Eilen saapui opehuoneeseen työpäivän jälkeen pitkästä, pitkästä aikaa vihainen Esko. Vaahtosin ympärillä oleville kollegoilleni, kuinka isänpäivää ollaan korvaamassa ja miten meidän isien asemaa poljetaan entisestään. Kyllä, olin lukenut ainoastaan Iltalehden todella paljon keskustelua aiheuttaneen otsikon: Isänpäivä korvataan neutraalimmalla läheisenpäivällä. Klikkiotsikon taakse kätkeytyi paljon muutakin. Oma medialukutaitoni asettui puntariin hyvin vahvan tunnereaktioni kanssa. En tiedä asian tarkemmista faktoista, joten en lähde heittämään enempää bensaa liekkeihin. Tästähän saisi rakennettua todella herkullisen klikkiaiheen, mutta itselläni ei ole tähän mitään tarvetta, eikä asiasta myöskään niin vahvaa tietopohjaa, että lähtisin kirjoittamaan itsestäni ilman perusteluja seilaavaa täyttä idioottia. Toivon ja uskon, että läheisenpäivää marras- sekä toukokuussa viettävillä päiväkodeilla on menettelyynsä vahvat ja asialliset omat näkemyksensä.
Itse olen isä. Itselläni ei ole ydinperhettä. Itse työskentelen kasvatusalalla. Kyseinen asia luonnollisesti sai kiinnostukseni heräämään. Läheisenpäivä-ajattelun isän- sekä äitienpäivän tueksi ymmärrän oikein hyvin. Sitä en ymmärrä, että perinteisiin isän- sekä äitienpäiviin lähdettäisiin kajoamaan. Vaikka perheet monimuotoistuvat, erilaiset perhemallit ovat ydinperheen ohella osa yhteiskuntaamme. Toivon, että silti aina muistetaan isän olevan isä ja äidin olevan äiti. Kaikkien lasten ja aikuisten erilaisia taustoja sekä elämäntilanteita kunnioittaen.
Törmäsin juuri viime viikolla asiaan hieman eri perspektiivistä. Olosuhteiden sanelemana en pääse osallistumaan tyttäreni iltapäiväkerhon isänpäiväviikon tapahtumaan. Oli ihan hirveän raskas paikka tuottaa omalle rakkaalle lapselle pettymys. Värisevä ääni siellä puhelimen toisessa päässä oli vaikea nieltävä. F saapuu tänään luokseni ja on helpottavaa, että pääsen keskustelemaan asiasta hänen kanssaan. Uskon, että avoimella keskustelulla pääsemme hyvään lopputulokseen. Omassa luokassani on ensi viikolla edessä isänpäiväkorttien askartelu. Jokaisella oppilaalla on mahdollisuus osoittaa kortti rakkaalle isälle tai rakkaalle läheiselle ihmiselle. Näin olen toiminut koko opettajaurani ajan. Lasten etua haluan aina ajatella ja uskon, että avoimella keskustelulla, oppilaantuntemuksella ja empaattisella lähestymisellä voimme viettää ensi viikon kuvataiteen tuntia hyvällä fiiliksellä.
Mukavaa perjantaita!
-Esko-
11 Comments
https://www.kaksplus.fi/lapsi/jari-sinkkonen-isanpaiva-pysykoon-isanpaivana/
Sinkkosella on tähänkin asiaan viisasta sanottavaa 🙂
Kiitos Jenni tästä linkistä!…????
Oi kyllä, kyllä, kyllä! Olen täsmälleen samaa mieltä kanssasi! Miksi pitäisi MUUTTAA kokonaan jotain näin perinteistä ja monelle hirveän tärkeää juhlaa kun mahdollisuus on korostaa sitä että isän- ja äitienpäivää voi juhlia myös läheisenpäivänä niin halutessaan. Tuntuu että joissain tasa-arvoasioissa ammutaan hiukkasen yli ja neutralisoidaan kaikki vähänkään sukupuoleen viittaava asia.
Heippa Ninni!
Tälläkin asialla on varmasti niin monta puolta ja tosiaan en tiedä asioiden tarkempia taustoja…Kyllähän tuo kommenttiketjussa oleva Jari Sinkkosen puheenvuoro on aika puhutteleva. Kivaa viikonloppua!…????
Ninni hyvä, ei tällä ole mitään tekemistä tasa-arvon kanssa. Eikä tasa-arvo ole mitään neutraloimista vaan monimuotoisuutta. Tämänkin kokeilun taustalla on vain perheiden monimuotoisuutta huomioiva varhaiskasvatussuunnitelma, kotonahan voi sitten pitää vaikka millaiset bakkanaalit tahansa.
Bakkanaaleja siis tiedossa ensi sunnuntaina…:)
Näin on. Olkoon jokainen päivä läheisen päivä ja sitten kerran vuoteen se yks isäinpäivä/äitienpäivä. Näin annetaan arvo isille ja äideille. Se heille suotakoon. Kaikilla kuitenkin on isi tai äiti kun ovat tänne maailmaan syntyneet. Kaikkea hyvää ja arvokasta ei tarvitse poistaa tasa-arvo hömppää ajatellen.
Jokainen isä ja äiti on arvokas. Samaa mieltä olen!! Mukavaa lauantaita Sandels…:)
Mutta kaikilla ei ole isää tai äitiä läsnä elämässä. Eihän se että ne lapset voivat juhlistaa toista läheistä ihmistä, ole keneltäkään pois. Vaan ei rajaa näitä lapsia tämän juhlapäivän ulkopuolelle ja tee päivästä vielä hankalampaa, mitä se voi jo lähtökohtaisesti olla. Ei tässä todellakaan olla muuttamassa koko juhlapäivää tai väheksymässä isien merkitystä, kaikki kunnia ihanille, rakastaville isille ja äideille! Tässä on kyse inhimillisyydestä, ei tasa-arvohömpästä.
Lasteni isä kuoli lapsien ollessa 3, 5 ja 7. Ensimmäisenä isänpäivänä kuoleman jälkeen 5-vuotias itki koko päivän miten paska päivä isänpäivä on. Olin samaa mieltä. Veimme isänpäiväkortit haudalle ja itkimme ja kiukuttelimme kilpaa. Seuraava isänpäivä kun lähestyi vanhin lapsista kysyi, että suuttuisiko isä, jos hän tekisi kortin jollekin muulle. Juteltiin, että ei varmasti suuttuisi. Ehdotin kortin tekemistä isoisälle. Lapsi päätti kuitenkin tehdä sen pikkuveljelle. Se sopi minulle. Nyt kolmas isänpäivä tulossa. Vanhin päätti tehdä kortin tänä vuonna enolle, keskimmäinen papalle ja nuorin itselleen. Meille siis läheisenpäivä on tällä hetkellä oikein sopiva nimitys, vaikka lapsillani olikin ihan paras isä. Käymme kuitenkin viemässä isälle kukkia ja muistamme häntä isänpäivänä niin kuin muinakin päivinä. Isät on tärkeitä ja ihanaa kun heillä oma päivä. Läheisenpäivä kuitenkin meille helpompi päivä.
Kiitos Susa viestistäsi!
Haluan toivottaa perheelleenne kaikkea hyvää ja oikein pirteää syksyä!!