Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
Browsing Tag

ruoka

, , , , ,

Kinderkakku, nyt minä sen tein!!

1.4.2018

Minusta on varmasti monelle välittynyt kuva, etten ole varsinaisesti mikään matadori tuolla keittiön puolella. Pääsiäisenä 2018 ajattelin, että nyt teen poikkeuksen. Parikan Sara aikoinaan sai minut hurahtamaan Kinderkakkuun. Jostain hänen videostaan sen bongasin ja vaikka kuinka olen yrittänyt heille päästä sitä haukkaamaan, niin ei ole vielä kutsu käynyt…:) Tehdään sitten perhana itse! Googlailin useita ja useita eri reseptejä. Hankin tarvikkeet ja eikun hommiin. Vähän jouduin kysymään apua ystävältäni Ollilta, jonka kanssa jo aikanaan Marianne-kakkua värkkäiltiin.

Onneksi Olli oli unohtanut meille kakkuvuokansa, joten se helpotti hommia huomattavasti. En ole koskaan aiemmin tehnyt itse minkäänlaista kakkua pohjasta lähtien itse. Valmiista kakkupohjasta olen joskus mansikkakakun tehnyt. Kermavaahdot pursutin päälle siitä kaikille tutusta sinivalkoisesta painepakkauksesta. Nyt oli siis jännittävät paikat edessä. Päätin, että onnistun ja hommien lähtiessä liikkeelle kaikki soljui kuin itsestään. Pohja onnistui ihan mielettömän hyvin. Juuri sopivasti kosteutta ja kuohkeutta. Tätä aluksi pelkäsin kaikista eniten. Kananmunien temperointi oli kaiken aa ja oo.

Täytettä tekiessäni Googlen apukokki oli kovassa käytössä. Ainesosia katsoessani pyörittelin monta kertaa päätäni, että tuosta tulee kyllä aivan ällömakea. Aivan, kuten ajattelin silloinkin, kun Jukan kanssa teimme leivitettyjä Marseja rasvakeittimessä. Ei, nekään olleet yhtään liian makeita ja eipäs ollut tämä täytekään. Koko komeudenhan kruunasi visuaalinen näyttävyys. Siinä onnistuin mielestäni aivan täydellisesti. Ja maku!! Täysi kymppi. Tähän äitini sanoisi vakiolauseensa: ”Mihin mahaan sinä Esko oikein syöt?” No, jälkiruokamahaani tietysti.

Aprillia, aprillia!! Tuo aivan mieletön kakku oli Liisan äidin ja hänen siskonsa tekemä. Jotkut ne vaan osaavat. Kiitos teille, iso kiitos. Oli aivan taivaallista ja elämäni ensimmäinen kosketus Kinderkakkuun. Kyllä kannatti odottaa.

Pitäisikö sitä itsekin joskus kokeilla? Ehkäpä tyydyn vain maistajan rooliin.

-Esko-

Comments (16)
, , , ,

Tästä asiasta lähes kaikilla on mielipide…

26.2.2018

Täällä kirjoitellessa sitä usein unohtaa, että mukaan tulee säännöllisin väliajoin myös uusia lukijoita. Ja sehän on vallan mukava juttu. Niinpä onkin välillä hyvä hieman kertailla täällä asioitani. Kertaillaanpas tänään hieman tuota perustyötäni. Olen ammatiltani luokanopettaja ja omaan arkeeni sisältyy hyvin tiiviisti asia, josta jokaisella on varmasti muistoja ja mielipiteitä. Ja sehän on kouluruoka. Tänä vuonna on juhlavuosi tällä saralla, koska Suomessa on tarjoiltu vuodesta 1948 ilmaista kouluruokaa oppilaille. Seitsemänkymmentä vuotta tulee täyteen. Se on hieno asia ja tästä voi olla ihan jokainen suomalainen ylpeä.

Koulumme ruokalan pöydillä on esitteitä, joissa on pähkinänkuoressa Suomen kouluruuan historiaa. Tässä muutamia nostoja ja virstanpylväitä tuosta taipaleesta.

1948 Ilmainen kouluruoka koko Suomeen

1970- Kouluruokaloihin tuli erityisruokavaliot ja lisäkeruoat. Esimerkiksi kaaliraastetta oli mahdollista napsia lautaselle.

1980- Broilerinkoivet saapuivat ruokalistalle

1990- Lama vei broilerinkoivet pois listalta ja samalla poistuivat myös monelle hyvin tutut tilli- ja piparjuuriliha. Itseotto ruokaloissa lisääntyi.

2000- Ruokalistoissa alkoi näkyä kansainvälisiä trendejä. Ruokalistassa saattoi vilahdella tortillat, lasagne ym…

2010- Suuri ruokalistauudistus ja ensimmäinen sähköinen ruokailija-kysely toteutettiin.

Tänään juuri keskustelimme ruokapöydässä kuinka oli taas maistuvaa ruokaa lautasella. Ei sitä välttämättä aina osannut itse silloin alakoululaisena arvostaa tarpeeksi, että meillä on ollut mahdollisuus ilmaiseen kouluruokaan. Tätä asiaa yritän vuosittain oppilailleni teroittaa. Välillä onnistuneesti ja välillä hieman laihemmin tuloksin. Aikuisiän ehdottomat kouluruokasuosikit ovat ainakin seuraavat (satunnaisessa järjestyksessä):

  • Kalaleike, perunamuusi ja ehdottomasti kermaviilikastike
  • Hernekeitto, ronskilla sinapilla
  • Uunimakkara ja perunamuusi
  • Mustamakkara ja valkosipuliperunat. Lahdessa oli tarjolla, ei löydy enää ainakaan meidän listalta.
  • Pinaattikeitto ja kananmunarouhe
  • Broileripastavuoka
  • Kinkkukiusaus

Listaa olisi voinut jatkaa vielä vaikka kuinka ja paljon. Syön hyvällä ruokahalulla kaikkea mitä on työpaikallani tarjolla. Ruoka on asia, josta en juuri koskaan valita, enkä ole valittanut. Tässä asiassa on mennyt äidin ja isän oppi perille. Aiemmin kirjoittelin, että varmasti lähes kaikilla maassamme kouluja käyneellä on jonkinmoisia muistoja tai mielipiteitä kouluruuasta. Palatkaahan hetkeksi sinne koulujenne ruokaloihin.

Minkälaisia tunnelmia herättää?

Onnea kouluruoka!

-Esko-

P.S Koulumaailmasta olen kirjoitellut mm. luokanopettajan palkkauksesta, koulumme erikoisesta ongelmasta, työsuhde-eduista ym…

// Lähde: Suomen kouluruuan historiaa- esite. //

Comments (24)