Tänään oli hienoa kokea jälleen lapseni lapsuudessani tyyppinen hetki. Olimme ensimmäistä kertaa pikkumimmin kanssa laskettelemassa ja missäpä muualla, kun vanhoilla “kotirinteilläni” Messilässä. Mummola sijaitsee noin viiden minuutin ajomatkan päässä näiltä jylhiltä nyppylöiltä. Pikkupoikana vietin aikaani todella paljon Messilässä ja olipa minulla monena vuonna kausikorttikin toppatakin hihassa sijainneessa läpinäkyvässä innovaatiossa. Isä vei töiden jälkeen neljältä ja haki rinteiden sulkemisaikaan Kelkkamäen parkkipaikalta.
Tänään oli todella nostalgista olla laskemassa oman tyttären kanssa samoissa rinteissä. Me tosin vietimme enemmän aikaa vielä lastenkukkulalla. Hienosti mimmi kurvaili ja kävimme pari kertaa kokeilemassa isossakin rinteessä, tasaisten pysähdysten säestyksellä vielä tällä kerralla. Itsekin muistan, kun laskin oman isäni kanssa yhdessä. Aina harmitti pysähdellä ja kuunnella ohjeita. Aika nopeasti tuon homman ottaa haltuun. Lasketteluhan on laji, jossa ei malttia voi menettää. Kaatumisten ja pyllähdysten kautta se varmuus löytyy. Tekee hyvää kärsimättömille Kyröille.
F:n mielestä laskettelussa parasta on:
- Saa mennä juuri sillä tyylillä millä haluu.
- Saa ite päättää mitä vauhtia menee.
- Ei haittaa vaikka kaatuu.
Eskon mielestä laskettelussa heikoin puoli on näiden “pistokeikkojen” kustannukset. Kolmen tunnin kurvailuille kamppeiden vuokrauksen kanssa tuli hintaa 130 euroa. Tähän voisi todeta, jotta ihanan kallista. Toki ymmärrän, että omilla kamoilla ja kausareilla hinnat ovat ihan eri luokkaa. Ja toki ymmärrän myös sen, että eteläisessä Suomessa ei ole varmasti ihan helppoa pyörittää hiihtokeskusta, joten ei se alkukirpaisun jälkeen enää niin pahalta tuntunut. Hauska päivä ja täytyy mennä kyllä uudestaankin, ehdottomasti.
Laskettelijoita linjoilla?
-Esko-
