Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
Browsing Tag

koulumaailma

, , ,

Negapeli Delta ja terveysturvallista lukuvuotta

10.8.2021

Tämän vanhan pelin tuotanto aloitettiin uuden ja ihmeellisen edessä. Nyt on tullut kuitenkin aivan uusi versio, jota ei kyllä ensimmäisten kaavailujen mukaan pitänyt julkaista Suomessa ollenkaan. Kyllä se jostain tänne kotimaan markkinoille kuitenkin rantautui: Negapeli Delta. Pelin ideana on seikkailla koulumaailmassa, jota sekoittaa edelleen sama pallo, jonka selkää ne torvisienet koristavat. Pelin suurimpina sankareina seikkailevat lapset. He ovatkin sen sankariviittansa ansainneet. Lähdetäänpäs siis kokeilemaan.

Uitan levyn konsolin uumeniin ja nyt se on menoa. Ensimmäisenä tehtävänä on muodostaa yhteys vaihtoehtoisesti Zoom, Teams tai Meet-palaveriin. Kuulostaapa helpolta, mutta itse olenkin vyöhykkeellä, jossa minulla ei olekaan yhtäkään toimivaa laitetta. Pyörittelen päätäni, että ei tämä nyt ensimmäiseen kenttään voi kaatua. Sitten mieleeni juolahtaakin idea. Näen isäni puhumassa työpuhelua kännykällään ja saan, kun saankin sen lainaan ensimmäiseen tehtävään. Nyt ruudulla näkyy yksi marsu, kolme mustaa ruutua, yksi Batman-naamari ja yksi aikuinen silmälasit päässään. 

Sovelluksen chat-osioon saapuu aikuisen antamia lisätehtäviä, koska tämän Batman-naamariruudun supersankarilla kaatui kaakaot äidin työkoneen näppäimistölle ja hänen kaiuttimista ei kuulu, kuin vaimeaa surinaa. Olisi vuorossa musiikkia. Etsi kotoasi soitin ja kuvaa kyseisellä soittimella soitettu musiikkivideo. Aikaa tehtävän suorittamiseen saan 45 minuuttia. Täällä mitään soittimia ole. Hilda-mummin vanha nokkahuilu, jonka suuosa on purtu karrelle ja keskiosalla äiti on leikittänyt Kaarloa. 8-vuotias labbis.

Ei, ei onhan täällä isoisäni Pauli-vainaan vanha viulu, jonka hän sai ystävältään lahjaksi. Avaan viulukotelon ja siellä se on. Upean soittimen vieressä lepää tyhjä pullo, jossa kulunut teksti. Rakkaalle ystävälle. Pahan päivän varalle, Arno 1968. Jätän pullon paikoilleen ja kuvaan musiikkivideon, jossa viulua soittelen. Kappaleen nimeksi tuli: Ystävyys ei koskaan kuole. Kenttä: selvitetty.

Liikunta. Tämä kenttä on lukemieni arvostelujen mukaan kaikista tylsin ja yksitoikkoisin. Liekö pelinkehittäjienkin ideapankki tyhjentynyt tässä vaiheessa? Yhdessä versiossa joku yli-innokas lippahattupäinen henkilö hyppi tasajalkaa pehmolelujen yli. Ei päässyt lopulliseen versioon ja ehkä hyvä niin. Kävele kolme kertaa talosi ympäri ja jokaisen kierroksen jälkeen tee kymmenen kyykkyhyppyä. Tehtävän suoritettua tulee lähettää chatiin raportti onnistumisesta. Viimeisellä hyppykierroksella kuulen jäätelöauton kutsuvan ääneen ja jätän laskemisen kahdeksaan. Kenttä: selvitetty osittain.

Matematiikka, historia ja ja ja. Isälle saapuu tärkeä työpuhelu. Hän tarvitsee puhelintaan ja nyt en pääse näkemään niitä virtuaaliystäviä edes sieltä ruudulta. Tee matematiikasta sivut 67 ja 68. En minä osaa näitä, en. Äidinkin kouluvuosista on jo niin paljon aikaa, ettei hän osaa auttaa. Silloin laskettiin kuulemma jollain helmitaululla ja pikkusiskolle pitää valmistaa jauhelihakastike ilman sipulia. Koputan isän ovelle, mutta hän viittoo minut ulos huoneestaan. Peli vaikeutuu koko ajan ja en minä tätä jaksa enää pelata. Sammutan konsolin ja onneksi huomenna alkaa koulu, lähiopetuksessa. 

Mukavaa ja toivottavasti mahdollisimman terveysturvallista lukuvuotta!

-Esko-

Comments (0)
, , ,

Enää puuttuvat ne Linnan juhlat

13.4.2021

Marssiessani Kajaanin opettajankoulutusyksikön pääsykokeeseen en olisi ehkä ihan osannut kuvitella mihin kaikkeen sitä tuleekaan tämän ammatin myötä päädyttyä. Yksi pieni yksityiskohta on tähän kirjoitettava. Ennen yksilöhaastattelua minulta alkoi vuotaa verta molemmista sieraimista ja kampuksen yläkerran toiletissa taittelin siitä edullisimmasta keltaisesta, raastavasta vessapaperista tupot estämään suurempien tuhojen syntymistä. Nämä tupot nenässä nappasin sitten haastattelusta 9/10 eli ihan hyvin meni. Tasaisin väliajoin korostan puheissani, että opettajan on hyvä olla täysin oma itsensä. Opettaa oman persoonansa kautta. Itse suosin tätä näemmä onnistuneesti jo pääsykokeiden haastattelutilanteessa.

Usein olen kirjoitellut, kuinka minulla on näitä ”ulkoammatillisia” tavoitteita opetyössäni. On ollut jo mietelausetta opekalenterissa. Olen päässyt osallistumaan työhaastatteluun. Olen päässyt luennoimaan Jyväskylän yliopiston opiskelijoille open ammatista. Ja itseasiassa tämän seurannaisena täyttyi vielä yksi uusi tavoite. OAJ kiinnostui minun ja kollegani Janin yhteistyöstä ja julkaisi meistä jutun. Tässä hieman suoria lainauksia hyvästä artikkelista:

”Tarkoituksena Kyröllä ja Lemisellä on koronan hellitettyä kiertää eri yliopistoissa puhumassa kokemuksistaan. Etänä järjestetty pilottitilaisuus Jyväskylän yliopiston opiskelijoiden kanssa sai tulevilta opettajilta valtavan hyvän vastaanoton. 

– Keskusteluun osallistuneet opettajaopiskelijat pitivät varmana, että he törmäävät työssään riittämättömyyden tunteeseen. Se on hälyttävää mutta myös vahvistaa tunnetta, että tällaiselle on tarvetta. Esimerkiksi stressinhallinnasta puhutaan kyllä paljon ilmiönä, mutta vähemmän siitä, miten sitä voi ihan oikeasti arjessa ehkäistä. Me kerromme, millaiset ratkaisut meillä ovat toimineet ja ehkäisseet väsymistä ja kyynistymistä, Kyrö kertoo.”

”Opettajan työtä tehdään vahvasti oman persoonan kautta. Opettajuus ei siis ole rooli, jota esitetään tai jota harjoitellaan.

Jätä  täydellisyyden tavoittelu. Ole rohkeasti oma itsesi.”

Koko juttu luettavissa tuosta linkistä:

Lisää työn iloa, vähemmän kuormitusta – Kaksi luokanopettajaa listaa 5 vinkkiä arjen rönsyjen karsimiseen

Enää puuttuvat ne Linnan juhlat. Sehän se vasta olisikin.

Kivaa aurinkoista viikkoa!

-Esko-

KUVAT: Sakari Piippo / OAJ

Comments (0)