Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
Browsing Tag

isä

, , , , ,

Viikonloppuisät, samassa veneessä…

20.2.2018

Olen niin yksin tämän asian kanssa. Ei kenellekään muulle ole näin tapahtunut. Ei kenestäkään muusta ole varmasti tuntunut tältä. Vai, onko kuitenkin? Vastoinkäymisten iskiessä vasten kasvoja, siinä akuuttivaiheessa tuntuu juuri tuolta. Ei näe ympärillä juuri mitään hyvää tai valoa. Omissa mustissa hetkissä suurta apua tarjosi vertaistuki. Oli todella voimaannuttavaa keskustella asioista kavereiden kanssa, joilla oli samanmoisia kokemuksia. Monta kertaa olen tämän Jukan kanssa tehdyn faijakornerin katsonut. (Oli muuten blogini toinen postaus…) Nyt sitä voi katsella jo hymy huulilla. Loistava heppu tuo Jukka.

Hiljaista vertaistukea voi saada myös muualtakin kuin ystäviltä. Arvostan suuresti ihmisiä, jotka ovat niistä elämän varjopuolista julkisuudessa puhuneet. Jannika B, Lotta Näkyvä, Aku Hirviniemi…Elämä on elämää ja ihan kenelle tahansa voi tapahtua ihan mitä tahansa. Lohdullista on aina se, että kuka tahansa voi palata takaisin vahvana. Ihan todella vahvana. Apua on tarjolla. Apua täytyy osata hakea. Toivottavasti nämä julkisuuden henkilöiden rohkeat ulostulot madaltavat ihmisten kynnystä hakea apua. Ei kenenkään tarvitse olla siellä harmaassa maailmassa yksin. Värit saa kyllä palautumaan. Tahtoa, voimaa ja ulkoisen kimmokkeen se usein vaatii.

Menneellä viikolla Iltasanomista iski silmiini juttu, jossa esiintyi hauska mies. Palindromien ja puujalkavitsien sankari, maisteri Simo Frangen kertoi rehellisesti muuttuneesta elämäntilanteestaan. Jutussa vilisi itsellenikin hyvin tutut kaupungit ja sana viikonloppuisä. En tiedä maisterin eron taustoista mitään. Minun ei tarvitse tietää maisterin eron taustoista mitään. Sen tiedän nyt, että Simon kanssa ollaan samassa veneessä. Viikonloppuisät. Tämä lainaus on Frangenilta nostettava: ”Otetaan irti ilo niistä hetkistä, kun on mahdollista…” Kyllä, juuri näin. Ilo irti ja elämä kantaa. Niin ja oma palindromisuosikkini on ehdottomasti: Tavat sinua kaunistavaT.

Paljon olen itsekin saanut viestejä minulle tuntemattomilta ihmisiltä. He ovat kiitelleet, kun olen elämääni ja sen kiemuroita täällä kirjoituksissani avannut. Ovat peilanneet tapahtumiani omaan elämäänsä ja saaneet siihen valoa ja väriä. Se tuntuu ihan mielettömän hyvältä. Vertaistuki, tavalla tai toisella on todella arvokasta. Sitä on tärkeä saada ja sitä on tärkeä antaa.

Onpa ollut taas melkoisen hieno päivä, vaikka vähän syvällisempiä tuli tuossa lenkkipolulla pohdiskeltua.

-Esko-

// Kuvat: Jere Lehtonen Lähde: is.fi (Iltasanomien verkkosivut //

Comments (0)
, , , , , ,

Minun isä ja minä olen tuon pienen ihmisen isä…

9.11.2017

Sepä olisi isänpäiväviikonloppu edessä. Lauantaina suuntaan Lahteen tapaamaan omaa isääni ja sunnuntaina roolit vaihtuvat ja vietänkin sen isän roolissa tyttäreni kanssa. Ensimmäinen isänpäivä, kun pieni lörppösuu on onnistunut olemaan paljastamatta isänpäivälahjaansa. Se on aina hieno hetki, kun pieni heppu innokkailla ja säteilevillä silmillä ojentaa sen itse tekemänsä pienen yllätyksen. (Tänä vuonna siis säilynyt yllätyksenä.) On myös hieno hetki ojentaa omalle isälle yllätys. Joo, joo faija. En paljasta sitä täällä. Luet kuitenkin.

Vuosi sitten kirjoittelin myös isänpäivän alla postausta. Lunta oli Helsinki tulvillaan ja loin kuvitteellisen isänpäivälahjalistan. Edelleenkään en mitään muuta, kun pienen mimmin tekemän muistamisen ja yhdessäoloa tulevalta viikonlopulta kaipaa, mutta jos nyt ihan pakko olisi jotain toivoa:

  • Ensitreffit alttarilla Sinkku-Esan somesuosion. Samoilla alkukirjaimilla varustettu sankari Pieksämäeltä. Junavuoroja vaaditaan lisää ja VR noteeraa mainonnassaan. Naiset hullaantuvat. Esko tai Esa, ei kai nyt parin kirjaimen heitolla niin suurta väliä voi olla? Tänne tulee busseja kymmenen minuutin välein.
  • Siipiweikkojen miniplatterin parhaiden ystävien seurassa. Kyytipojaksi jättimäinen Pepsi Max jäätuopista.
  • Jotain tolkkua erinäisiin somekohuihin ja -raivoihin. On penturaivoa, karvainen pyllyrako-kohua ja vaikka sun mitä. Kyllä ei voi jokainen asia olla kohu tai raivoamisen kohde. Tai siis onko enää asiaa, josta ei kohua saisi aikaiseksi?
  • Viikonlopun Lapissa ja laskettelukeskuksessa. Viimeksi käynyt Rukalla pääsiäisenä vuonna 2003. Silloin mukana oli noin viisitoista sinkkumiestä. Tällä kertaa riittäisi matkaan murto-osa tuosta määrästä. Lumi ja tunnelmallinen mökki. Toimisi.
  • Vähän joustavamman vartalon. Sormet ei mene lattiaan vaikka kuinka yrittää nytkyttää.
  • Tästä suorana aasinsiltana. Itseluottamusta ja rohkeutta suunnata sinne joogatunnille. Näen koko ajan silmissäni tämän näyn. Kokeneet konkarit levittelevät ne juuri oikealla pidolla varustetut mattonsa lattialla. Lämmittelevät asennoilla, joista minä näen vain unia. Ja siellä on se paikka eturivissä. Se on se eturivin paikka. Kukaan ei muka katso, eipä.
  • Nenä-, korva- ja alaselkäkarvatrimmerin. Tämä on joku evoluutioteorian kahden päivän juhlimisen jälkeen keksitty maanantaikappale. Minne nuo päälaelta lähtevät karvat laitettaisiin? No, pistetään tuuheampina vaikka nenään, korviin ja alaselkään. Hetkinen.
  • Kyynärnojan uuteen autooni. Vanhassa Jukessa se oli, mutta nyt se uupuu. Oikeaa ajoasentoa ei ole edelleenkään löytynyt. Voi onneksi asentaa myöhemminkin.
  • Lopetan vähän kesympään kuin viime vuonna: Varauksettoman pusun poskelle.

Hyvää isänpäiväodottelua!!

-Esko-

Comments (13)