Jos muuttuu koulumaailma kovaa vauhtia, niin muuttuu myös niiden sisälleen kätkemät kalusteet. Monien koulumuistoissa elää hyvin vahvasti se oma pulpetti, jota kouluisäntä kävi kesällä tapahtuneen kasvupyrähdyksen jälkeen ruuvimeisselillä nostamassa. Sisäkanteen oli hyvä kiinnittää sinitarralla lukujärjestys ja ainahan niihin joku vuosien varrella harpilla kaiversi niitä ikuisesti eläviä klassikoita, vitu, schol suks! tai fak juu. Ennen lomien alkua täytyi pulpetti siivota huolella. Terotinroskat ja kuminpalaset ärsyttivät eniten.
Koulumaailma muuttuu kovaa vauhtia ja allekirjoittanutkin työskentelee tällä hetkellä aivan upouudessa koulurakennuksessa. Ei ole enää niitä klassisia pulpetteja. Ei ole enää sitä järjettömän painavaa televisiokärryä, josta liikuntasalissa katsottiin koko koulun voimin suomalaisten urheilumenestystä. Puhumattakaan piirtoheittimistä.
On Clevertoucheja, siirreltäviä pöytiä, VR-laseja, robotteja, Chromebookeja, 3D-printtereitä ja vaikka sun mitä. Vielä, kun olisi ihmisiä, jotka osaisivat noita kaikkia käyttää. Ajan kanssa, ajan kanssa. Pöydän nostamiseen ei muuten tarvita enää kouluisäntää ja ruuvimeisseliä. Se hoituu nappia painamalla. Vartija hänen tittelinsä taitaa nykyisin olla.
Ja on myös todella tyylikkäitä kalusteita. Veljeni työskentelee nykyään koulukalusteiden parissa ja heillä kylässä ollessaan tuli puheeksi tuo kuvissa näkyvä todella hieno mallisto. Noitahan voisi tilata kotiinkin. Eivät ne paljoa Artekeille kalpenisi. Ainakin omaa silmää kyllä miellyttävät.
Tyylikkäitä ovat uudentyyppiset koulukalusteet, toimivuudesta en lähde vielä reilun parin kuukauden kokemuksella vetämään kovinkaan suuria johtopäätöksiä. Hyviä ne olivat pulpetitkin ja kestäviä. En muuten tiedä pystyykö noihin uusiin pöytiin harpilla kaivertamaan? Vai sinnekö häviävät nämä kaiverrusklassikot uusien, kaiken kestävien pinnotteiden alle?
Oliko pulpetti aina siistinä?
-Esko-
// Kuvat: Lekolar //