Lukioaikani, luokkani suuri ihastus, joka asui tuolloin Heinolassa. Nuorta tapailua ja lopuksi liittyminen S.S kerhoon. Siis särkyneiden sydänten kerhoon. Tämän niminen kappale löytyy Apulannan ihan ensimmäisiltä levyiltä. Hajonnut EP:n kävin ostamassa Lahden Trion alakerrasta sijainneesta Mega Epesistä. Kyseisen kappaleen myötä tutustuin tähän hieman erikoisesti nimettyyn punk-yhtyeeseen. Kasisalilla kävin heidän keikkojaan katsomassa, jossa Tehosekoittimen kanssa soittelivat. Ja nippelitietona vielä semmoinen, että meidän bändikämppämme sijaitsi Tehareitten treeniksen alakerrassa.
Eilen tämä muuan Apulanta esiintyi loppuunmyydylle Hartwall Arenalle. Oli kyllä semmoinen rokkishow, että oksat pois. Oli Arvi Lindiä, oli suuren mustekalan tuhoamista, oli pommeja ja aivan älyttömän upeat valot. Niin ja tietysti ohjaavana ohjenuorana Apiksen tuotantoa ihan niiltä alkumetreiltä asti. Lähes jokaisen biisin sanat osasi mielessään ulkoa. Oikeastaan ensimmäistä kertaa heidän keikallaan kuuntelin sanoituksia hieman tarkemmin ja ovat muuten todella hienoja. Kyllähän siinä taas joissain kohdissa pikakelasi läpi omaa elämäänsä.
“Kipu kuolee huutamalla alastomana lattialla…” Sielläkin on käyty huutamassa ja toivomassa, että pääsisi kaivautumaan läpi siitä lattiasta. Siihen vielä hieman kemiallista helpotusta, jotta saisi sen kivun taltutettua. Talttuihan se, onneksi. Sinne koneeseen ei enää halua koskaan kadota uudestaan. Elämässä sitä voi kadota monenlaisiin koneisiin. Oman koneen kovalevy on saatu palautettua takaisin toimintakuntoon ja eilen tämän kappaleen soidessa pystyikin vain nyökyttelemään mukana pieni hymynkare huulilla.
“Elämään ei saa varoitustarraa ja vaikka saisikin, kuka niitä noudattaa?” Todella hienosti sanottu. Kukapa niitä aina noudattaisi? Ei varmasti kukaan. Tässä elontaipaleella, kun voi tapahtua ihan mitä tahansa. Niin hyvässä, kuin pahassa. Kaikki siitä omanlaisensa tarinan rakentavat ilman kasikympin lätkää takaraivossa.
Apulanta on tehnyt upean uran suomalaisessa musiikkikentässä. Todella fiksuja kavereita ovat nämä keulahenkilöt Toni ja Sipe. Sipen esiintyminen Puoli seitsemän- ohjelmassa oli erittäin miellyttävää katsottavaa. Rumpali rauhallisella äänellä puhui todella fiksusti esimerkiksi onnellisuudesta. Facebookissa tuota haastattelua on jaettu 4628 kertaa. Ei sitä enää nykyrokkarin tarvitse amerikkalaisen kollegansa tapaan heroiinipäiväkirjoja kirjoitella, ehkäpä hyvä niin. Voi vaikkapa suunnistaa ja soitella kaksi päivää putkeen loppuunmyydylle Hartwall Arenalle.
Hieno bändi ja hieno keikka!
-Esko-
/// Lainaukset Apulannan tuotannosta. ///