Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
, , , ,

Ei näitä kommentteja voi aina oikein edes ymmärtää

1.12.2020

Joulukuun ensimmäinen päivä. Siitä muistutteli se Lidlistä  noin kymmenen vuotta sitten ostamani joulupukkikalenteri, jonka luokkani ikkunakoukkuun ripustin. Hyvin on toiminut ja toiminee vielä seuraavatkin kymmenen vuotta. Siinäpä sitten kotiin palaillessani mietin, että pitäisikö tänne blogin puolelle rakentaa jotain jouluhommia? Laitanpas tänne siis ennen joulua aina silloin tällöin minulle saapuneita kivoja kommentteja vuosien varrelta.

Useinhan täällä somemaailmassa nousee esiin ne ihan hirveät kommentit, joita ihmiset saavat jostain mitä kummallisemmista paikoista lukea. Nimimerkillä kokemusta on niistäkin ihan riittävästi. Eli heitetäänpäs näin joulukuun kunniaksi asiat hieman päälaelleen ja laitetaan vähän hyvää fiilistä ilmoille.

Korostan, että näiden tarkoituksena ei ole nostaa itseäni jalustalle. Ei sitä oikein näitä höpinöitä kirjotellessa voi edes ymmärtää, että nämä ajoittain tekevät vaikutuksen ihmisiin ja tarjoavat heille samaistumisen rajapintoja omiin elämiinsä. Se on kyllä äärimmäisen arvokasta ja hienoa.

Tämä kommentti saapui kirjoitukseen: ÄLÄ ITKE OPPILAS. ÄLÄ ITKE OPETTAJA.

“Oon seuraillut sun kirjotuksia pidemmän aikaa ja myönnettäköön se, että taisin katsoa jokaisen iholla jaksonkin. Mun huomion suhun kiinnitti se, että susta jotenki huokuu niin kameran takaa kuin täällä blogissa sun palo sun työhön! Muistan joskus kauan kauan sitten ajatelleeni, että musta olis maailman siisteintä olla opettaja. Jostain syystä hautasin tän mun unelman ja lähdin opiskelemaan ihan muuta. Ensimmäisen syksyn opiskeltuani musta tuntu, että nyt joku ei nappaa. Pidin aineesta, jota opiskelin, mutta silti multa puuttui jotakin.

Noh… sehän oli se, etten opiskellut luokanopettajaksi! Onneksi tajusin herätä tarpeeksi ajoissa ja raivolukemisella yllättäen pääsinkin sisään. Vieläkin tuntuu ihan käsittämättömältä. Muistan lukeneeni vielä tänäkin syksynä sun blogia ja harmitellu, että voi kunpa mustakin tulis opettaja.. ja sitten oon muistanut, että mustahan tuleekin!

Uskon, että osittain sun inspiroimana sain potkua hakea vihdoin ja viimein opettajaksi! Toivon, että saan itse pidettyä samanlaisen innon ja ammattiylpeyden, joka susta huokuu. Tiedän, että varmasti tulee rankkoja päiviä, jolloin mietin, miksen valinnut “helpompaa” ammattia. Niiden päivien jälkeen tiedän ajattelevani, että juuri niiden päivien vuoksi valitsin juuri sen ammatin.

En tiedä miten muuta muuta sanoa, mutta kiitoskiitos sun superinspiroivista kirjotuksista, oot huippu!

Niin, sitä on pitänyt myös kysyä, tuleeko mieleesi mitään mihin voisin alkuvaiheessa opintoja kiinnittää huomiota tulevaa ammattia ajatellen? (En tiedä sainko muotoiltua kysymykseni oikein, mutta jos tässä vaiheessa heräsi jokin supertärkeä asia, jonka haluat kertoa niin otan kaikki vinkit vastaan! :D)”

Onnea valitsemallasi uralla ja oikein mukavaa alkanutta joulukuuta!

-Esko-

// Kuva: Netta Koso //

Comments (0)

You Might Also Like

, , ,

No mitäpä äijä?

29.11.2020

Ei vaan millään voinut arvailla silloin joskus minkämoinen ralli sitä lähteekään tämän viruksen myötä päälle ympäri maapalloamme. Muistan lueskelleemme opehuoneessa uutisia, kun joku oli matkustanut junalla Jyväskylään mahdollisen Koronatartunnan saaneena. Minulla oli jo silloin käsidesit taskussa ja ihmetystä se muissa taisi silloin hieman herättää. Nyt ei enää herätä. Ei käsidesit eikä maskit naamalla. Tilanne on meillä Suomessakin juuri tällä hetkellä melkoisen heikko ja pahasti näyttää, että heikommaksi vain on menossa. Jotenkin sitä vaan yrittää toitottaa itselleen, että ei tuo virus täältä ainakaan valittamalla häviä.

Itse on saanut olla onnekas. On saanut käydä töissä ihan fyysisesti. Tilille tulee samainen summa palkkaa edelleen sinä samaisena päivänä. Niin kauan töissä vedetään hymy huulilla, tosin siellä maskin peitossa, kunnes joku muuta ilmoittaa. Muutenkin pyrkii elämään järkevästi ja rajoituksia noudattaen. Tekee kaiken mitä voi yksilönä tämän tilanteen eteen tehdä. Ei kai tässä oikein muutakaan voi.

Vähän on tämä kirjoittelukin tuntunut haastavalta ajoittain. Ei ole niinsanotusti kovinkaan tapahtumarikasta elämää. Eipä sitäkään jaksa paljoa stressailla. Kirjoittelee, kun siltä tuntuu ja ideoita päähän juolahtaa. Tai, no vedetään vähän takaisinpäin. Onhan tässä nyt tapahtunut ja tapahtumassa vaikka ja mitä.

Nutella-torttuja kävin leipomassa. Ne kuulostavat jo lähtökohtaisesti todella hyviltä. En ole niinsanottuja luumumiehiä ja tämä itselleni uusi innovaatio sai minut tykkäämään joulutortuista. Täytyy ehdottomasti ottaa uudestaan.

Paljon on tullut lenkkeiltyä ympäri Helsinkiä. Jouluvalaistuksessa kaupunki on kyllä todella näyttävä. Asuessani ihan ydinkeskustassa ei tullut samanlaista fiilistä kävellessäni esimerkiksi Espalla. Nyt täällä hieman kauempana asuessa keskustareissut ja tietyt kadunpätkät saavat aikaan entistä useammin niitä Wau-fiiliksiä.

On alkamassa tyttäreni tasakymppisynttäriviikko. Kymmenen vuotta on siitäkin jo aikaa vierähtänyt, kun sen nahkatakkisen taksikuskin loppuunpolttama punainen Marlboro meinasi vähän kostautua. Hyvin kuitenkin ehdimme Kätilöopistolle ja minusta tuli isä, joka tärisevin käsin piteli sylissään sitä kapaloitua pientä ihmisen alkua.

Oma isäni vei minut aikoinaan kymppimatkalle Kanarialle. Veli sekä äiti jäivät kotiin ja me faijan kanssa kahdestaan matkustimme. Taisi olla merkityksekäs matka pienelle pojalle, kun se on vieläkin hyvin muistissa. Itsekin oli tarkoitus lähteä oman tyttären kanssa kymppimatkalle kesällä aurinkoon, mutta kyllä se tällä kertaa kotimaahan suuntautuu. Ranua 2.0 ja lasi-igluun uudestaan.

Ja tänään koin todellisen onnistumisen tunteen. Sain aamulla idean, että kokeilenpas tänään juosta puolikkaan marathonin. Olen kaksi kertaa käynyt juoksemassa samaisen matkan Helsinki City Runissa. Salainen haaveeni on aina ollut alittaa 1h 50 min. Aina olen niillä viimeisillä kilometreillä katkennut totaalisesti ja haaveaika on jäänyt noin viiden minuutin päähän. Ja tänään se sitten tapahtui. Juoksu kulki kuin unelma ja Munkkiniemessä pysäytin kelloni aikaan 1h 48 min.

Mahtavaa alkavaa viikkoa!!

-Esko-

// Alin ja ylin kuva: Olli Laine //

Comments (2)

You Might Also Like