Kaupallinen yhteistyö: Suomen Blogimedia ja Metso Kivikone
Luonto ympärillämme. On vesistöjä, on metsää, on eläimiä…Lähes jokaiselle meistä ovat hyvinkin tuttuja nuo luettelemani asiat. Västäräkin tunnistaa kaikki. Mänty on helppo. Päijänne ja Saimaa, nuo maamme kuuluisat järvet. Kärpässieni on klassikko. Vaan kuinka on kivien laita? Kuinka moni tunnistaa ja ymmärtää ympärillämme olevien kivien ja mineraalien merkityksen modernin maailman rakentamisessa? Ei varmasti kovin moni tule sitä ajatelleeksi. En minäkään silloin, kun pikkukoululaisena sain kevätjuhlassa tehtäväkseni esittää kiveä. Ei ollut puherooli.
“Ilman kiveä ja mineraaleja ei ole modernia maailmaa. Jos ottaisimme ne pois, niin samalla lähtisivät kännykät, sähköt, tiet, rakennukset ja paljon muuta. Kun maailma kaupungistuu ja digitalisoituu, kiven ja mineraalien merkitys raaka-aineena vain kasvaa”, sanoo Metson kivilaboratorion tutkimusjohtaja Keijo Viilo. Minulla oli ilo tutustua Metson lanseeraamaan Suomen ensimmäiseen digipalveluun, jonka tarkoituksena on lisätä suomalaisten kiinnostusta kiviä ja mineraaleja kohtaan. Tehdä niiden tunnistamisesta vaivatonta, helppoa ja saada ihmiset ymmärtämään niiden käyttötarkoituksia.
Kaivelin koulullamme ympäristötiedon varastolaatikkoamme ja sieltä löytyneet tarvikkeet olivat kyllä niinsanotusti aikansa eläneitä. Oli vihkosten sivut jo hieman kellastuneita ja oletettavasti jo eläköityneiden opettajien kahvitahrojen maustamia. Niitä selaillessa mietinkin, kuinka paljon mahdollisuuksia tämä digipalvelu tuo koulumaailmaan ja tämän aihepiirin opetukseen. Koulu kehittyy ja digitalisoituu kovaa vauhtia ja motivoivan oppitunnin rakentaminen Veli Suomisen Mineraalinmääritys-kirjasella saattanee olla hieman haastavaa, vaikka hyvä teos onkin.
Testasimme ympäristötiedon tunnilla tämän uuden palvelun toimivuutta. Aluksi esittelin hieman sivustoa ja annoin oppilaiden hoitaa loput. He kävivät pienissä porukoissa keräämässä erilaisia kivilajeja lähimaastosta ja aloittivat pikkuporukoissa kivitutkimukset. Osa teki hommia matkapuhelimillaan, osa käytti koulumme Chromebookeja. Tunnilla toteutui uuden opetussuunnitelman perusajatus hienosti. Oppilaat ottivat itse aktiivisen toimijan roolin ja “mitä ihmeen kivitutkimuksia”- ideologia hälveni hyvinkin nopeasti. Toimintaa sivustaseuranneena ja vain hieman opastaneena voin sanoa, että tulen käyttämään tätä palvelua varmasti opetuksessani tulevaisuudessakin.
Luokasta kuultua: “Täähän oli hyvä.” “Me saatiin Graniitti.” “Tää kone ei löytänyt meidän kiveä.” “Voidaanko mennä hakemaan lisää?” “Saanko lyödä tän rikki tuolla vasaralla?” Tunti oli touhua täynnä ja toivottavasti joku ottaisi Kivikoneen käyttöön myös tuolla koulun aitojen ulkopuolella. Kiviä ja mineraaleja on paljon muuallakin kuin kenkien alla, hautausmailla, kevätjuhlaesityksissä ja Markku Uuspaavalniemen Curling-hallissa.
Kiviäkin kiinnostaa!
-Esko-
// Kuvat: Pasi Salervo Kivitutkijan työkalut saatu. //
Äitini on aina sanonut minulle, että sinä se Esko olet poika, joka syö ihan mitä vaan. Totta, ja vieläpä oikein hyvällä ruokahalulla. Oululainen rössypottu on viimeksi tehnyt hieman tiukkaa, mutta makuun päästyäni oli silloinkin lautanen tyhjänä. Eilen kävimme Ollin kanssa työpäivän jälkeen hieman virkistäytymässä Nuuksion upeissa maisemissa. Lupasin viedä eväät, jotka voimme sitten pienen kävelyn jälkeen nauttia. En vaan voinut vastustaa kiusausta. Koulussakin on sääntö, että kaikkea täytyy maistaa ja maistoin kyllä. Tiukkaa teki, todella tiukkaa. Äiti, nyt on löytynyt ruoka mitäs edes minä en vain pystynyt nauttimaan hyvällä ruokahalulla.