Browsing Tag

vain elämää

, , , , , , ,

Napakymppi. Oi, miksi en hakenut?

28.8.2017

Televisio, kapistus, joka on kokenut viihde-elektroniikkatarvikkeista vuosien saatossa ehkä suurimman muutoksen. Sekä ulkonäöllisesti, että hintansa puolesta. Muistan, kun pääsin Kajaaniin opiskelemaan opettajaksi halusin panostaa televisioon. Ostin 32-tuumaisen upean kuvaputkivastaanottimen. Kaikki muu oli kätevää paitsi muuttaminen. Taisi painaa kuusikymmentä kiloa ja kunnon otetta ei saanut mistään. Niin, ja kovin kätevää ei ollut myöskään myyminen. Jouduin maksamaan, että joku tuli hakemaan sen pois asunnostani. Oli siirrytty jo taulutelevisioaikaan ja tuo puoli olohuonetta peittävä möhkäle ei ollut enää kovinkaan kuumaa kamaa.

Taulutelevisio tuli olohuoneisiimme rysäyksellä. Niiden saapuessa markkinoille hinnat olivat aivan pilvissä, mutta nykyään televisioita löytyy ihan perustyöntekijänkin kukkarolle. Tämä on kyllä hyvä uudistus, koska taulutelkkareiden siirreltävyys ja upottaminen osaksi sisustusta on aika paljon helpompaa kuin vanhojen aikojen kuvaputkitelkkareiden. Tänä syksynä rysähtää myös pitkästä aikaa ohjelmakattaus, joka on ainakin paperilla hyvin kiinnostava. Itse en ihan hirveästi katso televisiota, mutta tänä syksynä on kyllä pakko koukuttaa itsensä muutamiin ohjelmiin.

NAPAKYMPPI: Kyllä jää Tinder kakkoseksi, kun ruutuihin pärähtää se aidoin ja oikein seuranhakuohjelma. Hieman arvelluttaa juontajavalinta, koska Kari Salmelaisen saappaita on todella haastava täyttää. Tässä ohjelmassa ei pyyhitä oikealla tai vasemmalle. Tässä ohjelmassa pyyhitään hikikarpaloita ja kyyneleitä. Onnesta tai pettymyksestä. Matkakumppanin ja matkakäärön paljastuttua. Hikiä tai Hollywood. Niin, kuten aikaisemminkin olen todennut. Syttyvä rakkaus ei katso aikaa eikä paikkaa.

YLPEÄSTI ERILAISET: Maailma tarvitsee erilaisuutta ja ennenkaikkea erilaisuuden ymmärtämistä ja hyväksymistä. Varmasti hyvin tehtynä ja toteutettuna todella mielenkiintoinen dokumentaarinen ohjelmasarja.

VAIN ELÄMÄÄ: Minun ja tyttäreni yhteinen lempiohjelma. Ruudusta on katsottu jaksot todella moneen kertaan. Suosikit vaihtuvat tiuhaan tahtiin. Tällä hetkellä taitaa olla Irina se ykkönen. Syksyllä starttaavalla kaudella Satulinnan valtaakin melkoinen tähtijoukkio ja toivottavasti tämä olisi piristysruiske ehkä jo hieman itseään toistavaan formaattiin. Tai ehkä se vain tuntuu siltä, kun on jaksot katsonut läpi noin kolmetoista kertaa. ”Iskä, voitko ottaa vaimoksi Irinan, Petran tai Lauran?” Taitaa olla kaikki varattuja.

POSSE: Tätä sarjaa olen seurannut ensimmäisestä tuotantokaudesta lähtien. Ei tarvitse katsoa kovinkaan intensiivisesti ja rento sekä vauhdikas toteutus miellyttää minua. Ja viime kauden musta laatikko. Se Hoopeen epätoivoinen ilme, kun lähti letti päästä. Jos olen joskus nauranut aidosti telkkaria katsoessani, niin silloin nauroin. Tälle kaudelle ohjelma on uudistunut aika reippaasti. Toivottavasti entistä parempaan suuntaan.

IDOLS: ” Kun tuulet puhaltais ja sadepilvet poistais, valaisis tän maan…” Idolsia seurasin aikoinaan todella intensiivisesti ja muistan, kun Hanna Pakarinen ja Jani ”Jay Wiima” Wickholm olivat estradilla käsi kädessä. Ystäväni kisastudiossa oli sähköinen tunnelma ja lopulta lappeenrantalainen, rouheaääninen, puutavaratyöläinen Hanna julistettiin voittajaksi. Upea hetki. Viimeisimpiä kausia en ole juurikaan katsonut, mutta josko Ana Tude saisi puhallettua ohjelman entiseen loistoonsa.

KIELLETTY RAKKAUS: Sami Minkkisen luotsaama ohjelma. En tunne miestä yhtään. En tunne taustoja hänen elämässään. Lööppejä olen lukenut ja kohtalaisen hyvin ainakin niiden perusteella natsaa juontajavalinta sekä tuo ohjelman nimi. Pakko katsoa ihan mielenkiinnosta muutama jakso.

GLADIAATTORIT: J-P Jalo ja Keravalla sijainnut Planet Funfun. Punainen tiilirakennus, jossa tehtiin aikoinaan todella hyvää televisioviihdettä. Gladiaattorit, nuo oikean elämän supersankarit valloittivat suomalaisten sydämiä niissä punavalkoraitaisissa housuissaan ja sinisissä paidoissaan. Kuka nousee tänä vuonna kirkkaimmaksi tähdeksi, vai nouseeko kukaan? Saapa nähdä.

Kyllähän Napakymppi on itselleni se odotetuin ohjelma. Olisi pitänyt uskaltaa laittaa valmiiksi kirjoitettu hakemus sisään. Ties missä olisin tällä hetkellä…

Löytyykö tarjonnasta mitään kiinnostavaa?

Mukavaa iltaa!

-Esko-

Comments (9)
, , , , , , ,

Nyt oli bileet!

1.7.2017

Mitä saadaan, kun samaan tilaan saapuu neljä innokasta, pientä Vain elämää-fania? Saatiin kunnon juhlat, joissa ei desibelejä säästelty. Eilen järjestimme pikkumimmin kanssa lastenjuhlat. Juhlat, jotka olivat kirjaimellisesti lastenjuhlat. F sai itse suunnitella kaiken. Minä autoin ainoastaan pikkupizzojen lämmityksessä ja biisien soittamisessa. Tarjoilut, kattaukset ja juhlien kulku oli täysin kuusivuotiaan käsialaa. Ja olihan juhlat. Tanssia, laulua, duettoja ja herkkuja. Vanhat kaverukset ottivat bileistä ilon irti. Nämä pienet tallukat ovat tunteneet toisensa jo nelisen vuotta, joka on aika paljon heidän ikänsä huomioiden.

Juhlissa ei ollut Laura Voutilaisen 3D-mallennettua käsityöläiskakkua eikä ohjelmapalveluista tilattua prinsessaa. Juhlissa oli vanhempieni tulostimella tulostetut kuvat bilettäjistä ja käytetyn dödöpurkin kannella tuunattu punkkiaikainen mikrofonini. Juhlissa oli Daim-kakku, donitsit, mehua, karkkia ja pikkupizzoja. Juhlissa oli tunnelmaa. Lasten itsensä luomaa tunnelmaa ja fiilistä.

Aikuisilta oli pääsy kielletty ja minäkin tökötin suurimman osan ajasta toisessa huoneessa. Ajoittain kävin kurkkaamassa meininkiä ja hymyhän siinä nousi kasvoille. Korkeimmalla tuolilla istui artisti kenen biisiä esitettiin. Tuossa vaiheessa korkeimmalla tuolilla istui Robin ja Petra esitti hänelle kappaleen, Puuttuva palanen. Saatesanoilla: “Robin, tää on sulle…”

Todella kivat juhlat! Näistä tulee traditio.

-Esko-

Comments (7)