. Olen juurikin nyt tippunut tästä kirppariskenestä aikasen totaalisesti ja siksipä tännekin tätä juttua kirjoittelen. Mikäpä olisi siis Helsingin paras kirppis? Siis semmoinen, johon voi mennä itse myymään. Alustavasti varailimme Jäähallia, mutta onko joitain muita tarjolla?

Myyntiin on tulossa siis reipas kattaus L ja XL-koon miesten vaatetusta. Liekö sitä suurinta kirppareiden myyntivaluuttaa? Noh, loput voi laittaa sitten kiertoon. Kotiini en enää mitään palauta. Se on varma. Olisiko tämän saman päätöksen voinut tehdä jo muuttaessani tähän ”uuteen” asuntooni?

Eli vielä kerran. Mikä olisi Helsingin paras kirppis? 

Seuraan, tähän loppuun lienee kuuluu sanoa.

-Esko-

Comments (6)

You Might Also Like

, , , ,

Älä ole ei!

31.12.2018

Juhannus ja uusivuosi. Siinä kaksi juhlaa, jotka eivät ole näytelleet koskaan elämässäni kovinkaan suurta roolia. Vähän ovat semmoisia ”pakkojuhlia” olleet. Pitäisi olla ihan hirveän hauskaa ja ottaa pari kuohujuomaa jollain upealla porukalla. Viisi, neljä, kolme, kaksi, yksi ja JEEEE! Suudelma sille vieressä olevalle rakkaalle. Olkoon se sitten Karhunelonen, vissypullo tai mielitietty. No, kuulostanpas nyt angtiselle. En vain itse muista omalta elämäntaipaleeltani juuri yhtään megalomaanisen mieleenpainuvaa uuttavuotta. On siellä muutamia yrityksiä ollut.

Milleniumina olimme ystäviemme kanssa varanneet viikoksi mökin Ylläkseltä. Emme poistuneet mökistä juuri mihinkään viikon aikana. Naapurit poistuivat pysyvästi jo toisen päivän jälkeen. Karaokelaitteisto ja hieman epävireinen laulu lienee teki tehtävänsä. Eräänä vuonna olimme järjestäneet lapsiperhejuhlat kotonamme. Noin kahdeksan aikaan alkoikin sitten yhdellä pienokaisella oksennustauti, joka levisi kulovalkean tavoin lähes kaikkiin juhlijoihin. Todistikohan kukaan vuoden vaihtumista, en muista.

Onhan sitä oltu myös erinäisillä turuilla ja toreillakin vuoden vaihtuessa. Eivät ole nuo massatapahtumatkaan oikein kohdallani lähteneet. Useampia raketteja lähtee kyllä vertikaalitasotavoitetta uhmaten suoraan päinvastaiseen suuntaan ja niitä on joutunut väistelemään. Alkolukko tulisi asentaa Äkäiseen anoppiin (ilotulite) ja Thunder-patteriin. Niitä silmävammauutisointeja ei toivottavasti tarvitsisi lukea taas huomisesta lehdestä.

Tänään menemme ystäväni kanssa syömään ja katselemaan minne ilta kuljettelee. Avoimin mielin ja kuitenkin vähän semmoisella pakkojuhla-asenteella, tietysti. Ja tuostahan pääseekin hyvällä aasinsillalla näihin uudenvuodenlupauksiin. Semmoisia en kyllä aio juurikaan tehdä.

Äsken kuntosalin infrasaunassa näin Hoplopin mainoksen, jossa oli hyvä iskulause. ”Älä ole EI!” Joten lupausten sijaan aionkin toteuttaa tätä lausahdusta enemmän vuonna 2019. En ole EI uusille ihmisille, tapahtumille, seikkailuille. Vuonna 2018 olin vähän turhankin kyyninen ukkeli. Josko sen nyt karistaisi pois ja pitäisi juhannusta ja uuttavuottakin ihan kivoina juhlina.

Saapa nähdä ja oikein hyvää uutta vuotta kaikille lukijoilleni!!!

-Esko-

Comments (6)

You Might Also Like

, , , ,

Sinkku ja Tinder

30.12.2018

Viimeisiä listauksia vuodelle 2018. Tämä vuosi olikin tällä kirjoittelurintamalla hieman edellisistä poikkeava. Vähän oli mutkia matkassa, mutta jospa sitä vuoden 2019 selviäisi ilman sen kummempia sattumuksia. Ainakin tällä hetkellä kaikki toimii taas täysin moitteettomasti.

Ohessa satunnaisessa järjestyksessä E2O-blogin luetuimpia juttuja vuodelta 2018. Näemmä sanojen sinkku ja Tinder osuessa otsikkoon herättää se kiinnostusta.

Viimeisiä viedään!

-Esko-

Comments (6)

You Might Also Like

, , , , , , , ,

We love livekeikat!

29.12.2018

On se muuten mukavaa, kun voi nauttia konserttielämyksistä oman lapsen kanssa. Vähän aikaa sitten kävimme katsomassa Hartwall-arenassa Jenni Vartiaisen keikkaa ja eilen olimme samaisessa paikassa katsomassa ja tietysti kuuntelemassa Vain Elämää-tähtien esiintymisiä. Vain Elämää on ollut yhteinen juttumme jo vuosia ja oli kiva, kun pääsimme katsomaan ensimmäistä kertaa yhdessä tätä kaudet huipentavaa konserttia.

Siellähän oli vallan lämminhenkinen tunnelma, jokainen biisi oli jollain tasolla tuttu ja hyvin nuo tähdet niitä vetelivät. Itsehän olen ollut teinipoikana todella kova Rasmus-fani ja oli mukava nähdä vuosien jälkeen Lauri livenä. Itseasiassa bändimme oli aikanaan Rasmuksen lämppärinä Lahden Kasisalilla. Kas, kun ei meidän pumppumme jäseniä ole vielä istunut Satulinnan pöydänpäädyssä.

Pyhimystä olen kuunnellut paljon ja hänen tulkintansa lämmittivät mieltä. Tietysti Ellinooran versio Funeral Songista sai aikaan ne ainaiset kylmät väreet. Yksi hienoimmista televisioformaattiversioista koskaan. Aivan on mimmillä ääni kohdillansa.

Kanssakuuntelijan arviot seuraavassa. Paras biisi: Ellinooran versio Autiosaaresta ja Tuure tuli mukaan. Paras hetki keikalla: Pyhimyksen lapsi tuli lavalle. Oli hienot valot ja lava siinä keskellä.

Itse olin paikanpäällä myös viime vuonna ja silloin oli Arena myyty loppuun kahtena iltana peräkkäin. Tänä vuonna silmiini pisti todella tyhjät katsomot. Jopa hieman yllätti ja harmitti hienojen esiintyjien puolesta. Kyllä olisivat täydet lehterit ansainneet. Kauankohan mahtaa tämä formaatti vielä jaksaa hengittää? Löytyykö maastamme vielä potentiaalisia artisteja? No, olisihan vielä muuan Ville Valoa, Martti Syrjää ja kumppaneita.

Mukavaa lauantai-iltaa!!

-Esko-

Comments (0)

You Might Also Like

, , , , ,

Määmatkaa ja hammaslankatansseja

27.12.2018

Sepä alkaa sitten olla joulu 2018 takanapäin. Oli sukulaisjoulua, perhejoulua ja loppuun vielä hieman erilainen ystävien joulupäivän lauluilta. Karaokekuppiloita kierrettiin ja tulipa sitä itsekin pitkästä aikaa tartuttua mikin varteen. Anatuden Peto on irti valikoitui kappaleeksi ja sehän meni ihan nappiin (omasta mielestäni), joten täytynee lisätä ihan vakiovalikoimiin. Hauskat pyhät, oikein hauskat pyhät ja onpa taas onni olla opettaja, koska lomaa on vielä jäljellä vaikka ja kuinka. 

Jos sitä lisäisi Anatuden biisin karaokeiltojen vakiovalikoimiin, niin muutamia vuonna 2018 puhekieleen rantautuneita sanoja en vakiovalikoimiini todennäköisesti tule lisäämään. Suomessa on alkamassa lumi-inferno. Saattaa tulla lunta useita senttejä. Eihän semmoista kestä, ei. On varattava matka jonnekin. Lähtisikö Euroopan metropoleihin vai kestäisikö sitä viikon jossain kaukokohteessa ja käristyskupolissa? No, tottuihan siihen täällä Suomenkin hellekupolissa, jollainen viime kesänä vallitsi.

Lähtisikö sitä sitten määmatkalle, vai ottaisiko mukaan ystäviä? Siinäpä sitten seuraava miettimisen paikka. Määmatkalla voisi keskittyi vain itseensä ja omiin ajatuksiin. Makailla vain rannalla ja lueskella kirjoja. Jos olisi kaveri mukana, niin olisihan siinä tukea ja turvaa. Sosiaalisena ihmisenä tämä ehkä parempi. Ja voisi sitten illalla hotellin diskossa laittaa homman ihan kreisiksi. Vetästä paikallisen bändin soittaessa yhdessä kunnon hammaslankatanssit eli flossaukset. Mitä nopeampi sitä parempi.

Muistoja, onhan sitä muistoja myös jokaiselta matkalta tallennettava. Laukkuun täytyy siis pakata järjestelmäkamera ja tietysti drooni. Droonilla saisi varmasti mielettömiä maisemakuvia auringonlaskuista. Täytyy vaan aina muistaa tarkastaa, että on drooneille sallittua aluetta. Noh, ehkäpä jään vain tänne kotimaahan lomailemaan ja miettimään mistä näitä sanoja oikein rantautuu.

Määmatka= Reissaaminen yksin. Olen muuten tehnyt yhden määmatkan kylpylään.

Lumi-inferno= Sääilmiö

Hellekupoli= Sääilmiö

Käristyskupoli= Sääilmiö

Flossaus= Hammaslankatanssi

Drooni= Drone, hienoisen erikoinen nimitys näille suosituille lennokkikameroille.

Mukavaa iltaa! Itse olen jo ihan sekaisin mikä päivä edes on meneillään. No sen tiedän, että pääsemme huomenna F:n kanssa molempien odottamalle Vain Elämää- keikalle Hartwall-arenalle.

-Esko-

// Drooni-kuvat: Antti Sihlman //

Comments (0)

You Might Also Like

, , ,

Oudohko tapa toivottaa hyvät joulut

23.12.2018

Serkkupoikani jakeli Suomen Kuvalehden kolumnissaan vielä viimeisiä aineettomia joululahjavinkkejä. Numero yksi oli paini. ”Lupaa isoäidille kunnon kreikkalaisroomalaiset väännöt. Tekee hyvää nivelille, selälle ja mielenterveydelle. Tunnin nuhjuamisen jälkeen maistuvat kahvi ja täytetty ruisleipä urheilutalon kahviossa. Kotona voitte etsiä videotoistopalveluista Pertti Ukkolan ja Petra Ollin kultamitalitaistoja.”

Siinäpä sitä olisi hyvä lahjavinkki ja eräs herrasmies oli tämän ehdotuksen jo lisännyt lahjalistalleen. Yritti haastaa tatamille minua, tuntematonta kanssamatkustajaa. Matkustin menneellä viikolla metrolla sukulaistemme jouluillalliselle. Hyppäsin kyytiin iltapäivällä, keskustellen samalla tyttäreni kanssa puhelimessa. Puhuin hiljaisella äänellä ja jäin seisoskelemaan ovien edessä olevaan ”syvennykseen”. Aivan yhtäkkiä ja yllättäen tapahtui jotain, mitä ei ole koskaan elämässäni vielä käynyt ja hyvä niin.

Siististi pukeutunut ukkeli oli yhtäkkiä edessäni, kuin kirkkaus tyhjältä taivaalta. Saapui viereeni ja tönäisi minua hyvinkin uhmakkaasti. En oikein tiennyt miten toimia. Päätin vain jatkaa keskustelua F:n kanssa puhelimessa ja poistua tilanteesta metrovaunun toiseen päähän. En noteerannut tätä ehkäpä muutamalla terästetyllä glögillä varustettua aineettoman joululahjan antajaa juuri millään tavalla. Sinne hän jäi seisoskelemaan ja teki vielä muutamia ilmapotkuja minua tuijotellen. Poistuin Hakaniemessa metrosta ja mietin, että toivottavasti tällekin hepulle laskeutuisi joulurauha ja hänelläkin olisi läheisiä, joiden kanssa tätä juhlaa viettää. Oudohko tapa toivottaa hyvät joulut.

Ja, jotta tämä joulunalusaika alkaisi mahdollisimman erikoisesti. Tapahtuipa tässä vielä toinenkin kummallinen jouluntoivotus. Ajelin Helsinki-Tampere moottoritietä musiikkia kuunnellen. Ja taas kuin kirkkaus tyhjältä taivaalta ohituskaistalle ilmestyi auto. Hidasti nopeuteni kanssa samoille lukemille. Kurkkasin viereeni ja sielläkin joku ehkäpä kiireinen herrasmies katsoi minua ja alkoi puimaan nyrkkiään. Ihmettelin, jotta onpahan nyt uhmakkaita joulunviettäjiä liikenteessä. Jatkoin ajamista ja toivon, että myös tälläkin ukkelilla olisi rauhaisa ja lämmin joulu. Oudohko tapa toivottaa hyvät joulut.

Tänne on vanhemmillemme joulurauha laskeutunut. Ukko Ylijumalakin viritti luonnon lähes täydelliseen loistoon. Mielikin on siihen jo virittynyt. Nyt nautitaan, ah! Lahti, Suomen Lappi ilman poroja.

-Esko-

Comments (8)

You Might Also Like

, , ,

Perjantain vanhat: Eroisän joulu

21.12.2018

Toivottavasti voisi jonain jouluna kirjoittaa ihan uuden viimeisen kappaleen. Ihan liian helppoa vaan kopioida vanhaa ja vaihtaa vuosiluku. Tämä perjantain vanha viime vuodelta. Hyvällä meiningillä, hyvällä meiningillä. Samalla kaavalla, samalla kaavalla.

/// ”Joulu ei ole päivämäärä. Se on mielentila.” -Mary Ellen Chase- Tämän lainauksen huomasin tänään opekalenterin alareunasta. Lausahdus sopii tähän tulevaan jouluviikonloppuun todella osuvasti. Jo vuosia on lapseni traditioihin kuulunut kaksi peräkkäisinä päivinä vietettävää jouluaattoa, jotta pikkumimmillä on mahdollisuus päästä nauttimaan useiden läheistensä joulutouhuilusta. Se on upeaa, koska pikkutonttu tuo iloa ja jouluista tunnelmaa myös hieman suurempiin sydämiin. Vaikka kokoonpanot ovat tässä vuosien varrella hieman muuttuneet voi olla todella kiitollinen, että tämmöinen traditio on aikoinaan kehitelty ja joulunvietto rullailee samaisella kaavalla.

Eilen myös Kymppiuutisissa puhuttiin aiheesta kuinka jouluaatto saattaa olla se vuoden synkin ja vaikein päivä eroperheissä. Kyllähän se on totta, että juuri jouluaattoon sisältyy niin paljon niitä tuttuja ja yhteisiä tradioita, joihin on vuosien varrella tottunut. Ne vanhat muistot ja haavat saattavat hetkittäisesti repeytyä auki, vaikka arkisissa askareissa ne tuntuvat jo täysin parantuneilta. En ole koskaan ollut mikään suuri jouluihminen, mutta kyllähän oman lapsen jouluinnostus on muuttanut käsitystäni. Usein kuulee sanottavan, että lapset tekevät joulun ja näinhän se ainakin kohdallani on. Se meidän oma, päivää aikaisemmin vietettävä aatto on myös minun jouluaattoni. Lainaan toisen kerran: ”Joulu ei ole päivämäärä. Se on mielentila.

Viime vuonna kirjoittelin suutari-Eskon yksinäisestä joulusta. Se oli Eskon ensimmäinen yksinäinen jouluaatto pitkään aikaan. Tämä aatto on varmasti jo huomattavasti helpompi ja myös tämän jouluaaton vietän vuosi sitten aloitetulla kaavalla. Viimeisen vuosiluvun vaihdoin: ”Esko viettää jouluaaton isänsä ja äitinsä kanssa. Varmasti lepää ja syö. Juoksee pitkän lenkin. Saunoo ja illalla lähtee autoajelulle. Vetää karvahattunsa syvälle päähän ja vie haudalle kynttilän. Sytyttää omaan lapsuudenhuoneeseensa kynttilän. Katselee televisiota ja pohdiskelee kulunutta vuotta. Viettelee jouluaattoa vanhemmillaan. Yksin, mutta onnellisena ja toiveikkaana tulevasta vuodesta 2018.”

Toivottavasti voisi jonain jouluna kirjoittaa ihan uuden viimeisen kappaleen. Ihan liian helppoa vaan kopioida vanhaa ja vaihtaa vuosiluku.

-Esko- ///

Comments (3)

You Might Also Like

, , , ,

Opettajalle omena vai lennot Miamiin?

20.12.2018

Virkahenkilön vuosittainen hetki. Taustalla soi rauhoittava musiikki. Edessä kupponen höyryävää kahvia kauramaidolla. Työpöydällä auki Wilman arviointikirjat, luokanopettajan päiväkirjakalenteri, muistiinpanot. Ja aletaanpas hommiin. Niin, tietysti se tärkein meinasi unohtua. Lista oppilaiden tuomista lahjoista.

Jiipee toi puutarhatontun, jonka hatussa vilkkuvat led-valot. Ei ollut pattereita mukana. Laitetaan kasi.

Sinde oli itse leiponut Fortnite-piparin ja askarrellut kortin. Oli haljennut reunasta, kun kuljetti jumppavaatteiden ja matikan kirjan kanssa samassa repussa. Laitetaan kasi.

Tanelta kirjekuori, jossa lennot Miamiin. Toivottelutekstissä hauska yksityiskohta. Mietin pelkkää menolippua. Mitäköhän mahtoi vihjata? Noh, oli siellä paluulippukin. Välilasku Berliinissä, joten ihan kymppiä ei voi laittaa. Laitetaan kasi.

Kantsulta painatettu t-paita. Edessä teksti: Maailman p#####n ope. Selässä: Siis, maailman parhain ope. Hauska. Laitetaan kasi.

Pendiltä kirjekuori. Lahjakortti viikon kylpylälomalle Tallinnaan. Ei sisältänyt aamiaisia. Laitetaan kasi.

Ah, sekaan oli eksynyt myös kollegan antama paketti. Sinitarraa ja valkotaulutussi. Heh, lainasin näitä työpöydältäsi lukuvuoden aluksi. Nyt saat takaisin. Terveisin! Liitu Laku. Huumoriveikkoja!

Mantsulta uusin Mielensäpahoittaja. Laitetaan kasi.

Jaa, muilta ei tullutkaan mitään. Laitetaan kasit.

Ei, ei, löytyihän tuolta vielä yksi hieman ryppyinen kortti. Mitä siinä lukekaan? Maa. Maalais. Maalaisjär. Hetkinen, katsotaanpas nyt vielä hieman tarkemmin. Maalaisjärki siinä lukee. Joo, maalaisjärki.

On, taas aika joulun ja mahdollisten muistamisten. Listaa näistä ei varmasti kukaan pidä, saatika anna niiden millään tavalla vaikuttaa yhtään mihinkään. Opettajan perustehtävä on opettaa. Saada oppilaansa yrittämään luokassa parhaansa, oman tasonsa mukaisesti. Jos tässä onnistuu, on siinä varmasti paras mahdollinen lahja.

Tämä virkahenkilö on aivan yhtä onnellinen. Sai hän lukukauden päätteeksi hymyllä varustetun yläfemman tai omenan. Tähän loppuun toivon myös sitä, että yksikään oppilas tai vanhempi ei ole kokenut tai tule koskaan kokemaan minkäänlaista stressiä tai eriarvoisuutta muistamisista minulle.

Magneettitaulussani on muuten yksi vanhan oppilaani askartelema kortti, jossa lukee. E (rilainen) S(osiaalinen) K(iva) O(nnellinen).

-Esko, huumoriveikkoja- 

// Kuvat: Jere Lehtonen //

Comments (10)

You Might Also Like

, , ,

Erotalon perustukset kuntoon!

18.12.2018

3.4.2016- tämä päivä. Nämä tiedot syötin äsken Google Analyticsin päivämäärähakuun. Vuosi sitten tein tämän saman tarkastuksen ja silloin sivustoani oli käyty katselemassa hieman vajaa kolme miljoonaa kertaa. Nyt, noin kahden ja puolen vuoden blogitaipaleella E2O:n elämää on käyty katselemassa vähän vajaa neljä miljoonaa kertaa. Neljä miljoonaa. Tuo määrä kuulostaa aivan käsittämättömältä. Haluan vilpittömästi kiittää ihan jokaista ihmistä, jotka ovat sivuillani vierailleet. 

Ensimmäinen palaveri Suomen Blogimedian edustajan kanssa. Menin esittelemään ideaani omasta blogista. Silmät olivat aivan turvonneet itketyn yön jälkeen ja suoraansanottuna en muista tuosta tapaamisesta yhtään mitään. Elämäni oli aivan helvetin sekaisin ja näin vuosien jälkeen olen monta kertaa miettinyt, miten silloinen ero lapseni äidistä veikin minut niin huonoon kuntoon? Ei se varmaankaan ollut pelkästään ero, vaan enemmänkin tavoittelemani elämäntilanteen ja ydinperheen hajoaminen. Se oli henkilökohtaisesti elämäni suurin epäonnistuminen.  

Suomen Blogimedia otti minut siipiensä suojaan ja aloitin kirjoittamaan hyvin avoimesti tästä epäonnistumisesta ja sen mukanaan tuomista tunnoista. Kirjoitukset keräsivät nopeasti aivan järjettömän määrän lukijoita ja iltapäivälehtien pyörityksellä kuukausittaiset sivulataukset huitelivat 200 000-300 000 välillä. Kiinnostiko minua tuossa vaiheessa nuo numerot? Ei, ne eivät kiinnostaneet juuri yhtään. Kirjoittaminen oli hyvä vuorovaikutuskanava ja se antoi paljon ajateltavaa siinä hirveässä elämäntilanteessa. Varmasti televisiossa aiemmin pyörineen ydinperheen isän täydellinen romahtaminen kiinnosti ihmisiä.

Romahtanutta taloa on rakennettu pikkuhiljaa takaisin entiselleen ja perustukset on valettu vahvemmiksi kuin aiemmin. E2O-blogi on seurannut koko ajan tätä prosessia. Noin vuosi sitten talo sai sisälleen todella kirkkaan valaistuksen ja siitäpä kirjoittelin myös ehkäpä jopa hieman turhankin innokkaasti. Seuraavan valon saapuessa tähän taloon esittelen sen todennäköisesti hieman maltillisemmin. Silloin vaan tuntui niin hyvältä, että teki mieli huutaa koko maailmalle ja kovaa! Ja jälleen iltapäivälehtien pyörityksellä sivulataukset nousivat sinne 200 000 tietämille. Ero ja rakkaus. Vastakohdat kiinnostavat.

Nyt tästä tulee kuva, että eläisin elämääni noiden Analyticsin käyrien mukaan. Ei, ei siitä todellakaan ole kysymys. Monta kertaa olen miettinyt, että lopetan koko homman. Ei minun elämäni kuulu yhtään kenellekkään. Olisiko helpompi olla, kun kukaan ei tietäisi elämästäni yhtään mitään. Sitten taas palaan sen peruasian äärelle.

Miksi kirjoitan? Pidän tästä ja tämä on tärkeä osa minua. Tänne tallentuu EskoSakarin elämä, jota voi sitten kliseisesti muistella siellä kiikkustuolissa. Tämä antaa paljon myös muillekkin. Se tuntuu tärkeältä. E2O on oma, itse rakennettu minimediani, joten en minä tästä halua luopua. Tämän kautta on mahdollisuus yrittää vaikuttaa asioihin, vaikka sana vaikuttaja kuulostaa korvaani niin kovin vieraalta, edelleen. Influensserista puhumattakaan.

Viimeiset puoli vuotta ovat olleet tuulista aikaa kirjoittelurintamalla. Viagra ei suinkaan nostanut käppyröitä, vaan sai ne kovaan laskukierteeseen. Todella haastava haittaohjelma ja Viagra-mainokset laskivat kuukausittaiset lukijamäärät noin 70 000 kieppeille. Tämä kyllä otti päähän ja isosti. Olikin taas aika palata perusasioiden äärelle. Kirjoitanko minä vain suurien klikkausmäärien toivossa? Ei, en kirjoita. Kirjoitan, koska pidän tästä ja tämä on tärkeä osa minua. 

3 819 025 kertaa kiitos!!

-Esko-

// Kuvat: Pasi Salervo //

Comments (20)

You Might Also Like

, , , , ,

Ne yhdeksän tykätyintä

17.12.2018

Johan tässä nyt tulee oikein urakalla näitä erinäisten sovellusten vuosiyhteenvetoja. Musiikkipuolelta kirjoittelin juuri hetkinen sitten ja nyt onkin kuvavirran vuoro. Eli Instagramin yhdeksän tykätyintä kuvaa vuonna 2018. @eskokoo :n kuvavirrasta eniten tykkäyksiä keräsivät uudet silmälasit, positiivinen yllätyskirje, karhutatska, aakkoskarkit jne…Tänä vuonna hampurilaiset eivät enää nousseet listalle. Viime vuonna olivat vielä kärkipaikoilla.

Oman elämäni best nine vuonna 2018 menisi lyhyesti jotenkin näin (täytyy kirjoittaa myöhemmin vielä hieman kattavampi raportti):

  • Usko parisuhteeseen palasi.
  • Blogissa myllännyt virus saatiin selätettyä noin puolen vuoden taistelun jälkeen.
  • Fyysinen kunto, terveys ja liikunta-aktiivisuus hyvällä tasolla.
  • Työ on mukavaa ja uuden työparini kanssa homma toimii.
  • Oma asuntoni tuntuu edelleen todella hyvältä sijoitukselta.
  • Kaikilla läheisilläni on terveys tallella.
  • Automatkailu on kääntynyt ihan mukavaksi sosiaaliseksi tuokioksi. Soittelen aina kaverini läpi moottoritietä kuluttaessani.
  • Talous on balanssissa.
  • Naurua ja hymyä riittää.

Toivottavasti nämä yhdeksän hyvää jatkavat elämäänsä vielä vuonna 2019.

-Esko- 

Comments (0)

You Might Also Like

, , ,

Täysin stressittömät ja osallistujalähtöiset lastenjuhlat

16.12.2018

Lastenjuhlat, siinäpä on aihe, josta löytyy tästä maailmasta miljoonia variaatioita. Ei yhtään oikeaa, ei yhtään väärää tapaa järjestää lapsille mukavia tuokioita. Tänäkin vuonna menin omalla linjallani: Ihan tavallinen riittää. Tänä vuonna annoin lähes kaiken vastuun järjestelyistä niille tärkeimmille eli juhliin osallistuville ”asiakkaille”. He ovat jo sen ikäisiä, että osaavat kyllä toimintaa keskenään keksiä. 

Tarjoilut olivat täysin sankarin valitsemia ja kakun hän suunnitteli itse ystävänsä avustuksella. Persoonallisen hieno, mielikuvituksellinen toteutus siitä pakastealtaiden timantista, Dajm-kakusta. Hienoa, hyvä lapset! Ohjelmaa ei organisoitu millään tavalla. Siinäpä osallistujat kokoontuivat sängylleni suunnittelupalaveriin ja viiden minuutin kokouksen jälkeen alkoi todellinen klassikkoleikki, Kyrö. Kyrö on kyllä ohjelmanumero, joka toimii ihan aina. 

Edes 31 (kolmekymmentäyksi) neliötä ei muodostunut ongelmaksi. Avasin oveni ja alueeksi rajautui koko pienkerrostalomme alakerta sekä rappukäytävä. Kenenkään ovikelloa ei saanut soittaa, vaikka tuskinpa mukavat naapurini olisivat tästäkään pahastuneet. Kyröön tuotiin hieman digiloikkaa mukaan ja B(ring)Y(our)O(wn)D(evice)- ajattelu tämän mahdollisti. Valot täytyi sammuttaa ja etsijöillä oli apuvälineenä matkapuhelimen taskulamput. Hienosti toteutettu ja suunniteltu ohjelmanumero, hyvä lapset!

Piilojen loputtua oli aika siirtyä tanssihommiin. Tästä ideasta olen täällä jo aiemminkin vinkannut ja toimi muuten hyvin myös näissä pileissä. Just Dance Now on kyllä melkoisen onnistunut innovaatio. Hienosti tanssittu ja hienosti lainattu puhelinta myös niille pikkusankareille, joiden applikaatio ei toiminut, hyvä lapset! Liikuntatuokion jälkeen oli hyvä rauhoittua ja leikit lähtivät käyntiin. Kuuntelin siinä sivukorvalla, sohvalla makoillessani lasten juttuja. ”Tää vois olla tutkija, joka tutkii ilmastonmuutosta.” ”Mie haluun olla Seppo Räty, Suomen Tohmajärveltä.” Näin on oletettavasti kuulunut minun suustani ollessani heidän ikäisensä osallistuja lastenjuhlissa.

Ei ollut näissä juhlissa Taika-Pasia, ei ollut puoli metriä korkeaa Instagram-ystävällistä kakkua, ei ollut pomppulinnaa. Nämä olivat ihan tavalliset lapsilähtöiset lastenjuhlat.

Mukavaa alkavaa viikkoa! Se on joulu kohta.

-Esko-

Comments (10)

You Might Also Like

, , ,

Mitä musiikkia kuuntelin eniten vuonna 2018?

15.12.2018

Se alkaa olemaan pikkuhiljaa myös musiikkivuosi 2018 paketissa. Kävin tarkastamassa Spotifysta miten minä olin oman musavuoteni paketoinut. Suosikkiartistina Jenni Vartiainen. Tässä on kyllä oivana apurina toiminut toinen hieman pienempi Jenni-fani, joka laittaa autossa aina biitit “paukkumaan” ja taitaa olla kolme eri Jenni-listaa tehtynä. Eikä siinä mitään. Hyviä biisejä, hyviä biisejä.

Se on muuten tämä musiikin suoratoistopalvelu Spotify mullistanut melkoisen tehokkaasti nämä musiikinkulutustottumukset. CD-levyjen ostot ovat oletettavasti laskeneet menneinä vuosina melkoisesti ja liekö on VHS:n kohtalo edessä? Minidiscejä eivät nämä nykynuoret ole varmasti kuluttaneet ollenkaan. Niiden kultakausi oli kyllä melkoisen lyhyt, jos sitä nyt voi kultakaudeksi kutsuakaan.

En ole itsekään enää levyjä, minkäänlaisia ostanut enää aikoihin. Ennen pyrin aina suosikkiyhtyeeni levyn hankkimaan, mutta nyt joudun myöntämään, että vähille on jäänyt. Todella vähille. Ei ole enää Mega Epesiä Lahen Trion alakerrassa. Tai Spinefarmia Helsingin Fredrikinkadulla, johon usein matkustimme Lahdesta levyostoksille.

Musiikkia tulee kuitenkin kuunneltua varmasti enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Vuonna 2018 sitä tuli kuunneltua 33 756 minuuttia eli noin 562, 6 tuntia. Autossa ja urheillessa musiikki pauhaa lähes taukoamatta ja kotonakin Spotify on kovassa käytössä. Ja onhan se sanottava, että hyvin on kätevä palvelu. Uusia tuttavuuksia on helppo löytää ja vanhoihin tuttuihin on aina turvallista palata, kuten nuo suosikkini sen myös paljastavat.

Huomioitavaa myös se, että kotimaisten elokuvien kuluttaja on myös kotimaisen musiikin kuluttaja. Jenniä, Pyhimystä, Paperi T:tä, Apulantaa ja ehkä vähän yllättäen Keko Salataa on tullut kuunneltua. Tämä oli mielenkiintoinen katsoa ja vilahtelihan siellä myös yksi Spotifyn kautta tekemäni löytö, jota kuuntelin ihan älyttömästi. Neljänsuoran, Mansikkaa ja valkoapilankukkaa. Ruisrockin kämppikset eivät tätä valintaa ihan aina ymmärtäneet.

Miltä teidän listanne näyttää?

-Esko- 

Comments (5)

You Might Also Like