Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
Browsing Tag

isä

, , ,

Miten voit olla noin ihana?

16.2.2020

Olen tehnyt useasti tyttäreni kanssa yhteiskirjoituksia. Ne ovat kivoja ja jättävät mukavan muiston tänne blogiini. Olkoon tämä hieman nykyaikaisempi versio niistä Nalle Puh- kantisista vanhempienkirjoista. Tässäpä seuraavaksi kasvatusguru Jari Sinkkosen Me Naisissa julkaistusta jutusta lainattu kysymyspatteristo. Tai osa niistä. Viimeinen kysymys on itse kehittämäni.

Jos voisit tehdä nyt ihan mitä tahansa, mitä se olisi?

MENNÄ KATSOMAAN ELOKUVIIN 

HEINÄHATTU JA VILTTITOSSU

Mille nauroit viimeksi?

NAUROIN KAVERIN KANSSA 
AUTOSSA 

Mikä olisi supersankarinimesi? Mitä erityistaitoja sillä on?

SUPER-F 

NÄKYMÄTTÖMYYS

Kenelle haluaisit lahjoittaa sata euroa ja miksi?

KOULULLE UUSIIN KORISTELINEISIIN. NE ON VÄHÄN RIKKI.

Minne haluaisit kaikista eniten matkustaa? Miksi juuri sinne?

RANSKAAN KOSKA SE ON KAUNIS MAA 
+ SIELLÄ ON DISNEYLAND

Mikä ääni tai musiikki saa sinut hyvälle tuulelle?

FROZEN 2 LAULUT

Milloin olet viimeksi ilahduttanut ystävääsi?

RAKENSIN SERKULLE SISÄHUVIPUISTON

Jos kirjoittaisit kirjan, mistä se kertoisi?

SUPERSANKARISTA

Jos voisit olla yhden päivän ajan jokin eläin, mikä haluaisit olla?

KISSA!

Miten voit olla noin ihana?

MISTÄ MINÄ TIEDÄN?

Kivaa iltaa ja miksi vatsatauti alkaa aina yöllä?

-F ja Esko-

// Lähde: Me Naiset //

Comments (2)
, , ,

Lapsenomaista rakastavaa häpeää

6.1.2020

Joo, tuollainen minäkin haluan olla. Suu kääntyy hymyyn ja ihaileva katse loistaa silmissä. Olen aina ihaillut rentoja isiä, jotka turuilla ja toreilla hassuttelevat lasten kanssa, omien tai muiden. Roikottavat heitä pää alaspäin, ilmeilevät, laulavat ja  tärskyn tullessa puhaltavat ja nostavat vahvoille käsivarsilleen kohti kattoa tai taivasta. Tanssivat tyhmännäköisesti, jota vähän iäkkäämmät lapset jo hieman häpeävät. Joo, joo lapsenomaisella rakastavalla häpeällä. Iskä on vähän nolo, mutta kuitenkin aika cool.

On ollut mukava huomata, että minähän olen juuri tuollainen faija. Tai siihen ainakin pyrin. Jos tästä osa-aikaisyydestä hakee positiivisia puolia, niin olkoon tässä yksi. Tulee ainakin käytettyä yhteinen aika hyvinkin aktiivisesti. Sitä itsellekin syttyy jonkinmoinen palo sisälle ja tulee tehtyä vaikka ja mitä. Ajoittain on hanskat hukassa, eikä niin täydelliset kuplaletit tukassa. Tietoista tylsistymistä aina vähän joihinkin väleihin niin hyvä tulee. Aloittaessani tätä uudenlaista isyyttä, sitä teki monia asioita täysin väärin. Paikkaili huonoja hetkiä tavaralla tai Kinder-patukoilla. Lohdullista huomata, että itseään voi kehittää vuosi vuodelta paremmaksi tyypiksi. Kinder-patukat ovat muuten todella hyviä. Ihan bueno!

Oma tyttö on jo aika iso, mutta kuitenkin vielä niin pieni. Omatoimisesti hoitelee jo niin monia asioita. Ei siinä tarvitse, kun ylpeänä vierestä katsella. On kuitenkin (onneksi) vielä niin monia hetkiä, jolloin se turvallinen aikuinen vieressä on timanttejakin arvokkaampi. Jos leffassa tulee liian jännä kohtaus, voi painaa pään isän olkapäätä vasten. Jos keittiökaapin ylähyllylle ei vielä yletykään voi isän huutaa apuun. Jos haluaakin kuulla vielä itsekeksimiäni iltasatuja, voi niitä vielä tilailla pitäen kädestä kiinni ja ottaa viereen. Näistä täytyy ottaa kaikki ilo irti, koska tuskin näin tulee aina olemaan. Tai, ihan hyvin voisi olla.

Piirtäminen on yksi asia, jota olemme tehneet yhdessä jo ihan pikkusankarin ensimmäisistä vuosista lähtien. Tänään eilisestä Frozen kakkosesta innostuneena teimme yhteispiirroksen nuoresta Annasta ja Elsasta. Minä piirsin ja F väritti. Sä oot iskä niin taitava! Miten sä oikein teit ton? Harjoitus tekee mestarin. Tuli hieno.

Huomenna onkin sitten paluu arkeen ja ensimmäinen päivä hienossa upouudessa koulussa. Ensimmäisille viikoille voi varmasti käyttää samaa lainia: Harjoitus tekee mestarin.

Sunnuntaita, eikun maanantaita!

-Esko-

Comments (2)