Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
Browsing Tag

kaupallinen yhteistyö

, , , , ,

Lapsi mukaan keittiöön

25.10.2020

Kaupallinen yhteistyö Hyvä merkki -kampanja ja Pro Luomu

Ruoan valmistaminen vanhempien kanssa on tärkeää perheen yhteistä aikaa. Voi vaihtaa kuulumisia ja samalla siinä sivussa valmistuu herkullinen ateria, jonka voi sitten ylpeänä yhdessä nauttia. Oli mukava toimia äitini apukokkina, kun valmistimme yhdessä edesmenneen isoäitini vakioruoan: Mummun färssin. En pienenä poikana ymmärtänyt yhtään miksi esimerkiksi kaikilla ystävilläni täysin samanlaista ruokaa kutsuttiin lihamurekkeeksi. Tähänkin sain vastauksen kymmenien vuosien jälkeen tuossa kokkailun ohessa. Mummun ruotsalaisten sukulaisten mukana tämä färssi oli Kyröjen ruokapöytiin kulkeutunut. 

Tällä kertaa Kyröjen ruokapöytään kulkeutui hyvinkin luomupainotteinen ateria. Tämän luomumerkki-kampanjan yhteydessä kiinnitin normaalia tarkemmin huomiota kauppojen luomutuotteiden valikoimaan. Yleensä käyn kaupassa tuossa kotini viereisessä marketissa, jossa kuljen lähes samoja jalanjälkiä ja napsin ostoskoriini niitä täysin samoja tuotteita. Luomuakin sinne aina ajoittain mukaan tulee. Tällä kertaa ostoskori täyttyi vain ja ainoastaan luomutuotteista. Niiden valikoima on kyllä nykyään hyvinkin kattava. 

Kyllähän tuohon vihreään merkkiin kiinnittää huomiota ostovalintoja tehtäessä ja aikaisempaa useammin niitä sinne tulisi laittaa. Esimerkiksi jauheliha on kohdallani semmoinen tuote, josta valitsen kyllä lähes aina sen vihreän pakkauksen. Tuo väri ja luomumerkki piirtää päähäni mielikuvan vastuullisesti valmistetusta tuotteesta. Tuotteesta, jossa tuotantoeläinten oloihin on kiinnitetty erityistä huomiota. Lukiessani tietoa luomumerkin sivuilta, ei tuo mielikuva ollut ollenkaan väärä. Näin siellä todettiin. ”Luomu on Suomessa ainoa viranomaisen valvoma tuotantotapa, jossa eläinten hyvinvoinnille asetetaan tavanomaista korkeammat vaatimukset.” Hyvinkin tärkeä asia.

Siinä ruokaa laittaessamme juttelimme äitini kanssa myös hänen lapsuusmuistoistaan ja hetkistä, kun hän teki ruokaa oman äitinsä kanssa. ”Ei myö mistään luomusta tiedetty. Mualta ja torilta haettiin perunoita ja porkkanoita.” Äitini on kotoisin Joensuusta ja on sympaattista, että kymmenien vuosien Etelä-Suomessa asuminenkaan ei ole hänen puheestaan murretta pois hälventänyt. Sympaattista oli myös se, kun äiti otti minua kädestä kiinni ja opasti kuinka niistä ostamistani luomuperunoista muussataan juuri sopivan kuohkeaa muussia. Se oli jotenkin liikuttava hetki. Nelikymppinen lapsi apukokkina, jota kuitenkin tarvitsee vielä vähän kädestä pitäen avustaa.

Itsekin isänä sitä toivoisi, että tämmöisiä yhteisiä kokkaushetkiä olisi luvassa vielä tulevillekin sukupolville ja ties kuinka kauas tuonne tulevaisuuden tuuliin. Luomutuotannossa kiinnitetään huomiota luonnonvarojen kestävään käyttöön. Tämänkin asian takia täytyy siis hieman muuttaa niitä kaavoihin kangistuneita askelmerkkejäni lähikaupassani ja laittaa sinne ostoskoriin entistäkin enemmän niitä vihreällä luomumerkillä varustettuja tuotteita.

Färssi oli todella maukasta. Äidiltäni olen muuten oppinut omankin kokkausfilosofiani: Kermalla ja voilla pelastaa pikkuvirheet.

-Esko-

Tämä materiaali on tuotettu Euroopan unionin tuella. Artikkelissa esitetään tekstin kirjoittajan näkemyksiä ja ainoastaan hän on vastuussa sen sisällöstä. Euroopan komissio ja kuluttaja-, terveys-, maatalous- ja elintarvikeasioiden toimeenpanovirasto (Chafea) ei vastaa mistään tekstin sisältämien tietojen käytöstä.

Comments (2)
, , , , ,

Ihanaa olla sängyssä

16.9.2020

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: Babler ja IKEA Suomi

Viime viikolla saapui Instagramiini kysymys, jotta kuinka minä nukun nykyään. Tässähän on mahdollisuus antaa hyvinkin kattava vastaus. Eli annetaanpas mennä. Elämässäni on ollut yksi ajanjakso, jossa uni nousi salakavalasti kuin suurimmaksi vihollisekseni. Se oli yksinkertaisesti kamalaa aikaa. Aloin pelkäämään nukkumista ja jo illalla aloin miettimään, kun yöllä herään ja alan laskemaan tunteja herätyskellon pirinään. Sittenhän minä löysinkin itseni Helsingin Kannelmäessä sijainneelta Uniklinikalta. Naama oli valkoinen kuin aluslakanani ja silmänaluset kaikkien kylmien värien sekamelskaa. Niin oli aivotoimintakin. En varmaankaan ollut noihin aikoihin ihan parasta seuraa. Nuo ajat ovat jättäneet hienoiset jäljet ja unettomuuden kierteeseen en enää koskaan halua palata. Se on kerran voitettu ja uusintaotteluun en suostu.

Tämä IKEA Suomen yhteistyö tuli oikein optimaaliseen saumaan, koska en ole enää aikoihin sen kummemmin miettinyt omaa nukkumistani. Minun tuli kirjoittaa unipäiväkirjaa kahdelta erilliseltä viikolta. Ensimmäisen viikon päiväkirjamerkintöjä lueskellessani tein yhden merkittävän havainnon. Minulla on kyllä ne monien peräänkuuluttamat rytmit. Ne vaan sattuivat olemaan himppasen erikoiset. Tämä ensimmäinen seurantaviikko osui aikataulullisesti hyvään rakoon. Olin juuri aloittelemassa töitä ja kääntämässä rytmejäni työssäkäyvälle luokanopettajalle sopiviksi. Havainto numero yksi: Menin nukkumaan joskus puolen yön aikoihin. Paikkasin menetetyt unet lähes jokaisena päivänä parin tunnin päikkäreillä. Alkoi jo itseänikin ärsyttämään oma tilanteeni pelastuslaini: Mä vaan rakastan päikkäreitä. Läikähteli tuo rakkaus jo vähän turhankin intohimoisesti.

Ennen toista seurantaviikkoa sain onnekkaana ihmisenä käydä noutamassa minulle räätälöidyn paketin IKEASTA. Päätin uusia prameita KRANSRAMS- lakanoita laittaessani, että nyt yritän tehdä muutamia pieniä viilauksia, jotta saisin unta hieman aikaisemmin. Tämän jatkumona saisin ehkäpä ainakin lyhennettyä nukuttuja päiväunia. Rakastan niitä siis edelleen. Vastarakastuneen intohimon yritän kääntää semmoiseksi hieman seesteisemmäksi välittämiseksi. Yritän myös pyhittää sänkyni vain nukkumiselle ja ra…Jälkimmäinen ei lähiaikoina olekaan ollut sen suurempi ongelma. Eli tein työhommani keittiön pöydän ääressä ja puhelimen pyrin jättämään myös toiseen huoneeseen yön ajaksi. Tämän takia IKEA Suomen sinisestä kassista löytyikin hieno GÄNGA-messinkinen herätyskello.

On muuten tuo niin pienoinen laite osoittautunut äärimmäisen hyväksi kapistukseksi. Ei ole enää sitä veruketta, että on pakko pitää puhelinta lähellä, koska siinä on herätys. Aina siinä on kiusaus mennä katsomaan sosiaalisen median kiemuroita ja mennä toteamaan, että eihän täällä minua keskellä yötä kukaan kaipaa. Noin jättimäistä STJÄRNBRÄCKA-peittoa, jonka sain en ole ikinä edes ole osannut kaivata. Minä rakastan hotelleja ja nämä uudet sänkykamppeeni saavat helposti minut mielikuvamatkailemaan hotellilakanoiden syleilyyn. Ja onhan tuo uusi karhukaverinikin aikamoisen lempeä tyyppi, ihan kuin kättäni ikuisesti koristava lajitoverinsa. Kaikki sammuu Tulosruudun jälkeen. Niin olen minäkin muutamana menneenä yönä. Tämän rytmin yritän arkena säilyttää.

Loppuun on hyvä listata Eskon unen pahimmat viholliset:

  1. Matkapuhelin. Kuinka sen jättäminen toiseen huoneeseen onkin niin vaikeaa? Uskoisin, että en ole ihan ainut tämän ongelman kanssa painiva.
  2. Liian myöhään suoritettu urheilu. Kesällä lähdin lenkille joskus tuossa yhdeksän aikoihin. Siinä kymmenen jälkeen suihkusta tulleena sai hetkisen Nukkumattia odotella. 
  3. Alkoholi. Jos joskus ottaa yhden tai kaksi saunaolutta, näkyy se heti omassa nukkumisessani tai ainakin korreloi suoraan yöllisiin vessareissuihin.
  4. Tinder sunnuntaisin.
  5. Liian myöhään nautittu kofeiini. Täytyy ottaa äitini ohjenuora käyttöön. ”En mie ennää kolmen jälkeen tohdi juoda.” En minäkään. 

Ja vastapainona on hyvä listata tiivistettynä IKEA Suomen yleiset vinkit parempaan uneen:

  1. Mukavuus
  2. Makuunhuoneen lämpötila
  3. Ääni
  4. Ilmanlaatu
  5. Värit ja kalusteet

Näin syksyllä 2020 on muuten ihanaa olla sängyssä. Sade liplattelee ikkunalautaan ja saa vaan kääriytyä ihan uusiin lakanoihin ja painaa pään kivasti muotoutuvaan, ergonomiseen KLUBBSPORRE-tyynyyn. Uni on juuri tällä hetkellä ystävä, ei vihollinen.

Mitkä ovat teidän unienne pahimmat viholliset?

Hyviä unia ja sopiipa muuten uusi vihreä KÖLAX-päiväpeittoni aikasen hyvin uuteen maalattuun seinääni.

Esko

// Kuva: Jenny Helenius //

Comments (0)