Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
Browsing Tag

isovanhemmat

, , , , , , ,

On robotteja ja sitten on mummoja

2.11.2017

Nämä mummelit tekivät minuun todella suuren vaikutuksen, kun näin heidän esityksen ensimmäisen kerran. Koulussamme järjestettiin tällä viikolla hyvinvointipäivä ja oli hienoa saada nämä mummut esiintymään jälleen luokkaani. Teatteri Tuulahdus on Pienperheyhdistyksen Mummilan vapaaehtoisten kummi-isovanhempien muodostama teatteriryhmä, joka esiintyy erinäisissä tapahtumissa tehden Mummila-toimintaa tunnetuksi ja edistäen ylisukupolvista toimintaa. Arvostan heidän työtänsä paljon. Virikkeitä ja iloa ilman ikärajoitteita. Mummeleiden raiderikaan ei ole ihan mahdoton. Keikkapalkkio: Kahvi ja pulla, lukee mainoslehtisessä.

Jokaisella lapsella ei ole suhdetta omiin isovanhempiinsa. Jokaisella vanhuksella ei ole tiiviitä sosiaalisia verkkoja ympärillään. Jokainen ihminen tarvitsee aitoja ja empaattisia ihmiskohtaamisia. Oli kyseessä sitten lapsi tai vanhus. Istuessani luokkani perällä katselin mummeleiden esitystä. Seurasin oppilaiden ilmeitä ja eläytymistä. Siinä hetkessä oli jotain, mitä on vaikea kirjoittaa. Se hetki huokui positiivisuutta, lämpöä ja tunnetta. Esitys koostuu perinteisistä kansansaduista eläytyneesti esitettynä. Ei ollut robotiikkaa, värivaloja tai taustamusiikkeja. Oli se satukirja ja ne kuusi mummelia. “Ne oli söpöjä ne mummot.” Sanoi eräs oppilaani.

Itselläni ei enää isovanhempia ole. He ovat enää lämpiminä muistoina mielessäni. Isovanhempien merkitys elämässäni on ollut todella suuri ja edelleenkin minulla on puhelimessa tallennettuna sen tärkeimmän mummun puhelinnumero. En minä sitä sieltä koskaan poista, vaikka muistankin sen ulkoa. Ei siitä numerosta enää koskaan kukaan vastaa. Tämä tärkein mummu nukkui pois samassa sairaalassa, jossa vastikään sattunutta reisihaaveriani hoidettiin. Siellä samaisen sairaalan yläkerrassa silitin sen tärkeimmän mummun poskea viimeisen kerran. Mummu oli siinä, muttei enää kuitenkaan ollut. Siinä minä join parisen viikkoa sitten kahvia samaisen sairaalan kahviossa ja mietin sitä viimeistä hetkeä. Kuinka kiitollinen saankaan olla, että minulla oli mahdollisuus vaalia pitkää ja tiivistä suhdetta mummuuni.

Mummut ja papat, te olette tärkeitä. Teatteri Tuulahduksen mummelit, te teette hienoa työtä ja oli ilo taas teidät tavata ja teistä kirjoittaa. Vaareista on toiminnassa kuulemma hieman pulaa. Itse ilmoittautuisin välittömästi, muttei ikä taida ihan vielä riittää.

On robotteja ja sitten on mummoja. Molempia tarvitaan. Nyt ja tulevaisuudessa.

Teksti on hyvä lopettaa suoraan lainaukseen Pienperheyhdistyksen esittelylehtisestä: “Jos mummilla ja vaarilla ei ole kissaa, olisi hyvä, että hänellä olisi edes oma kummilapsi, sillä jokainen tarvitsee jonkun josta tykätä.” -Anni 7.v.-

-Esko-

Comments (0)
, , , , , , , , ,

Paljon onneaaaa vaaaaan!!

21.5.2017

Olipa kesäinen viikonloppu. Olipa touhukas viikonloppu. Olipa hyvän mielen viikonloppu. Onhan se niin, että tuo taivaalla paisteleva aurinko vaikuttaa aika paljon fiilikseen. Avaa uusia ovia ja antaa myös niin paljon avaimia oviin, jotka ovat olleet sen pitkän syksyn ja talven poissa pelistä. Puistot, viltit, piknikit ja aurinkorasvan sotkemat posket ovat tulleet takaisin. Ei voi muuta sanoa, kuin tervetuloa. Tervetuloa vaan lämpö. Ei hän täällä varmasti ihan hirveän kauaa viihdy, mutta kiitos jo tässä vaiheessa.

Viikonloppuna touhusimme F:n kanssa vaikka ja mitä. Kotona emme juurikaan olleet. Nautimme mahtavasta kelistä ja lauantaina F:n kaverin synttäreiden jälkeen kävimme avaamassa Linnanmäki-kauden. On muuten hienoa, että sisälle pääsee ilmaiseksi ja osa laitteista on myös täysin maksuttomia. Yksi asia jäi harmittamaan ja mielessäni hautui jo elämäni ensimmäinen asiakasreklamaatio. Reklamaatio koskisi tölkkienheittopeliä. Viime kesänä onnistumisprosenttini tölkkien kaadossa oli 100. Tällä kertaa en saanut kuin kolme tölkkiä kaatumaan. Syy: heittopussit olivat vielä viime kesänä nahkaisia ja painavahkoja, mutta tänä kesänä ne oli muutettu. Kyllä, ne oli muutettu niin kevyiksi ja pieniksi hernepusseiksi, että tämän kesän onnistumisprosentti tulee olemaan lähellä nollaa. Täytynee alkaa harjoittelemaan jotain muuta lajia. Hevoskisat, tarkkuusammunta, hmm.

Linnanmäeltä suuntasimme veljeni, hänen vaimonsa, tämän siskon ja F:n pienen serkkumimmin kanssa Arabian katufestivaaleille. Ajattelimme, että käymme siellä vain pyörähtämässä. Pyörähdys muuttuikin noin neljäksi tunniksi. Siellä istuskelimme vilteillä, söimme ruoka-annoksia eri kulttuureista ja nautimme hyvästä fiiliksestä. Ympärillä oli sirkustaiteilijoita, musiikkia, taidetta ja ennenkaikkea hyväntuulisia auringosta nauttivia ihmisiä. Kesä tuo mukanaan myös hyvin kattavan tarjonnan erinäisiä ilmaistapahtumia. Tänäkin viikonloppuna tapahtui useassa eri paikassa. Oli hevosia, oli ravintolapäivää, oli useiden kaupunginosien “kyläjuhlia”. Hienoa.

Viikonlopun kruununa vietimme tänään äitini syntymäpäiviä. Olimme tiivillä läheispoppoolla brunssilla Helsingin Senaatintorin kupeessa sijaitsevassa Cafe Köketissä. Ruoka oli hyvää, seura oli hyvää ja jälkiruokana ollut pannukakku kermavaahdolla ja mansikkahillolla oli taivaallista. Köket on paikkana loistava ruokahetkeen, johon osallistuu myös lapsia. Köketin “leikkihuone” on suuri ja siellä tekemistä riittää. Oli niin mukava seurata vierestä F:n ja hänen pienen serkkutyttönsä touhuamista. Iso edellä ja pieni teki kaiken perässä. On kyllä maailman hellyyttävin kaksikko. Niin ja onnea äiti vielä kerran.

Naputtelen näitä viimeisiä rivejä Janakkalan Linnatuuli-huoltoaseman kahviossa. Olo on taas hetken aivan tyhjä. Tästä vielä viimeiset kilometrit kotiin ja musat kovalle. Pari puhallusta ja eikun hyvällä meinigillä uuteen viikkoon. Kymmenen työpäivää ja sitten on touhuntäyteisiä hetkiä luvassa useita, useita ja useita. Toivottavasti herra tai rouva lämpö saapuu tänne ihan pysyvästi.

Mukavaa viikkoa!!

-Esko-

Comments (10)