Onpas ollut vauhdikas ja toiminnantäyteinen startti joululomaan vuosimallia 2019. Vapaat alkoivat koulussa tutuilla menoilla ja joululaulajaiset viimeistä kertaa käytössä olleessa liikuntasalissa viritti jo hieman jouluiseen tunnelmaan. Pikkusankari saapui samaisena iltana ja siitä alkoikin sitten h-hetken eli traditionaalisen aattomme odottelu. Se ei suinkaan ole se perinteinen kaksnelonen, vaan kakskolmonen. Hyvin toimii ja toimi tänäkin vuonna. Sitä ennen kerkesimme tosin tehdä vaikka ja mitä…
…vietimme Kyröjen jo perinteeksi muodostunutta joulukokoontumista setämme luona. Tämä perinne alkoi isoäitimme kotoa, mutta tätä kotia ei enää valitettavasti ole, joten setämme on tätä perinnettä kunniakkaasti jatkanut. Suuri kiitos hänelle. Söimme hienoja ruokia sekä kävimme läpi vuoden tapahtumia. Oli pubivisavoittoja, uusia Kyröjä, Amerikan matkoja ja vaikka sun mitä.
…nappasimme pienen serkkutytön mukaamme ja suuntasimme jo edeltä Lahden mummolaan valmistelemaan omaa aattoamme. Tai emme me mitään valmistelleet, koska äitinihän oli jo kaiken valmiiksi laittanut. Kävimme venyttelemässä vatsalaukut kuntoon “uudessa” vakiopaikassamme, eli Hollolan BusBurgerissa. Jos isoja annoksia etsit, niin voin lämpimästi suositella. Mozzarella-tikkuja taisi mennä kaksikymmentä ja pirtelöt päälle.
…kakskolmonen, eli oma aattomme sujui samalla kaavalla, kuin aina ennenkin. Hienoisen malttamattomia lapsia lahjoja odotellen. Lökövaatteisssa laahustavia vanhempia ja aivan liikaa ruokaa. Emme tehneet juuri mitään erikoista. Kunhan olimme ja kävihän se pukki heittämässä lahjat sinne oven taakse. Etuajassa oli, mistä lienee johtui? Itse sain kolme lahjaa. Sukat, bokserit ja kirjekuoren.
…aattoaamuna talo hiljeni täysin. Jäljelle jäi allekirjoittanut vanhempineen. Onhan se nyt tähän laitettava vanha klassikko. Lapset tekevät joulun. Kyllä, näin se on. Ja sitten olikin itselläni täysin erilainen aatto edessä.
Sain aikaisemmin päähäni ajatuksen tehdä hyvää aattoiltana ja tarjouduin joulupukin hommiin. Viisi keikkaa piti olla, mutta yksi valitettavasti peruuntui. Kaksi tutuillani ja kaksi täysin tuntemattomissa perheissä. Oli juuri sopiva määrä ensimmäiseksi kerraksi. Ensi vuonna voi ottaa kokeneena pukkina hieman enemmän.
Ne hetket, kun astuin sisälle niihin ihanien perheiden jouluihin. Muistoja, jotka tulen muistamaan pitkään. Minulle laulettiin, minulle soitettiin poikkihuilua ja se lasten onnellisuus ja iloisuus. Katselin edessäni laulavia pieniä ihmisiä. Heidän silmänsä loistivat pyöreinä. Omiin silmiini pyrki liikutuksen kyyneleet, jotka peittyivät huurteisten linssieni taakse. (Parta ei oikein hengittänyt.) Itselleni hyvin pieni teko merkitsi paljon.
Sain ehkäpä hieman leikkimielisesti viestiä, että partani ja kostyymini eivät olleet ihan viimeisen päälle. Eivät ne lapsia näyttäneet kiinnostavan. He nauttivat ja se on näissä jouluhommissa ainakin itselleni kaikista tärkein asia.
Joulupäivän jatkoja!!
-Esko-
