Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
Browsing Tag

isä

, , , ,

Täyden kympin tyttö

3.12.2020

Pieniä hiutaleita tiputteli taivaalta. Sidoin lenkkikenkieni nauhat kireälle Helsingin Hakaniemessä. Olin saanut nukkua pitkään, koska työpäiväni oli alkamassa vasta iltapäivällä. Finlandia-talolla oli illalla nelosluokkalaisten tanssiaiset, joihin olimme luokkani kanssa ahkerasti valmistautuneet. Hyvin kerkesin siis suunnata Töölönlahdelle lenkkeilemään. Lenkki kuitenkin keskeytyi yhtäkkiä ja yllättäen. Nopea paluu takaisin kotiin. Suihku ja sitten olinkin jo taksin takapenkillä kiirehtimässä kohti Kätilöopistoa.

Lunta tiputteli edelleen taivaalta, kun tuijottelin ikkunasta ulos huoneessa, jossa elämäni tulisi hetkenä minä hyvänsä muuttumaan lopullisesti. Rehtorille olin muistanut soittaa, että tanssiaisiin ei tämä opettaja tällä kertaa pääsekään osallistumaan. Synnytykseen olin osallistumassa tsemppaavana osapuolena ja se on kyllä tapahtuma, jonka mukanaan tuomia tuntoja on aivan mahdoton kuvailla. Jännittävää, odottavaa ja ehkä jollain tavalla jopa hieman pelottavaakin. Siinä hän sitten olikin sylissäni. Yhtäkkiä ja yllättäen. Täyden kympin tyttö.

Ensimmäinen yö oman lapsen kanssa. Jokainen pienikin rapina sai aina varmistamaan, että hengittäähän se pieni ihminen. Ei siinä tullut nukuttua. Istui sängyn reunalla ja ihmetteli. Silitteli sitä niin pientä poskea. Välillä ne katkaravun kokoiset pienet sormet tarrasivat kiinni etusormesta. Siitä se ikuinen yhteys alkoi sitten rakentumaan. 

Seuraavaksi yöksi jouduinkin suuntaamaan takaisin kotiin. Bussilla numero 65 matkustin Helsingin Hakaniemeen. Olihan se hieman outoa olla yhtäkkiä kotona ihan uudella tittelillä, isänä. Muistan, kun makailin sängyllä ja laitoin Dave Lindholmin Pieni ja hento ote- kappaleen soimaan. Tuijottelin kattoa ja taisipa siinä muutama kyynel vierähtää poskelle. Puhtaasta onnesta.

Tänään aamulla makailin sängylläni. Soitin videopuhelun ja onnittelin sitä maailman ihaninta ja tärkeintä tyttöä. Tuijottelin puhelun jälkeen kattoa ja pitkästä, niin pitkästä aikaa vierähti muutama kyynel poskelle. Puhtaasta onnesta. Sidoin lenkkikenkieni nauhat kireälle ja lähdin juoksemaan kohti työpaikkaani. Laitoin Spotifysta soimaan Dave Lindholmin kappaleen Pieni ja hento ote. 

Niin paljon olet minulle elämästä opettanut. Sinä, täyden kympin tyttö.

-Esko-

Comments (2)
, , , ,

Isyyden täyskäsi

8.11.2020

Olipahan mukava minihotelliloma tyttäreni kanssa Hyvinkään Sveitsin juuri palkitussa hotellissa. Meillä on kyllä yhdessä hyvä meininki. Tuo pieni seuralainen tarjoilee kyllä niin ykkösluokan seuraa, että huhheijjaa. Söimme hienosti, hypimme trampalla, heittelimme korista, puhuimme vaaleista, nukuimme hotellin ihanissa valkoisissa lakanoissa mahtavat yöunet. Niin ja aamiaisella pikkusankari halusi itse paistaa minulle vohveleita. Söin kahdeksan.

Lueskelin tämän päivän Hesaria aulan riipputuolissa laskiessa vohvelivatsaani. ”Jos isä tunnistaa lapsensa tarpeet ja lapsella on luottavainen suhde isäänsä, se pelastaa todella paljon. Silloinkin, vaikka kaikki muu hajoaisi ympäriltä.” Tämän sieltä luettuani katsoin vieressä touhuilevaa tytärtäni tuli jotenkin hyvä fiilis. Kiitollinen olen siitä, että olemme heti lapseni syntymästä asti touhuilleet yhdessä todella paljon. Siteestämme on muodostunut niin vahva, ettei sitä maailman tuulet ikinä, ei ikinä tule katkaisemaan.

Kohta olen kymmenen vuotta saanut olla isä. Ja onpas tässä kymmenessä vuodessa tullut nähtyä isyyden kolme erilaista puolta. Kaksi puuttuu täyskädestä. Tämmöisillä korteilla sitä on tullut pelailtua.

Ydinperheisäkortti: Oli turvallista opetella kohti suurta vastuuta. Kaikki oli niin uutta ja ihmeellistä. Iltapesuja taikinakulhossa. Rintani päälle nukahtamisia. Pitkiä, ajoittain liiankin pitkiä vaunulenkkejä. Suurta huolta ja huojentumista. Päiväkodin aloitusta ja niitä ensimmäisiä joulu- sekä kevätjuhlia. Niitä vilkutuksia ikkunasta, kun hänet sinne aamuisin aina autolla kuskasin. Ensimmäisiä ystäviä ja heidän leikkiensä seuraamista sivusta. Olihan se opettelua, mutta hyvin se alkoi isyys rullaamaan.

Lyhyen kantaman eroisäkortti: Yhteisiä leikkejä, joissa isä yhtäkkiä asuikin toisessa kodissa. Se oli semmoinen pieni punakattoinen mökki. Minä olin aina se isompi karhu, jolta kaverini koira oli syönyt toisen silmän. Ikean kassiin pakkasin lisää vaatteita, joita sitten iltapesujen jälkeen edesmenneen isoäitini vanhaan väliaikaisasuntooni kuljetin. Oma asunto ja yhteisiä touhuja. Liikuntakerhoa, uimakoulua ja aika usein siinä alakerran UkkoMunkissa tuli ruokailtua. Olihan se opettelua, mutta hyvin se alkoi uudenlainen isyys kaiken kaaoksen jälkeen rullaamaan.

Pitkän kantaman eroisäkortti: Yhteisiä kilometrejä on tullut yhdessä huristeltua ties kuinka monta tuhatta. Aina, kun näemme niin hyvin intensiivistä on touhuilumme. Sitä on oikeasti todella tiivisti läsnä ja uskoisin, että tämä tällä hetkellä kädessä oleva kortti on meitä vain entisestään lähentänyt. Tämä viikonloppu olkoon siitä jälleen hyvä esimerkki.

Koskaan en tule ymmärtämään vanhempia, en isiä, en äitejä, jotka ilman pakollista ja painavaa syytä vaikeuttavat oman lapsensa yhteyttä toiseen vanhempaansa. Ei kai sitä tarvitsekaan ymmärtää, mutta hyväksyä se vaan täytyy. Muuten sitä jää pyörimään ikuisiksi ajoiksi keskelle miksi-kysymyksien kehää. Miten-kehälle olen itse siirtynyt. Miten ottaa tästä tilanteesta kaikki mahdollinen hyvä irti? Onhan se ollut opettelua, mutta hyvällä meiningillä tätä nykyistä isyyttä yritetään hoitaa

Vielä puuttuu:

Isätön isäkortti: Toivottavasti ei ole vielä vuosiin, eikä vuosiin tämä kortti kädessä. Meillä on oman isäni kanssa todella läheiset ja hyvät välit. Tänäänkin puhuimme tunnin puhelimessa. Päivitteli minulle jalkapallopelien ajantasaisia tuloksia. Kiitos isi kaikesta tuestasi ja niistä futistuloksista.

Uusperheisäkortti: Lainaan tähän deittimaailmasta tuttua tervehdystä, jonka voi hyvin monella tavalla tulkita: Kattellaan!

Oikein ihanaa isänpäivää kaikille isille, isoisille, bonusisille ja isäksi itsensä kokeville!

JA HEI: Käykäänhän osallistumassa Instagramissani (@eskokoo) Hotelli Sveitsin kahden hengen majoituslahjakortin arvontaan!

-Esko-

// Lainaus: Helsingin Sanomat 8.11.2020 //

Comments (2)

Categories

Archives