Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
Browsing Tag

kaupallinen yhteistyö

, , , , ,

Ihanaa olla sängyssä

16.9.2020

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: Babler ja IKEA Suomi

Viime viikolla saapui Instagramiini kysymys, jotta kuinka minä nukun nykyään. Tässähän on mahdollisuus antaa hyvinkin kattava vastaus. Eli annetaanpas mennä. Elämässäni on ollut yksi ajanjakso, jossa uni nousi salakavalasti kuin suurimmaksi vihollisekseni. Se oli yksinkertaisesti kamalaa aikaa. Aloin pelkäämään nukkumista ja jo illalla aloin miettimään, kun yöllä herään ja alan laskemaan tunteja herätyskellon pirinään. Sittenhän minä löysinkin itseni Helsingin Kannelmäessä sijainneelta Uniklinikalta. Naama oli valkoinen kuin aluslakanani ja silmänaluset kaikkien kylmien värien sekamelskaa. Niin oli aivotoimintakin. En varmaankaan ollut noihin aikoihin ihan parasta seuraa. Nuo ajat ovat jättäneet hienoiset jäljet ja unettomuuden kierteeseen en enää koskaan halua palata. Se on kerran voitettu ja uusintaotteluun en suostu.

Tämä IKEA Suomen yhteistyö tuli oikein optimaaliseen saumaan, koska en ole enää aikoihin sen kummemmin miettinyt omaa nukkumistani. Minun tuli kirjoittaa unipäiväkirjaa kahdelta erilliseltä viikolta. Ensimmäisen viikon päiväkirjamerkintöjä lueskellessani tein yhden merkittävän havainnon. Minulla on kyllä ne monien peräänkuuluttamat rytmit. Ne vaan sattuivat olemaan himppasen erikoiset. Tämä ensimmäinen seurantaviikko osui aikataulullisesti hyvään rakoon. Olin juuri aloittelemassa töitä ja kääntämässä rytmejäni työssäkäyvälle luokanopettajalle sopiviksi. Havainto numero yksi: Menin nukkumaan joskus puolen yön aikoihin. Paikkasin menetetyt unet lähes jokaisena päivänä parin tunnin päikkäreillä. Alkoi jo itseänikin ärsyttämään oma tilanteeni pelastuslaini: Mä vaan rakastan päikkäreitä. Läikähteli tuo rakkaus jo vähän turhankin intohimoisesti.

Ennen toista seurantaviikkoa sain onnekkaana ihmisenä käydä noutamassa minulle räätälöidyn paketin IKEASTA. Päätin uusia prameita KRANSRAMS- lakanoita laittaessani, että nyt yritän tehdä muutamia pieniä viilauksia, jotta saisin unta hieman aikaisemmin. Tämän jatkumona saisin ehkäpä ainakin lyhennettyä nukuttuja päiväunia. Rakastan niitä siis edelleen. Vastarakastuneen intohimon yritän kääntää semmoiseksi hieman seesteisemmäksi välittämiseksi. Yritän myös pyhittää sänkyni vain nukkumiselle ja ra…Jälkimmäinen ei lähiaikoina olekaan ollut sen suurempi ongelma. Eli tein työhommani keittiön pöydän ääressä ja puhelimen pyrin jättämään myös toiseen huoneeseen yön ajaksi. Tämän takia IKEA Suomen sinisestä kassista löytyikin hieno GÄNGA-messinkinen herätyskello.

On muuten tuo niin pienoinen laite osoittautunut äärimmäisen hyväksi kapistukseksi. Ei ole enää sitä veruketta, että on pakko pitää puhelinta lähellä, koska siinä on herätys. Aina siinä on kiusaus mennä katsomaan sosiaalisen median kiemuroita ja mennä toteamaan, että eihän täällä minua keskellä yötä kukaan kaipaa. Noin jättimäistä STJÄRNBRÄCKA-peittoa, jonka sain en ole ikinä edes ole osannut kaivata. Minä rakastan hotelleja ja nämä uudet sänkykamppeeni saavat helposti minut mielikuvamatkailemaan hotellilakanoiden syleilyyn. Ja onhan tuo uusi karhukaverinikin aikamoisen lempeä tyyppi, ihan kuin kättäni ikuisesti koristava lajitoverinsa. Kaikki sammuu Tulosruudun jälkeen. Niin olen minäkin muutamana menneenä yönä. Tämän rytmin yritän arkena säilyttää.

Loppuun on hyvä listata Eskon unen pahimmat viholliset:

  1. Matkapuhelin. Kuinka sen jättäminen toiseen huoneeseen onkin niin vaikeaa? Uskoisin, että en ole ihan ainut tämän ongelman kanssa painiva.
  2. Liian myöhään suoritettu urheilu. Kesällä lähdin lenkille joskus tuossa yhdeksän aikoihin. Siinä kymmenen jälkeen suihkusta tulleena sai hetkisen Nukkumattia odotella. 
  3. Alkoholi. Jos joskus ottaa yhden tai kaksi saunaolutta, näkyy se heti omassa nukkumisessani tai ainakin korreloi suoraan yöllisiin vessareissuihin.
  4. Tinder sunnuntaisin.
  5. Liian myöhään nautittu kofeiini. Täytyy ottaa äitini ohjenuora käyttöön. ”En mie ennää kolmen jälkeen tohdi juoda.” En minäkään. 

Ja vastapainona on hyvä listata tiivistettynä IKEA Suomen yleiset vinkit parempaan uneen:

  1. Mukavuus
  2. Makuunhuoneen lämpötila
  3. Ääni
  4. Ilmanlaatu
  5. Värit ja kalusteet

Näin syksyllä 2020 on muuten ihanaa olla sängyssä. Sade liplattelee ikkunalautaan ja saa vaan kääriytyä ihan uusiin lakanoihin ja painaa pään kivasti muotoutuvaan, ergonomiseen KLUBBSPORRE-tyynyyn. Uni on juuri tällä hetkellä ystävä, ei vihollinen.

Mitkä ovat teidän unienne pahimmat viholliset?

Hyviä unia ja sopiipa muuten uusi vihreä KÖLAX-päiväpeittoni aikasen hyvin uuteen maalattuun seinääni.

Esko

// Kuva: Jenny Helenius //

Comments (0)
, , , , ,

Ferritiinipitoisuudetko vinksallaan?

3.9.2020

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: Babler ja Terveystalo

Onko sulla Esko ollut mitään neljänkympin kriisiä? No, ei kyllä ole ollut. Tuo nelosella alkava ikä ajoittain aina ihmetyttää, mutta eipä muuten ole ollut sen kummempia. Elämän peruspalaset ovat loksahdelleet hyvin kohdilleen tähän ikään mennessä. On ihana lapsi siunaantunut elämääni ilahduttamaan, on vakituinen työ ja oma asunto, jonne on aina mukava astua sisälle. Nyt voi vaan elellä leppoisasti ja nauttia päivistä, joita elämä eteen kuljettelee. Niin ja fyysinen kunto on juuri tällä hetkellä varmasti paremassa iskussa, kuin ikinä, vai onko?

Täytettyäni 40-vuotta oli ajatuksissa, että nyt pitäisi mennä niinsanottuun kokonaisvaltaiseen kehon skannaukseen. Yli vuosi on nyt eletty jälleen tuossa isi-muotoisessa konditionaalivaiheessa ja enpä ole saanut itseäni laboratoriotutkimuksiin asti kuljetettua. Etenkin rauta ja sen imeytyminen tähän juuri tällä hetkellä solakkaan vartalooni on ollut ongelma jo pidemmän aikaa. Muistan, kun Kajaanin OKL:ssä aloittaessani nuorehkon opettajakokelaan hemoglobiini mitattiin upean Kajaanin kampuksen alakerran terveydenhoitajan huoneessa. Se oli alhainen 131. Tämä tapahtui vuonna 2005. Pitäisi tarkistaa ehkäpä hieman säännöllisemmin. 

Ja taas oltiin siinä isi-muodossa. 11 vuotta tuon tapahtuman jälkeen vuonna 2016 tapahtui elämässä hyvin kuormittavia asioita ja ajoittaisen uupumuksen takia hakeuduin työterveyden kautta tarkistamaan kehoni sisäisiä arvoja. Ja jälleen muistan etenkin rauta-arvojeni olleen hieman vinksallaan. Kajaanin terveydenhoitaja ilmoitti vuonna 2015 tuloksen 131. Helsingin työterveydestä vuonna 2016 saapui tulos 130. Edelleen oltiin melkoisen alhaisissa lukemissa. Maltoferia, Obsidania ja erinäisiä valmisteita on tullut sen jälkeen syötyä.   

Opehuoneemme sinisillä sohvilla käydään kahvikupposen äärellä usein oikein hyviä ja hedelmällisiä keskusteluja. Siellä mainitsin asiasta, että nyt olisi jälleen korkea aika käydä mittaamassa hieman kehon sisäisiä arvoja. Juostujen kilometrien ja niihin kulutettujen aikojen mittaaminen onnistuu nykyään hyvinkin helposti, mutta juuri esimerkiksi rauta-arvojen mittaaminen on mukamas niin suuren työn takana. Ja eihän sinne laboratorioon mennä vasta, kun alkaa olemaan kropassa jo hieman suurempaa ongelmaa. Jos silloinkaan. Tämä ajattelumalli on periytynyt kyllä suoraan isältäni.

Ja kuin tilauksesta kilahti menneellä viikolla sähköpostiini tämä Terveystalon yhteistyö. Siinä mainittiin sana ferritiini. Ferritiini on asia, josta en ollut kuullutkaan ennen kirjoittamaani juttua aiheesta vuonna 2018. Silloinkin se löytyi googlailemalla mahdollisia väsymysoireitani. Nykyään aihe on jo huomattavasti tutumpi erinäisistä blogeista sekä iltapäivälehdistä. Kuten tekstin alussa kirjoittelin on fyysinen kuntoni tällä hetkellä melkoisen hyvä, mutta edelleen iltapäivisin olen todella väsynyt. Tiedä sitten johtuuko loman jälkeisestä unirytmien käännösongelmasta vai voisiko kysessä ihan oikeasti olla kehoni alhainen ferritiinipitoisuus?

Terveystalon tarjoama Voimat vähissä- tutkimuspaketti vastaa täydellisesti juuri tähän omaa mieltäni ajoittain askarruttaneeseen kysymykseen. Kajaanissa ja Helsingin työterveydessä tarkistettiin ainoastaan hemoglobiinit. Tämä Terveystalon tutkimuspaketti antoi todella kattavan kuvauksen rauta-arvoistani. Pelkkä ferritiinien mittauskaan ei ihan kokonaisvaltaista kuvaa kerro. Siihen sisältyi ferritiinin lisäksi verenkuva,
tulehdusarvo, B12- vitamiini ja folaatti.

En oikein sitä itse jaksa ymmärtää miksi minulle on niin vaikea saada raahattua itseni tuonne laboratorion penkkiin. Kiitos tämän yhteistyön sen sain aikaiseksi. Toimenpide kesti ehkä viitisen minuuttia ja sinne pääsi vieläpä ilman lähetettä. Aina ne tulosten saamiset hieman jännittävät, niin tälläkin kertaa.

Tulokset saapuivat todella nopeasti, koska olin ladannut puhelimeeni Terveystalon Oma Terveys- mobiilisovelluksen. Ja alkuhan ei lähtenyt ihan optimaalisesti liikkeelle. Heti neljä ensimmäistä nuolta osuivat punaiselle viivalle viitearvon ulkopuolelle. Ja tutuimpana se hemoglobiini. Tällä kertaa saapui tulos 130. Se mieltäni askarruttanut ferritiiniarvo oli aivan kirkkaasti vihreällä, onneksi.

Sen verran vieraita sanoja itselleni olivat leukosyytit, erytrosyytit, hematokriitti, että otin kätevästi applikaation kautta yhteyden lääkäriin ja kävimme chatissa tuloksia läpi. Rautakuurilla c-vitamiinilla höystettynä lähdetään korjailemaan. Loppuun heitin hieman mustaa huumoria ja kysäisin, jotta ei liene ihan välitöntä kuolemanvaaraa. Ei ollut.

Erittäin osuva ja tärkeä yhteistyö. Nyt vaan rautaa huiviin ja hemoglobiinit nousuun!

-Esko-

// Kuvat: Jenny Helenius //

Comments (0)