Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
Browsing Tag

pohdinta

, , , ,

Miten ihmeessä olen taas täällä Tinderissä?

10.5.2018

Eilen koin sen kuumottavan hetken, joka on varmasti monelle tuttu. Lähdin hienoisella kiireellä keskustaan syömään, josta suuntasin ystävieni kanssa saunomaan. Pakkasin saunakassiini föönin, dödön, vahan, pyyhkeen ja muut tarpeelliset tarvikkeet. Sen kaikista tarpeellisimman tarvikkeen unohdin. Siinä vaatetta vähentäessäni tajusin, että ei helvata avaimet ovat kotona. Olen toisella puolella Helsinkiä ja kello on lähes kymmenen.

No, eihän siinä. Pari syvää henkäystä ja ehkä yksi voimasana. Soitto luottomies Ollille, joka ystävällisesti majoitti herra hajamielisen. Aamulla pihallemme istuskelemaan ja soitto huoltoyhtiöön. Pyhäpäiväkin sattui olemaan, mutta suhteellisen nopeasti ystävällinen vartija avasi oveni ja päästi minut omaan kotiini. Mitä tästä opimme? Sitä vara-avaimen viemistä kaverille ei kannata jättää vain ajatustasolle.

Tänään jatkui sitten lähes sama setti. Tällä kertaa unohtuikin lompakko. Ajoin autoni Forumin parkkihalliin ja lipukkeen otettuani olin laittamassa sitä kukkaroni sivutaskuun, vaan eipä sitä ollutkaan mukana. No, eihän siinä. Kolme syvää henkäystä ja ehkä kaksi voimasanaa. Soitto luottomies Ollille, jonka kanssa olimme menossa kaupungille kahvittelemaan. Nöyränä poikana lainasin hieman rahaa kahveihin ja onneksi sain myös autoni pois sieltä parkkihallista. Ilman korttia se olisi ollut hieman haastavaa. Mitä tästä opimme? Onneksi on avuliaita ystäviä.

Kotiin tultuani hyppäsin sängylleni ja avasin liekkisovelluksen. Siellä aikani vihreitä sydämiä ja rakseja paineltuani aloin miettimään, että mitä minä taas täällä Tinderissä seikkailen? Jotenkin sitä vanhasta tottumuksesta sinne Play-kauppaan eksyi. Mitä minä sieltä oikein etsin? Sepä onkin oiva kysymys. Oletettavasti tästä alkaa vanha tuttu Tinder-jojoilu. Roskiin, takaisin, roskiin, takaisin. En ole yhtään semmoinen tyyppi, joka aikatauluttaa iltojaan erinäisille tapaamisille. Tiistaina suppaus, keskiviikkona melonta ja sunnuntaina Nuuksioon vaeltamaan. Katsellaanpas siis rauhassa mitä tämä elämä tällä kertaa tuo tullessaan. Leppoisalla meiningillä.

Leppoisalla meiningillä voi myös lueskella netin syövereistä keski-ikäisen miehen tarinoita sovellusrakkauden maailmasta. Paljon hän on siitä kirjoittanut. On ollut täydellistä Tinder-tekstiä, on saanut täydellisiä Tinder-matcheja, on haaveillut tanssilavoista ja onpa hän vielä rikkonut sovellusrakkauden etikettiäkin. Erikoinen kaveri.

Aurinkoista loppuviikkoa!!!

-Esko-

// Kuvat: Pasi Salervo //

Comments (16)
, , , ,

…kun elät, muttet elä…

19.2.2017

Perjantaina keskustelimme miesten kanssa kaikenmoisista aiheista maan ja taivaan väliltä. Minulle jäi jostain syystä pyörimään päähäni yksittäinen lause: ” Kun “kuolee”, ennen kuolemaansa…” En ihan tarkalleen muistanut missä asiayhteydessä tuo lausahdus nousi esille. Eilen nukkumaan mennessäni pohdin tuota asiaa ja sain päähäni keskustelun, mistä tuo lainaus juonsi juurensa. Puhuin itsestäni ja kerroin kuinka iloisesta, elämänhaluisesta, lapsenmielisestä, elämää hengittävästä ihmisestä katoaa kaikki tämä. Elät, muttet elä. Keskustelimme kuinka voi “kuolla” ennen kuolemaansa. Lopettaa elämisen. Hävittää ilon, onnen, lapsenmielisyyden ja halun oppia ja kokea uusia asioita. Termi on hyvin raadollinen, mutta voi, niin ymmärrettävä.

Suuri mullistus tai kriisi elämässä siirtää ihmisen reunalle. Reunalle, josta voit joko pudota tai valita toisen tien. Tien, jonka seurauksena tulet takaisin elämään. Elämään, jossa sinulla on aina mukanasi ilo ja sataprosenttinen tyytyväisyys omaan elämääsi. Prosentit voivat ajoittain heitellä, mutta keskiarvo-onnellisuusaste on jatkuvasti lähellä sataa. Toinen vaihtoehto on putoaminen elämään pienellä liekillä. Liekillä, joka on ajoittain jo lähellä hiillosta. Vaikka ympärillä olisi kaikki asiat kunnossa, muttet itse koe olevasi tyytyväinen elämääsi ja onnellisuusprosenttisi ei nouse sataan kuin kerran kuukaudessa lauantaisaunan jälkeen. Ja ei, ei se aina edes vaadi mitään kriisiä. Elämä voi valua haluamattaan myös tuohon pisteeseen.

Tässä nykyajan hektisyydessä täytyisi aina välillä pysähtyä. Katsoa peiliin ja kysyä itseltään: ” Olenko minä onnellinen?” ” Olenko minä tyytyväinen elämääni? ” Jos näihin kysymyksiin vastaa usein negatiivisesti tulee kysyä seuraavaksi: ” Voinko vaikuttaa asioihin, joilla voisin parantaa elämänlaatuani?…” Eläminen tyytymättömänä omaan elämään ajaa ihmisen helposti ihannoimaan muiden ihmisten onnea ja syntyy sana: kateus. Kehä on valmis. Ah, nyt tämä alkaa kuulostaa liikaa elämäntapaoppaalta. Tarkoitus oli kirjoittaa vain eilisistä ajatuksistani ennen nukkumaanmenoa.

Hiihtoloma ja viikon loma. Onni ja onni!!

-Esko-

// Kuvat: Jere Lehtonen //

Comments (10)