Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
Browsing Tag

koulu

, , , ,

Se on v###u metri!

10.8.2020

Jonotus. Siinäpä on asia, joka aiheuttaa suuria tunnekuohuja ihan pikkulapsesta tuonne eläkeikään asti. Työpaikalla tähän on törmännyt jo varmasti ihan ensimmäisestä opettajapäivästä lähtien. “Justus piti mulle paikkaa ja tulin tähän.” Siitäpä Kaija sitten pahoittaa mielensä ja päästää Antsun eteensä. Lumipalloefekti ja soppa on valmis. Kaikki sitten jonon perälle. Saavat nämä sankarit jauhelihamakaronilaatikot noin kaksi ja puoli minuuttia jonon kärkeä myöhemmin.

Viikon sisällä olen törmännyt jo kaksi kertaa kaupassa käydessäni erikoiseen aikuisten jonotuskäytökseen. Olimme F:n kanssa ruokakaupassa ja itse pyrin pitämään ihan reilua etäisyyttä edellä jonottaviin ihmisiin. “Voitteko nyt mennä siitä? Täällä on muitakin ihmisiä!” Käännyn ja takana seisoo ilmeisesti juuri lomansa lopettanut hienoisen kärttyisä ihminen. Pikkuheppu on hieman ihmeissään, kun isä etsii ilmearsenaalistaan hämmästyksen ja pyytelee anteeksi sekä yrittää sanoa, että ei tämä jono sen nopeammin liiku vaikka liimaannun kiinni edessäni olevaan vanhaan pariskuntaan. “Metri riittää!” Kuuluu jälleen takaamme ja siihen se keskustelu sitten päättyikin.

“Se on v###u metri!” Kajahti tänään takaani käydessäni täydentämässä jääkaappini sisältöä. Jälleen pyytelin anteeksi ja yritin selittää, että pahoittelut, kun pidin ehkä noin kahden metrin turvaväliä. Täytynee ottaa ensi kerralla mittanauha taskuun, jotta en vain vahingossakaan pidä enempää kuin sitä v###n metrin turvaväliä. Tai sitten alan käymään kaupassa kolme kertaa juostuilla lenkkikamoilla, jolloin ominaistuoksu antaa luonnostaan jonotusrauhan. Eikä kukaan edes halua tulla kahta metriä lähemmäs.

Tämmöistä tänään ja huomenna alkaakin muuten työt. Kivaa iltaa!

-Esko-

// Kuva: Markus Suntila //

Comments (8)
, , ,

Erilainen lukuvuosi

28.5.2020

Missä se Helpdeskin numero on? Täytyy soitella ne kesän aikana unohtuneet salasanat. ”Heh, enpäs taida ollakaan ihan ensimmäinen lahopäinen opettaja, joka täällä soittelee, heh…” Jotenkin näillä väsyneillä sanoilla alkaa kohdallani aina uusi lukuvuosi. Viime syksynä tieni kävikin Eläinten valtakuntaan ja siellä sijainneeseen Kettulaksi nimettyyn ryhmään. Fyysisesti luokkamme sijaitsi väliaikaisessa parakkirakennuksessa. Noin kahden metrin päässä ulko-ovesta kohosi korkea vaneriaita, jonka takana rakennusmiehet tekivät ihmeitä ja uutta, uljasta koulurakennusta. Aidassa oli oman lantioni kohdalla pieniä muovisia ”ikkunoita”, josta pikkuoppilaat ajoittain työkoneita ihmettelivät.

Itse ihmettelin lukuvuoden aluksi näitä pikkuoppilaita. En ollut vielä koskaan opeurallani aloittanut kakkosluokkaisten kanssa. Viimeiset kaksi kevättä olen Suvivirren ja jäähyväislaulun kajauttanut lähteville kutosluokkalaisille. Hommat lähtivät rullaamaan heti mukavasti. Se lasten into ja riemu tarttui myös tähän hieman vanhempaan kettuun. Opetuksessa kirjojen lisäksi erittäin tärkeinä välineinä toimivat pehmolelut ja puutyöluokassa askarreltu Eskon taikasauva. Välillä nämä pikkusankarit istuivat selässä, kun opettaja teki omia epävireisestä laulamisesta saamiaan rankkaripunnerruksia. Ajoittain toimivat puntteina, kun heitä nosteli ylös ja alas välituntien päätteeksi. Myös opettajan tekemät kärrynpyörät onnistuneiden suoritusten kunniaksi saivat hymyä huulille.

Alkoi kevätlukukausi ja oli aika kirjaimellisti purkaa yhteys Eläinten valtakuntaan. Edessä oli muutto uuteen upeaan koulurakennukseen. Avoimet oppimisympäristöt vaativat aluksi hieman totuttelua, mutta hommat lähtivät kiiltävillä pinnoillakin rullaamaan kivasti. Tekniikkaa ja vempaimia oli vaikka ja kuinka. Edelleenkään en osaa ääniä laittaa tiettyihin härveleihin päälle. Opinportaat ovat uuden koulun sydän ja niiden viereiseltä seinältä löytyvästä muraalista nämä pikkusankarit päivittäin kaikkea uutta ja jännittävää bongailivat. Samaa tekivät hieman isommat sankarit uudessa ja upeassa opehuoneessa. 

Kevät eteni ja olikin aika katsella tiiviisti hallituksen tiedotustilaisuuksia. Ei sitä olisi ihan heti Kajaanin OKL:ssä uskonut, että joskus etäopetus on itsellänikin edessä. Nyt maailmanlaajuinen paha pöpö siihen johdatti. En ollut koskaan kuullutkaan Zoomista. Kiitos sinulle, joka siitä Instagramissani vinkkasit. Pikainen haltuunotto ja kohti täysin erilaista opetusta. Ajoittain olin lähiopetuksessa ja suurimman osan tunneista pidin kotoani oman pöytäni äärestä. Siellä olivat ketut innokkaina pienissä kuvakkeissa milloin missäkin. Pääosin aina hymy huulilla ja tämäkin lähti rullaamaan jopa yllättävänkin hienosti. Eräällä tunnilla annoin tehtäväksi rakentaa majan, mistä on hyvä kuunnella lukemaani satua. ”Esko, mä muuten nukuin siellä majassa.” Tehtävä siis suoritettu yli odotusten.

Viimeiset pari viikkoa onkin touhuttu jälleen lähiopetuksessa. Hieman erilaista on koulunkäynti ollut ja suurimman osan tunneista olemme viettäneet uusilla ja uljailla opinportailla. Paljon olemme ulkoilleet ja kyllähän vanhat klassikot kaiken digiloikan keskellä pitävät pintansa vuosikymmen toisensa jälkeen. Pituushyppyä on loikittu ja myös hyppynaruloikat ovat päiviä ilostuttaneet. ”Simpukankuori se avautuu, Esko ja Pizza ne rakastuu, ei, juu, ei juu, jne…” Erilainen lukuvuosi saa myös erilaisen lopetuksen. Ei ole lauantaina kevätjuhlaa. On kuitenkin jäätelöt ja auringonpaiste.

Jos on ollut paljon muutoksia isolla ketulla, niin on niitä ollut myös pienilläkin. Aivan huippuja lapsia ja upeasti ovat hommansa hoitaneet.

Alla vielä koulumme nelosluokkalaisten tekemä Suvivirsi-video, joka on kyllä todella hieno ja kiteyttää tämän erilaisen lukuvuoden aikasen napakasti, huumoria unohtamatta. Kannattaa katsoa. Aina tuosta värssystä tähän vuodenaikaan nousee karvat pystyyn ja hieman liikuttuu.

-Esko-

// Kuva: Markus Suntila //

Comments (4)