Perjantaina keskustelimme miesten kanssa kaikenmoisista aiheista maan ja taivaan väliltä. Minulle jäi jostain syystä pyörimään päähäni yksittäinen lause: ” Kun “kuolee”, ennen kuolemaansa…” En ihan tarkalleen muistanut missä asiayhteydessä tuo lausahdus nousi esille. Eilen nukkumaan mennessäni pohdin tuota asiaa ja sain päähäni keskustelun, mistä tuo lainaus juonsi juurensa. Puhuin itsestäni ja kerroin kuinka iloisesta, elämänhaluisesta, lapsenmielisestä, elämää hengittävästä ihmisestä katoaa kaikki tämä. Elät, muttet elä. Keskustelimme kuinka voi “kuolla” ennen kuolemaansa. Lopettaa elämisen. Hävittää ilon, onnen, lapsenmielisyyden ja halun oppia ja kokea uusia asioita. Termi on hyvin raadollinen, mutta voi, niin ymmärrettävä.
Suuri mullistus tai kriisi elämässä siirtää ihmisen reunalle. Reunalle, josta voit joko pudota tai valita toisen tien. Tien, jonka seurauksena tulet takaisin elämään. Elämään, jossa sinulla on aina mukanasi ilo ja sataprosenttinen tyytyväisyys omaan elämääsi. Prosentit voivat ajoittain heitellä, mutta keskiarvo-onnellisuusaste on jatkuvasti lähellä sataa. Toinen vaihtoehto on putoaminen elämään pienellä liekillä. Liekillä, joka on ajoittain jo lähellä hiillosta. Vaikka ympärillä olisi kaikki asiat kunnossa, muttet itse koe olevasi tyytyväinen elämääsi ja onnellisuusprosenttisi ei nouse sataan kuin kerran kuukaudessa lauantaisaunan jälkeen. Ja ei, ei se aina edes vaadi mitään kriisiä. Elämä voi valua haluamattaan myös tuohon pisteeseen.
Tässä nykyajan hektisyydessä täytyisi aina välillä pysähtyä. Katsoa peiliin ja kysyä itseltään: ” Olenko minä onnellinen?” ” Olenko minä tyytyväinen elämääni? ” Jos näihin kysymyksiin vastaa usein negatiivisesti tulee kysyä seuraavaksi: ” Voinko vaikuttaa asioihin, joilla voisin parantaa elämänlaatuani?…” Eläminen tyytymättömänä omaan elämään ajaa ihmisen helposti ihannoimaan muiden ihmisten onnea ja syntyy sana: kateus. Kehä on valmis. Ah, nyt tämä alkaa kuulostaa liikaa elämäntapaoppaalta. Tarkoitus oli kirjoittaa vain eilisistä ajatuksistani ennen nukkumaanmenoa.
Hiihtoloma ja viikon loma. Onni ja onni!!
-Esko-
// Kuvat: Jere Lehtonen //