Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
Yearly Archives

2019

, , ,

Tinderin deittimagneetti

10.9.2019

Luokanopettajakoulutuksen hakijamäärät romahtaneet. Opettajan ammatin julkikuva säröilee. Kuinka saada miehiä lisää alalle? Kuinka lisätä ammatin vetovoimaa ja houkuttavuutta? No, siihen on löytynyt nyt ainakin yksi lääke. Eksyin jostain lueskelemaan Tinderin deittimagneettiammatteja ja siellähän se oli opettaja sijalla kuusi. Taakse jäivät rahoitusneuvottelijat, mallit ja jopa asianajajat. Siitäpä sitten yliopistojen hakuoppaisiin mainintaa aiheesta ja alkaa pikkuhiljaa hakjiakäppyrät nousemaan. Tai, en ole ihan varma.

Itsehän olen ollut opettajana Tinderissä jo vaikka kuinka kauan. Voisiko jopa todeta, että liian kauan. Ei ole tämän magneetin napoihin suoranaisesti ollut kovinkaan suurta tartuntapintaa. Toisaalta en ole ammattiani missään koskaan maininnut. Täytynee vaihtaa tuo kuva, jossa poseeraan tärkeän pedagogisen välineeni, eli tukaanikäsinuken kanssa profiilikuvaksi. Toiseksi kuvaksi voi laittaa polttokynällä taiteilemani Eskon taikasauvan. Siinä voi sitten käyttää mielikuvitusta, että mitäköhän taikoja tuolla voisi tehdä. Kyllähän tuo nykyinen deittimaailma melkoista taikuutta vaatiikin. Sen juuri oikean kanin vetäminen hatusta ei ole ihan mutkatonta. Aina on jotain ja temput jäävät usein sinne harjoitteluvaiheeseen.

Mikäköhän selittää tuon opettajan sijoittumisen tällä listalla noinkin korkealle, kun muuten ammattimme kuva julkisuudessa ei ole kovinkaan mairitteleva. Tilinauha se ei ainakaan voi olla. Ehkäpä opettajat mielletään luotettaviksi, kilteiksi, ahkeriksi, välittäviksi, lapsirakkaiksi ja mitä näitä unelmapuolison kriteerejä nyt voisi ollakaan? Kai sitä täytyy vaihtaa myös jo hieman kulunut tekstini ihan uuteen ja se voisi kuulua vaikkapa näin.

Luokanopettaja Länsi-Helsingistä, joka on kuluttanut penkkejä muuallakin kuin elämäm koulussa. Uusiin ja vaihtuviin tilanteisiin reagoin salamannopeasti ja ovenkahvapedagogiikkaa osaan soveltaa tarvittaessa haluamaasi huoneeseen. Jos sinulta puuttuu veitsiteline, jakkara, periskooppi tai löylykauha, niin semmoisen voin nikkaroida kädenkäänteessä. Jos miljoonat sinulle enemmän merkitsevät, niin lottonumeroarvonta-automaatin osatkin juotan piirilevyyn vaivattomasti. Ruokani syön tehokkaasti ja jos haluat yllättää, niin lorauta aina kermaviilikastiketta kalapuikkojen kylkeen. Välituntivalvonnan pituisia juttuja ehdottavat pyyhin vasemmalle. 

Ehkäpä edelleen jaksan uskoa niihin yllättäviin kohtaamisiin. 

-Esko, luokanopettaja-  

// Lähde: stara.fi //

Comments (7)
, , ,

Ensiksi matikkaa ja sitten lukutunti

8.9.2019

Joo, seuraavaksi on lukutunti. Tämän virkkeen olen arkityössäni sanonut vuosien saatossa useita ja useita kertoja. Kohta alkaa #readhour, eli koko Suomen yhteinen lukutunti. Tämä järjestetään kansainvälisen lukutaitopäivän kunniaksi ja samalla halutaan kiinnittää huomiota suomalaisten nuorten lukutaidon ja -innostuksen vähenemiseen. Tärkeä asia, hyvin tärkeä ja lähdenkin tästä itse kohti kauppakeskus Forumia lueskelemaan ja antamaan oman panokseni tälle tempaukselle.

Henkilökohtaisesti en ole koskaan ollut mikään lukutoukka. Edelleenkään en tartu kirjaan kovinkaan usein. Haluaisin olla ihminen, joka ottaa käteensä kirjan ja syventyy siihen täydellisellä antaumuksella. Unohtaa kaiken ympärillä olevan ja vain lukea, eläytyä ja lukea. Äänikirjoja kuuntelen lähes joka ilta, mutta fyysisiä kirjoja en edes juurikaan omista. Lapsena ja nuorena en omalla ajallani juurikaan lueskellut. 3 etsivää, Vihreät varikset sekä Viisikko olivat silloin kovia juttuja. Näistä muistan kyllä kannet, mutta sisältö hävisi urheilulle, kavereille ja kasibittiselle Nintendolle.

Tämä saattanee vaikuttaa siihen, etten myöskään aikuisiällä oikein osaa uppoutua kirjojen vietäväksi. Nykypäivän nuorilla ja lapsilla on vielä itseänikin enemmän kilpailijoita fyysiselle kirjalle. On matkapuhelimet, vähän suurempibittiset pelikonsolit, harrastukset ym. Luokanopettajana teen päivittäin töitä, jossa lukeminen on vahvasti keskiössä. Pienten oppilaiden kanssa lukuinnostus on vielä todella korkealla ja viime viikolla kirjastoautossa vieraillessa jokainen oppilas löysi melkoisen helposti itselleen sopivaa luettavaa. Ja se kirjastoautovierailun jälkeinen lukutuokio oli mukavaa katsottavaa. Täysin hiljaisessa luokassa pikkusankarit uppoutuivat omiin kirjoihinsa. Vanhempien oppilaiden kanssa lukutuokiot eivät välttämättä ole aina ihan yhtä levollisia.

Koko suomen yhteinen lukutunti on hyvä idea ja toivottavasti herättelee ihmisiä, kuinka merkittävästä asiasta onkaan kyse. Itseäni ainakin herätteli kampanjan mediassa esiintyneet sloganit:

” Olipa kerran maa, jonka ihmiset lopettivat lukemisen. Sen pituinen se. ”

” Olipa kerran äiti/ isä, joka ei koskaan lukenut satuja. Sen pituinen se. ”

” Olipa kerran poika, joka osannut lukea työpaikkailmoitusta. Sen pituinen se. ”

” Olipa kerran nuori, joka haaveili lukemisesta, muttei osannut keskittyä. Sen pituinen se. ”

” Olipa kerran nuori, joka ei osannut lukea pääsykokeisiin. Sen pituinen se. ”

Niinpä. Nyt vaan kello 19-20 kirja käteen ja lueskelemaan. 

Kivaa iltaa!!

-Esko-

Comments (0)