Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
Browsing Tag

vain elämää

, , , , , ,

…isä on susta ylpeä aina!

30.12.2017

Olihan kokemus. Yleensä olen livenä esitettyä musiikkia kuunnellut seisten, festivaaleilla, rokkikonserteissa ja hieman erilaisissa konteksteissa. Eilinen Vain Elämää-keikka oli todella hieno. Paikkamme olivat permannolla, aivan lavan läheisyydessä. Sai vain istua ja nauttia esityksistä. Vain Elämää on näytellyt elämässäni isoa roolia jo kauan. Se on ollut tyttäreni ja minun yhteinen juttu vuosien saatossa. Myöhemmin on järjestetty teemaan sopivia kaverijuhlia ja viimeisimpänä Vain Elämää- synttärit. Ihan kaikkiin kausiin en ole ihan täysillä syttynyt, mutta tämä viimeisin oli kova, todella kova.

Myös eilinen konsertti oli kova, todella kova. Siinä istuessa ja kuunnellessa sanoituksia rullaili päässä paljon ajatuksia elämästä, vain elämästä.

…että mitähän v####a

…sinä ansaitset kultaa

…kipu kuolee huutamalla, alastomana lattialla

…mä tiedän sen, sä heräät huomaamaan. Sinä selvisit ja kelpaat kelle vaan

…on silti mulla takiasi aina, sydän vähän kallellaan

…kaadan seinät ja silloiks lasken

…nyt on sinun vuorosi loistaa

…tältäkö se tuntuu, kun löytää oikean?

…isä on susta ylpeä aina!

”Oi, mikä ihana ilta. Voi tapahtua mitä vaan…” Ja näemmä voi, ihan mitä vaan. Muunmuassa nähdä viimeisen koko konsertin huipentaneen hienon kappaleen aikana lavalla myös gladiaattoreita. ”Panem et circences…” Kansa on janonnut sirkushuveja jo ammoisista ajoista asti. Niitä oli eilen tarjolla koko rahan edestä. Gladiaattorit olisivat kuitenkin ehkä sopineet paremmin sinne taistelutantereelle.

Lomalla, oon niin fiiliksissä, fileis, fileis, fileis!!

-Esko-

// Lainaukset eri Vain Elämää-artistien kappaleista. //

Comments (6)
, , , , ,

Isi!! Voisitko ottaa ton Jennin?

5.11.2017

”Isi, voisitko ottaa ton Jennin?…” Kysyi tyttäreni, kun vietimme jo traditioksi muodostunutta Vain elämää-iltaa. Huojentavia uutisia kuului viime viikolla, kun sarja saa edelleen jatkoa, uusien artistien matkatessa kohti Mondan linnaa. Voimme siis jatkaa tulevaisuudessakin tätä mukavaa tapaa viettää iltojamme. ”Voisin ostaa mun omalla sataselle jotain sille. Ja Jenni sanoi, ettei se ikinä kiukuttele kenellekään muulle, kun sen veljelle. Se ei kiukuttelis sulle.” Kyllä, kyllä minä Jennin hyvin mielelläni voisin ”ottaa”, mutta sillä Jennillä on niin usein konsertteja ja Jennin täytyy harjoitella paljon, että hän voi esittää laulujaan noin hienosti. Jotain tuon tyyppistä sain vastattua tähän kuusivuotiaan esittämään toiveeseen.

Voi, kun se olisikin niin helppoa, että voisikin vain ”ottaa” jonkun tähän rinnalle kulkemaan ja elämään sitä yhteistä elämäntaivalta. Meistä on muodostunut pikkumimmin kanssa jo hyvin vahva tiimi. Yhdessäollessamme touhuilemme paljon. Vierailemme Helsingin kavereilla, sukuloimme, nauramme, otamme yhteen, nauramme, iskemme silmää ja nostamme peukun ylös. Juuri tällä hetkellä tuntuu todella oudolta ja jopa kaukaiselta, että ehkäpä joskus joku kolmas ihminen käy kanssamme perjantain saunavuorolla, heittelee kärrynpyöriä leikkipuistossa, peittelee lapseni nukkumaan, iskee hänelle silmää ja nostaa peukun ylös. Saa tyttäreni tuntemaan olonsa turvalliseksi ennen nukahtamistaan.

Minusta ei tunnu lainkaan kummalliselta, kun keskustelemme hänen toisen kotinsa uusperheasioista. Se tuntuu päivä päivältä enemmän luonnolliselta asialta. Mutta, että täällä meidän tiimissämme olisikin joku kolmas lenkki. Se ajatus ei ole vielä päähäni sisäistynyt millään tasolla. Tässä ”uudessa elämässä” on lohdullista huomata erinäisistä tilanteista, kuinka ne ajan kuluessa jäsentyvät pään sisään ja elämään. Aikoinaan ajatukset siitä, että joku muu lukisi minun lapselleni iltasatuja oli täysin absurdia. Onko se sitä? Ei todellakaan. Varmasti voin joskus palata tähänkin tekstiin. Pakata sen yhteisen saunakassin. Shampoo, hoitoaine, Muumi-selvityssuihke ja kolme pulloa limpparia. Ai, eihän se olekaan yhtään erikoista.

Olen rikkonut jo heittämällä yksinoloennätykseni. Aiemmin olen ”hyppinyt” suhteista suhteisiin. Olen enemmän parisuhdeihmisiä, todellakin. Uskon, että tämä uusperhekuvion assimilaatio-ongelma päähäni on yksi syy, miksen ole juurikaan romanttisella taistelukentällä mellastanut. Varmasti on kuitenkin tehnyt hyvää opetella olemaan oman itsensä kanssa. Opetellut olemaan hyvä isä muuttuneessa tilanteessa. Opetellut kestämään kolhuja ja ymmärtämään, että kaikki järjestyy ja murehtiminen ei ole avain onnelliseen elämään. ”Mieli on kuin laskuvarjo. Jotta se toimisi täydellisesti, on sen oltava auki.” Näin todettiin Teemu Syrjälän Elinvoimaisen miehen kirjassa. Hienosti sanottu. Onneksi parisuhteissa ja rakkausrintamalla ei ennätyksiä ja päivämääriä lasketa.

Niin ja siitä Jennistä vielä. Jennihän laulaa, että junat ja naiset ovat luotuja kulkemaan. Niinhän ne ovat. Tulevaisuudessa täytyy yrittää tehdä junapysäkistä se päätepysäkki. Semmoinen mieluisa, turvallinen, rakastava ja suklaapainotteinen, jotta sinne tekisi mieli jäädä pidemmäksikin aikaa. Niin ja veroilmoituksen täytön unohdan mielelläni. Sen täyttää nykyään todella nopeasti myös netissä, jos on pankkitunnukset. Mahtava laulaja tuo Vartiaisen Jenni!

Mukavaa alkavaa viikkoa!!

-Esko-

// Lainaus: Teemu Syrjälä, Elinvoimaisen miehen kirja. Jenni Vartiaisen tuotanto //

Comments (9)