Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
Browsing Tag

koulu

, , , ,

Mitä muuta työtä voisin tehdä, kun opettaa??

10.1.2019

Kaksikymmentä vuotta sitten aloitin työskentelyn koulumaailmassa. Siis kaksikymmentä vuotta sitten. Kuulostaa ainakin omaan korvaani todella oudolta. Minähän olen vasta vähän reilu parikymppinen, eikun. Vuonna 1999 astelin ensimmäistä kertaa koulunkäyntiavustajaksi lahtelaiseen lievästi kehitysvammaisten kouluun. Siitäpä se sitten lähti. Väliin on mahtunut vähän Joensuu-seikkailua ja tietysti yliopisto-opinnot. Töitä olen tehnyt lähinnä vain kouluissa sijaisena, ohjaajana kehitysvammaisten aikuisten kesäleireillä ja myöhemmin ihan virassa olevana luokanopettajana. 

Useissa yhteyksissä on tullut vastaan kysymys, että mitä tekisin työkseni jos en olisi opettaja? Tätä en ole koskaan oikein tosissani edes pohtinut. Jotenkin olen niin adaptoinut pääni tähän ajatukseen, että eläkeikään asti seison siellä luokkani edessä ja laulan mahdollisesti Suvivirttä aina keväisin. Ja mitä muuta työtä voisin edes tehdä, kuin opettaa? Pidän työstäni, mutta ajoittain on varmasti todella piristävää miettiä jotain muuta. Pitäisi olla rohkea. Ottaa vuosi virkavapaata ja työskennellä joissain ihan muissa ympyröissä. Tämä kasvatustieteen maisterin tutkinto ei vaan avaa ovia kovinkaan monille uusille urille.

Koulumaailma on muuttunut melkoisesti tässä työurani aikana ja joskus sitä heräilee mieleen erinäisiä ajatuksia. Syökö tämä uusi opetussuunnitelma kaikki vahvuuteni opettajana? Viekö tämä mukanaan kaiken sen, jonka takia aikoinaan tälle alalle hakeuduin? Kun meille esiteltiin kovaäänistä ja mikrofonia, johon puhumalla saat äänesi kuuluviin suurissa tiloissa, suurille ryhmille lapsia. Tervetuloa Mariellalle, tänään risteil…eikun opettajananne on Esko. Hyvät huomenet haluan toivottaa ilman mikrofonia, ihan kasvotusten ja mahdolliset yläfemmat oppilailleni heittää. 

Lukiessani opettajista, heidän väsymisestään ja muusta negatiivisesta, joita media tasaisin väliajoin otsikoihin nostelee. Mieleeni nousee ajoittain kysymys, että hoidanko minä työni ihan päin h######ä, kun en koe samalla tavalla ja yleensä lähden kotiin silloin, kun työpäiväni päättyy. En osaa stressata työasioista. En osaa tuoda työasioita kotiini. En rakenna jokaista oppituntia digitalisaatiotekniikan keinoin, vaan käytän edelleen opekirjoja. Olenko tippumassa tästä uudesta kelkasta? En tiedä, mutta en halua unohtaa niitä vuosien aikana rakennettuja tapojani, joilla jaksan tätä työtä tehdä hyvällä fiiliksellä ja heittää tarinaa siellä luokan edessä.

Nyt tämä teksti lähti vähän karkailemaan, joten palataanpas alkuperäiseen ideaan. Niin, että tekisiköhän minulle kaavoihin kangistuneelle ukkelille hyvää käydä tekemässä pieni välihyppy tuntemattomaan? Käydä jossain muualla toteamassa, että kyllä se minun paikkani kuitenkin on siellä oppilaiden edessä. Nuorempana haaveilin, kuinka mukava olisi työskennellä vaatekaupassa. Nytkö olisi aika toteuttaa tämä haave? Viimeksi en päässyt, kun ei ollut työkokemusta. En varmasti pääse nytkään, vaikka on työkokemusta. Hienoisen erilaiselta alalta.

Ehkä kuitenkin uskon rakasta edesmennyttä isoäitiäni, joka minulle aikoinaan totesi: ”Sinä se Esko olet ihan oikealla alalla, kun osaat niin hyvin olla lasten kanssa.” Niin, mummu osaan, osaan, mutta voisihan sitä joskus olla ihan piristävää tehdä jotain ihan muuta. Tai onhan se ihan tervettä edes miettiä sellaista vaihtoehtoa. Nimenomaan miettiä, koska lähes sataprosenttisen varmasti kurvaan taas ensi syksynä siihen tuttuun parkkiruutuun luokanopettajan paperinen päiväkirjakalenteri kädessäni. Hymy huulillani. 

-Esko-

Comments (2)
, , , ,

Opettajalle omena vai lennot Miamiin?

20.12.2018

Virkahenkilön vuosittainen hetki. Taustalla soi rauhoittava musiikki. Edessä kupponen höyryävää kahvia kauramaidolla. Työpöydällä auki Wilman arviointikirjat, luokanopettajan päiväkirjakalenteri, muistiinpanot. Ja aletaanpas hommiin. Niin, tietysti se tärkein meinasi unohtua. Lista oppilaiden tuomista lahjoista.

Jiipee toi puutarhatontun, jonka hatussa vilkkuvat led-valot. Ei ollut pattereita mukana. Laitetaan kasi.

Sinde oli itse leiponut Fortnite-piparin ja askarrellut kortin. Oli haljennut reunasta, kun kuljetti jumppavaatteiden ja matikan kirjan kanssa samassa repussa. Laitetaan kasi.

Tanelta kirjekuori, jossa lennot Miamiin. Toivottelutekstissä hauska yksityiskohta. Mietin pelkkää menolippua. Mitäköhän mahtoi vihjata? Noh, oli siellä paluulippukin. Välilasku Berliinissä, joten ihan kymppiä ei voi laittaa. Laitetaan kasi.

Kantsulta painatettu t-paita. Edessä teksti: Maailman p#####n ope. Selässä: Siis, maailman parhain ope. Hauska. Laitetaan kasi.

Pendiltä kirjekuori. Lahjakortti viikon kylpylälomalle Tallinnaan. Ei sisältänyt aamiaisia. Laitetaan kasi.

Ah, sekaan oli eksynyt myös kollegan antama paketti. Sinitarraa ja valkotaulutussi. Heh, lainasin näitä työpöydältäsi lukuvuoden aluksi. Nyt saat takaisin. Terveisin! Liitu Laku. Huumoriveikkoja!

Mantsulta uusin Mielensäpahoittaja. Laitetaan kasi.

Jaa, muilta ei tullutkaan mitään. Laitetaan kasit.

Ei, ei, löytyihän tuolta vielä yksi hieman ryppyinen kortti. Mitä siinä lukekaan? Maa. Maalais. Maalaisjär. Hetkinen, katsotaanpas nyt vielä hieman tarkemmin. Maalaisjärki siinä lukee. Joo, maalaisjärki.

On, taas aika joulun ja mahdollisten muistamisten. Listaa näistä ei varmasti kukaan pidä, saatika anna niiden millään tavalla vaikuttaa yhtään mihinkään. Opettajan perustehtävä on opettaa. Saada oppilaansa yrittämään luokassa parhaansa, oman tasonsa mukaisesti. Jos tässä onnistuu, on siinä varmasti paras mahdollinen lahja.

Tämä virkahenkilö on aivan yhtä onnellinen. Sai hän lukukauden päätteeksi hymyllä varustetun yläfemman tai omenan. Tähän loppuun toivon myös sitä, että yksikään oppilas tai vanhempi ei ole kokenut tai tule koskaan kokemaan minkäänlaista stressiä tai eriarvoisuutta muistamisista minulle.

Magneettitaulussani on muuten yksi vanhan oppilaani askartelema kortti, jossa lukee. E (rilainen) S(osiaalinen) K(iva) O(nnellinen).

-Esko, huumoriveikkoja- 

// Kuvat: Jere Lehtonen //

Comments (10)