Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
Browsing Tag

elämä

, , , ,

Mökkiunelmia

21.1.2021

Siellä se pieni tönö tököttää parkkipaikalla suurten markettien keskellä. Ihan siinä moottoritien kupeessa. Lahteen ajaessa olen nyt kolme kertaa kääntänyt auton rattini sen pienen tönön eteen. Kurkkinut sisälle. Ihaillut sitä suurta ikkunaa, josta joskus haaveilen myös kurkkivani ulos takkatulen loimutessa vieressä. Eteen ei aukeaisi Kärkkäisen parkkipaikka. Eteen aukeaisi peltomaisema, jonka taakse järvi maalailee kiiluvaa pintaansa. Ympärillä täysi hiljaisuus ja rauha. Tämä kaikki noin tunnin ajomatkan päässä kotoani.

Siellä se iso tönö tököttää hiljaisella tontilla. Yli sata vuotta se on siellä ollut. Toiminut kouluna, asuntona, kesäpaikkana ja en edes tunne talon sen tarkempaa historiaa. Vähän se on sinne jo päässyt unohtumaan. Perheelleemme se on päätynyt ja mukava olisi tuo tontti herätellä pikkuhiljaa eloon. Sen se olisi todellakin ansainnut. Sinne se olisi tarkoitus tuo pienempi tönö asettaa. Miettiä sitten ajan kanssa mikä olisi tuon talovanhuksen kohtalo. 

Oikeastaan viime kesän Ranuan reissulla heräsi hyvin vahvat fiilikset siitä, että olisipa mahtava omistaa edes osittain oma pieni kesäpaikka. Isän kanssa on asiasta oikeastaan ensimmäistä kertaa vakavasti keskusteltu. Ei siellä mitään suuria neliöitä tai hienouksia tarvitsisi olla. Pieni tupa, takka ja puusauna. Olisi paikka, minne voisi vaikkapa työpäivän jälkeen ajella lenkille ja saunomaan. Kesällä toki vietellä vähän pidempiäkin aikoja ja tarjota myös tyttärelle ihanaa aikaa maalaisrauhassa. Tuosta minä pikkupoikana pääsin nauttimaan lähes jokaisena lapsuuden kesänä. Hienoja muistoja ja itseasiassa tuo kyseinen kesäpaikka sijaitsee ihan tämän haavepaikkani läheisyydessä.

Tänään tein sitten ensimmäisen siirron ja otin yhteyttä tuon parkkipaikalla sijaitsevan mökin toimittajaan. Sehän sattuikin olemaan sopivasti myynnissä ja vieläpä ihan kohtuulliseen hintaan. Vielä tässä on muuttujia matkassa, mutta aina voi, saa ja täytyy haaveilla.

Mökkiunelmaa…

-Esko- 

Comments (0)
, , , ,

Olen Esko, olen uunimakkara- sekä kermaviilikastikevaikuttaja

14.1.2021

Miksi kouluruokakuvia? No, jotta täällä smoothie bowlien ja acai-puurojen seassa osaisimme myös tätä suomalaista hienoa ja maistuvaa oikeutta arvostaa. (Gifinä paistinpannu)

Lähes viikottain tuonne Instani stooreihin laittelen kuvia maittavista kouluruoka-annoksista. Tänään sitten laitoin sinne höysteeksi nuo ensimmäisen kappaleeni virkkeet. Ja sittenhän alkoikin melkoinen viestitulva. Ei ole aikoihin mikään video noin suurta mielenkiintoa herättänyt. Oikein mieltä lämmitti lueskella niitä viestejä. Sata prosenttia niistä oli positiivisia ja kouluruokaa arvostavia. 

Itsehän pidän kouluruoasta todella paljon. Kaikkia maamme lapsia en varmasti saa syömään täydellisiä lautasmallin mukaisia annoksia, en todellakaan. Yritän kuitenkin esimerkilläni (suurehkolla annoskoolla ja oikealla asenteella) näyttää pienille ihmisille hyvää esimerkkiä. Saada heidät kunnioittamaan päivittäistä lämmintä ateriaa. Hieman vanhemmille tuolla somen maailmassa palautella mieliin omia kouluruokamuistojaan. Jos saisi aikuiset puhumaan kouluruoasta arvostavasti, niin ehkäpä se sieltä sitten pikkuhiljaa vaikuttaisi myös lasten asennoitumiseen. Olisiko niiden Kinder-, tai kumiperunahommien aika jo ohi?

Koulussa työskentelevät keittäjät tekevät hienoa työtä loihtiessaan ymmärtääkseni melkoisen pienillä budjeteilla päivittäin monipuolisia annoksia koululaisten lautasille. Usein pyrin heitä kiittämään ja keittiöön peukkua näyttämään. Veinpäs tänä jouluna myös pienoisen lahjan koulumme keittäjälle. Siivojalle tiputin samalla yhden pienen muistamisen. Koulumme eläköityneen keittäjän kanssa olin niinsanotusti todella hyvää pataa. Joskus hän tarjoili minulle tekemiään pannukakkuja työpäivän jälkeen, joita sitten yhdessä mutustelimme ja höpöttelimme. Tekipä hän myös muuttoporukalleni maistuvan kinkkupiirakan, kun aisti ettei Eskolla ollut siinä hetkessä menossa ihan elämänsä parhaat kuukaudet. Hyviä muistoja.

Olemme joskus hyvän ystäväni Ollin kanssa miettineet, että alkaisimme kerran viikossa valmistamaan valitsemaamme kouluruokaa. Yrittäisimme tehdä annokset suunnilleen samalla budjetilla, jonka koulun keittäjät annoksiin käyttävät. Tämänpäiväinen myönteinen vastaanotto sai sitten toteamaan, että nyt tämä kokkailusarja saa alkaa. Ensi viikolla onkin sitten ensimmäisen kokki-illan vuoro ja ruokana itseoikeutetusti, uunimakkara. Uskoisin, että tämmöistä ei ole ainakaan Suomessa kukaan koskaan tehnyt. Uunimakkara- sekä kermaviilikastikevaikuttajat.

Ehdotappas siis kommentteihin, että mitä kouluruokia lähtisimme jäljittelemään?

Kaikkea olisi hyvä ainakin maistaa.

-Esko-

Comments (11)