Tietoa mainostajalle ›
Browsing Tag

lastenjuhlat

, , , , ,

We love lastenjuhlat!

9.12.2017

Mitäpä sitä keksimään pyörää uudestaan, kuuluu jo hieman kulunut sanonta. Eilen kotonamme vietettiin pikkumimmin seitsemänvuotissynttäreitä. Teemana toimi jo kerran lämmitelty ja hyväksi todettu: Vain elämää. Uusi kausi oli jo kerennyt pyörähtämään, joten pöydän ääressä istui tällä kertaa uudet kotimaisen musiikin kiintotähdet. Sanni, Chekkonen, Kokkolan Kaija sekä Jenni Vartiainen tulkitsivat hienosti toistensa kappaleita. Biisejä oli harjoiteltu jo etukäteen ja kyllä Jennin esittämä Keinu keräsi suurimmat desibelit.

Työssäni uusi opetussuunnitelma korostaa oppilasta ja hänen rooliaan aktiivisena toimijana. Näillä synttäreillä lapsi ja lapset olivat aktiiivisina toimijoina. Kun uskaltaa antaa lapsille mahdollisuuden toteuttaa itseään. He todella pystyvät siihen. Sen on huomannut usein työpaikalla. Eilen sen huomasi kotona. Vähän joutui toppuuttelemaan niitä villeimpiä ideoita, mutta muuten nuo pikkusankarit olivat itse juhlien arkkitehteinä.

Ensimmäisissä Vain Elämää-juhlissa en saanut edes mennä toiseen huoneeseen, koska en osaa olla laulamatta. Enkä saanut nytkään. ”Isi, sun laulu ei ole kaunista.” Ilta huipentui vielä autolenkkiin Munkkiniemen hienoissa maisemissa. Tämän olin Kaija Koolle aiemmin luvannut ja lupauksethan täytyy pitää.

Tälläkään kertaa en tilannut pihalle pomppulinnaa. Tälläkään kertaa en varannut erikoislupaa ilotulituksiin. Tälläkin kertaa kakku oli Prismasta ja sankarin ”tuunaama”. Kutsuvieraslista ei ollut ihan niin kattava kuin itse herra Niinistöllä. Pieni oli kaunista ja jälleen kerran juhlissa oli tärkeintä iloiset ilmeet, lopuksi leikitty hellyyttävä ystävyysleikki ja vaihdetut halaukset. Ystävyys on hieno asia, isoilla ja pienillä.

We love lastenjuhlat ja kyllähän kunnon bileet piristää!! Näistä tuli traditio.

-Esko-

Tsekkaa myös: WE LOVE JOULUHESA, WE LOVE MUMMOLA, WE LOVE KESÄHESA

Comments (17)
, , , , , , ,

Nyt oli bileet!

1.7.2017

Mitä saadaan, kun samaan tilaan saapuu neljä innokasta, pientä Vain elämää-fania? Saatiin kunnon juhlat, joissa ei desibelejä säästelty. Eilen järjestimme pikkumimmin kanssa lastenjuhlat. Juhlat, jotka olivat kirjaimellisesti lastenjuhlat. F sai itse suunnitella kaiken. Minä autoin ainoastaan pikkupizzojen lämmityksessä ja biisien soittamisessa. Tarjoilut, kattaukset ja juhlien kulku oli täysin kuusivuotiaan käsialaa. Ja olihan juhlat. Tanssia, laulua, duettoja ja herkkuja. Vanhat kaverukset ottivat bileistä ilon irti. Nämä pienet tallukat ovat tunteneet toisensa jo nelisen vuotta, joka on aika paljon heidän ikänsä huomioiden.

Juhlissa ei ollut Laura Voutilaisen 3D-mallennettua käsityöläiskakkua eikä ohjelmapalveluista tilattua prinsessaa. Juhlissa oli vanhempieni tulostimella tulostetut kuvat bilettäjistä ja käytetyn dödöpurkin kannella tuunattu punkkiaikainen mikrofonini. Juhlissa oli Daim-kakku, donitsit, mehua, karkkia ja pikkupizzoja. Juhlissa oli tunnelmaa. Lasten itsensä luomaa tunnelmaa ja fiilistä.

Aikuisilta oli pääsy kielletty ja minäkin tökötin suurimman osan ajasta toisessa huoneessa. Ajoittain kävin kurkkaamassa meininkiä ja hymyhän siinä nousi kasvoille. Korkeimmalla tuolilla istui artisti kenen biisiä esitettiin. Tuossa vaiheessa korkeimmalla tuolilla istui Robin ja Petra esitti hänelle kappaleen, Puuttuva palanen. Saatesanoilla: ”Robin, tää on sulle…”

Todella kivat juhlat! Näistä tulee traditio.

-Esko-

Comments (7)