Eilen kirjoituksessani sivuttiin puhetta ja ei ehkä ihan onnistuneinta semmoista. Laitetaanpas perjantain vanhaksi tämä Ryan Goslingin upeasta puheesta inspiroitunut raapustus. On ollut poika tunteikkaalla päällä. Ja tällä viittasin itseeni.
//// Kuka on tämä mies? Kasmir laulaa tästä kaverista. Tämä heppu on lähes jokaisen tuntemani naispuolisen henkilön unelmien mies. Ei, olenhan minäkin tehnyt tästä itseni kanssa kuin kaksi marjaa kuvan. Se nyt oli vain semmoinen omasta mielestäni hirveän hauska juttu. Ulkonäöllisestihän meissä ole mitään muuta samaa kuin silmälasit. Ja, nekin vain ajoittain. Nyt luettuani ja nähtyäni hänen puheensa voitetun Golden Globe- palkinnon jälkeen, liityin minänkin hänen arvostuskerhoonsa.
Minäkin haluan vielä pitää puheen, jossa voin varauksemattomasti kehua elämänkumppaniani ja omaa tytärtäni sanoen: ” Se on kuin taivas. Kuin kävelisi kukkaniittyjen läpi joka päivä. Kuin asuisi enkelien kanssa. Se on kuin auringonsäde pimeänä aikana.” Näin voisin kuvailla elämääni. Elämääni, joka olisi päivittäistä kukkaniittyä. Lähinnä tunnetasolla. Onkohan tuommoisia niittyjä enää edes olemassa vai onko ne kaikki jo kaavoitettu kovan rahan asunnoiksi? Helsingissä tuntuu ainakin näin olevan. Tarvitsenko päivittäistä kukkaniittyä, vai millaista tunne-elämää oikein on mahdollista tavoitella?
Ilmoitan usein jo ensimmäisillä treffeillä, että seuraava parisuhteeni tulee olemaan maailman paras parisuhde, tai niin ainakin haluan ajatella. Tässä vaiheessa aika moni on hönkäissyt varmasti nougatpullan väärään kurkkuun. Ja osittain ihan aiheesta. Näen itse asian kuitenkin niin, että ”huvikseen” ei voi eikä kannata enää suhteita rakentaa. Nuorempana sitä hyppäili suhteisiin hieman turhankin kevyesti. Kevyesti, koska menoon hyppäsi vain yksi kenkäpari. Nyt kenkäpareja on kahdet. Neljäneloset ja kolmeykköset. Kolmeykköset, joiden askeleiden tulee olla turvalliset, tasaiset ja hyvällä pidolla varustetut.
”Olen sen ihmisen kanssa, jonka kanssa minun kuuluukin olla. Hän on Eva Mendes. En etsi mitään muuta.” Joskus tulevaisuudessa olisi mukava todeta myös näin hienosti kuin Ryan Gosling sanoi puheessaan. Siis, tuskin tulen Eva Mendesiä sanoissani mainitsemaan. Tuohon lauseeseen kiteytyy kuitenkin koko parisuhdetunne-elämän ydinajatus. ”Ihminen, jonka kanssa minun kuuluukin olla.” Niinpä.
Käytiin äsken F:n kanssa uimakoulussa ja pikkumimmi kertoi, kun päiväkotikaveri oli laulanut hänelle: ” Sä oot mun perjantai ja maanantai…” Sekin on muuten hienosti sanottu. Kevätlukukausi on selvästi alkanut. On kevättä näköjään kirjoittajankin rinnassa. Jos nyt ei vielä rinnassa, niin ainakin herra Goslingin puhe teki sen ajatuksen tasolle.
-Esko- ////
No Comments