Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Archives

, ,

Perjantain vanhat: Anteeksi, haluatteko istua?

24.1.2020

Pakkohan tämä oli nostaa esille. Tuli vaan mieleen, kun eilen kassajonossa yritin antaa tilaa edestäni…

/// Tänään raitiovaunussa koin hetken, jotta kyllä oikein tuli kurja mieli. Miten täällä maailmassa tulisi toimia, jottei aina jonkun mieltä pahottaisi? Tuntuu, että toimit kuinka vain, niin aina se on jonkun mielestä väärin. Jos olet kiltti ja kohtelias ymmärretään se helposti väärin. Jos olet pahalla päällä ja välinpitämätön, on pelisi jo lähtökohtaisesti pelattu.

Vierailin tänään Kirjamessuilla ja olipa suositut messut. Matkustin sinne ratikalla ja vaunu oli täysi. Meilahden kohdalla kyytiin hyppäsi iäkkäämpi henkilö. Kohteliaana miehenä pyrin aina tarjoamaan paikkoja vanhemmille ihmisille ja näin toimin tälläkin kertaa. ” Anteeksi, haluatteko istua?”, kysyin kohteliaasti. ” Siis, mitä sinä kysyit?” ” Niin, että haluatteko istua?” Tässä vaiheessa huomasin, että nyt joko saan läppäisyn poskelle tai vähintään desibelit tulevat nousemaan melkoisesti. ” Näytänkö minä niin vanhalta, etten muka jaksa seisoa, näytänkö? Kyllä minä jaksan seisoa!!” Tuli hyvin voimakkaalla äänellä. ” Ok, anteeksi, että kysyin.” Onneksi tässä vaiheessa oli helppo tukeutua Huaweihini ja uppoutua sosiaalisen median kiemuroihin.

Paluu kesään ja Kumpulan maauimalaan. Kesän ensimmäisia todellisia hellepäiviä. Iloisia lapsia allas täynnä. Istuskelin altaan reunalla ja kuuntelin vierustovereideni keskustelua. Onhan tämä nyt ihan hirveetä, kun on näin kuuma. Meidänkin Paavolle jouduttiin tuommoinen UV-uima-asu ostamaan ja se rasvaus. Ei ne pysy paikallaan ja nyt on rasvassa eteisen uusi lipastokin. Joo, siihen se heti kätensä länttäsi. Ja ei tässä uimalassa yhtään varjoisaa paikkaa ole missään. Seuraava viikko ja luvattu aurinkoista säätä, mutta onkin pilvinen päivä. Taas on pikku-Paavo altaassa ja kuuntelen samojen henkilöiden keskustelua. On tämä nyt ihme homma. Ihan hirveän kylmä täällä ja aurinkoa luvattiin. Varmasti kohta lähdetään pois. Ei täällä uimalassa yhtään lämmintä paikkaa ole missään.

Onkohan tässä maailmassa olemassa semmoista asiaa, josta ei joku mieltänsä pahottaisi? Minä kyllä jatkan vanhemmille ihmisille paikkojen tarjoamista, vaikka saisin iskun kävelykepistä vasempaan pohkeeseeni. Ja Pekka Pouta, lupaile vain sitä aurinkoa. Paavon UV-asu on varmasti luotettava ja se rasvaläntti lähtee ihmesienellä.

-Esko-

// Kuva: Amanda Aho //

Comments (0)
, , ,

Tätä ohjetta, kun muistaa noudattaa

23.1.2020

Arvostan suuresti vanhuksia ja heidän viisauksiaan. Tähän osittain vaikuttaa varmasti se, että pienestä pojasta lähtien vietin paljon aikaa isovanhempieni kanssa. Heillä oli jos jonkinmoisia tarinoita kerrottavana. Niitä oli aina kiinnostava kuunnella ja oppia samalla elämästä. Menaisista iski taannoin silmiini 100-vuotiaan Helvin 12 elämänviisautta. Kaikki pystyn hyvin allekirjoittamaan. Yksi kuului näin: Kun kaikki on surkeasti eikä mikään muu auta, istähda alas ja naura itsellesi. (Ja siksi Menaiset, koska Facebook tarjoaa minulle päivittäin luettavaksi juuri kyseisen lehden artikkeleita, Marianna Stolbowin ero- ja Jari Sinkkosen kasvatusohjeita.) Ystävien päivityksiä mielummin lueskelisin.

40-vuotias Esko on tässä vuosien kuluessa oppinut nauramaan itselleen. Ei kaiken tarvitse olla edes surkeasti, jotta tätä hyvinkin tärkeää taitoa voi noudattaa. Näitä kirjoitteluhommia olisi aivan mahdoton tehdä, jos ei osaisi nauraa itselleen. Tämä se ei ole niinsanotun ammattiloukkaantujan hommaa. Myös arkityössäni tämä heittäytyminen ja itselleen nauraminen on hyvinkin suuri plussa. Jos tekee mieli vetää matikantunti kettuasu päällä, niin sitten sen voi toteuttaa. Jos kollega sattuu pitämään sinua hienoisen erikoisena tyyppinä, niin mitä sillä on väliä? Ei kaikkea täydy niin vakavasti ottaa.

Myös tässä nykymaailmassa tuo itselleen nauramisen taito korostuu entistä vahvemmin. Jokainen voi somessa olla ihan minkä tahansa alan asiantuntija. Vaahdota tuolla kommenttikentissä juuri niitä omia visioitaan ja loukkaantua aivan mitättömistä asioista. Hieman, kun ottaisivat ihmiset iisimmin tietyissä tilanteissa. Vetäisivät henkeä. Lukisivat sen kiivaassa mielentilassa kirjoitetun kommenttinsa uudestaan läpi. Naurahtaisivat itselleen, että kuinka typerä juttu sitä tulikaan naputettua. Pyyhkisivät sen pois ja lähtisivät vaikkapa nauttimaan raikkaasta ulkoilmasta.

Tänään oli opehuoneen pöydällä laatikko. Avasin sen ja sisällä oli kaksi kettupukua. Pitihän se sitten “hauskana” miehenä laittaa päälle ja vähän häntää helikopterina heilutella. Yleisesti ottaen en ole kovinkaan suuri hassujen hattujen tai naamiaisasujen ystävä. Kerrankos sitä, kun sattui sopimaan tähän kirjoituksen teemaan ihan hyvin.

What does the fox say? Tässä tapauksessa varmasti:

Miksi Esko taas, miksi?

Kivaa iltaa!!

-Esko-

Comments (0)