Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
, , , , , ,

Et sä tiedä kuka mä oon?

13.8.2018


KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: Suomen Blogimedia ja Huawei P20 Pro

”Et sä tiedä kuka mä oon?” Kyllä, minun uusi Huawei tietää ja se vasta onkin erikoista. Puhelimeni aukeaa automaattisesti kasvojentunnistustoiminnon avulla. Ei silloin pikkupoikana lankapuhelimella soitettaessa olisi voinut ikimaailmassa uskoa, että jonain päivänä minulla on taskussani puhelin, joka avaa ympärilleni koko maailman, kun vain katson sitä. Mihinköhän nämä kapistukset vielä kehittyvät? Nyt on jo videopuhelua, kasvojentunnistusta, ääniviestejä, millintarkkaa videokuvaa ja vaikka sun mitä.

Minulla on ollut käytössäni Huawein puhelin jo monta, monta vuotta. Olen ollut P-sarjan vannoutunut käyttäjä P8- mallista lähtien. Tuli P9, tuli P10 ja nyt sain käyttööni aivan tuliterän P20 Pro- puhelimen. Jokaisesta Huaweistani olen pitänyt todella paljon. Jokainen Huawei on mennyt eteenpäin juuri sopivasti. Ne perustoiminnot ovat säilyneet lähes ennallaan, mikä helpottaa uuden puhelimen käyttöönottoa huomattavasti. Ei tarvitse aina opetella kaikkia kikkoja ihan alusta. Etenkin tämmöiselle tekniikkakärsimättömälle miehelle todella tärkeää.

Kyllähän älypuhelin on nykyään mukana todella tiiviisti arkisissa toiminnoissa. Aamulla se herättää sinut makoisilta uniltasi. Hyppäät autoon ja Bluetooth yhdistyy automaattisesti kulkupelisi kaiuttimiin. Työpaikan sohvalla otat eteesi kahvikupposen ja saatatpa lukaista puhelimellasi mahdollisesti saapuneet Wilma-viestit. Ah, luokkani Wifi-yhteydessä on vikaa. Noh, laitetaanpas Hotspot päälle ja jaetaan netti kännykän kautta. Iltapäivällä onkin koulutus jossainpäin Tikkurilaa. Noh, sinnekin se Huawei minut kuljettaa. Miellyttävä naisääni ohjaa metrilleen oikeaan paikkaan. Ja illalla eteesi aukeaa täydellinen auringonlasku. Täytyy ikuistaa, tuo on ihan pakko ikuistaa.

Tuosta ikuistamisesta. Nyt on kyllä sanottava se suurin uudistus verrattaen edellisiin puhelimiini. Tämä P20 Pron kamera on aivan mieletön. P10:n kohdalla jo ihastelin todella tarkkoja kuvia, mutta tämän uuden mallin kolmoiskameran tarjoamat kuvat ovat vielä seuraavalla tasolla. Pienet hienosäädöt päälle ja ei kyllä juurikaan häviä ”oikean” kameran otoksille. Ainakin minun silmääni miellyttävät suuresti. Ja näin blogia kirjoittavana miehenä ei tarvitse aina kantaa kameraa edes mukana. Esimerkiksi Flow:n ja Ilosaarirockin kuvat napsin kaikki tällä uudella Huaweillani.

Olen merkkiuskollinen mies. Vaikea on enää tästä luotettavasta kumppanista toiseen vaihtaa. Vuosia on mukana seurannut ja tulee varmasti vuosia vielä seuraamaan. Uskon, että ei se hyväksitodettu vaihtamalla parane, ei. Saa olla todella vihreää ruohoa siellä aidan toisella puolella. Ei, ei niin vihreää varmasti enää olekaan.

Seuraako kännykkä mukana arjessa kuinka tiiviisti?

Hauskaa viikkoa!!

-Esko-

// Kuvat: Huawei P20 Pron Galleriastani. //

Comments (0)

You Might Also Like

, , , ,

Aina ne askeleet kuljettaa

12.8.2018

Lippu saatu normaalin media-akkreditoinnin kautta

Mikä on varma merkki siitä, että koulut ovat alkaneet ja todella pitkä loma on takanapäin. Noh, se on Flow-festivaali. Ja niin myös tänäkin vuonna. Perjantaina töiden jälkeen otin pienet päiväunet ja suuntasin kohti Suomen varmasti visuaalisesti hienointa ulkoilmafestivaalia. Juuri tämä “kotikenttäetu” ja jo alkanut arki erottaa Flow:n muista itselleni jo vakioksi muodostuneista festareista. Ruisrock ja Ilosaari saavat aina aikaan hienoisen reissufiiliksen. Riippuen kulkuvälineestä noin puolen tunnin matka kotiovelta ei ehkä saa päätä ihan reissumoodiin. Väliäkö sillä, koska oli jälleen todella mukavat päivät Helsingin Suvilahdessa.

Tänäkään vuonna en ollut perillä ihan kaikista festivaaleilla esiintyneistä artisteista. Noh, Anna Puun ja Olavi Uusivirran tiesin ja olinpa vielä katsomassa tai ainakin kuuntelemassa molempien keikkojakin. Hyvä Suomi! Toistan jo varmasti hieman itseäni, mutta Flow on minulle aina ollut hieman enemmän paikka tavata järjetön määrä tuttuja tyyppejä. Flow on minulle aina ollut hieman enemmän paikka, jossa jokaisena vuonna tekisi mieli syödä ihan jokaista tarjolla olevaa ruokaa. Silti syön lähes aina hampurilaisia tai bataattiranskalaisia. Tänä vuonna maistoin kyllä ystäväni hehkuttaman falafel-lautasen. Hyvää oli, tietysti.

Pari vuotta sitten otsikoin Flow-tekstini, saapuu pimeä. Illan hämärtyessä Flow herää oikeasti eloon. Valaistukset pääsevät oikeuksiina ja kaikki ystävät häviävät ympäriltä. Ja niin kävi tänäkin vuonna. Ja sehän on yksi Flow:n siisteimpiä juttuja. Haahuilla yksinään ympäri todella hienoa aluetta. Pysähtyä viiden metrin välein juttelemaan tutuille ja tuntemattomille. Taustalla jyskyttää basso tasaiseen tahtiin ja ohjailee askeleita mitä erilaisempiin tunnelmiin. On punaista valoa, siniseksi valaistuja puita ja lopulta ne askeleet aina kuljettavat takaisin sinne ystävien luo, aina.

Festarieläin. En ole ihan varma mitä mieltä olen tuosta sanasta. Eilen minua kutsuttiin festarieläimeksi. Siinä vaiheessa on hyvä lopettaa tämä festivaalirumba. Tänään vielä Kimin kanssa vakiot sunnuntaismoothiet ja pyörimiset. Sitten onkin aika pitää jälleen vuoden tauko ja palailla ensi kesänä taas asiaan.

Kiitos festivaalikesä 2018!

-Esko-

Comments (0)

You Might Also Like