Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
Browsing Tag

opettaja

, , , ,

Ei helvata! Opettajat taas otsikoissa

17.12.2020

Välitunnilla istahdan opehuoneen lokoisille sohville ja avaan iltapäivälehden applikaation. Sen hetken luetuimpana uutisena on opettajien pöyristyminen työnantajan heille antamasta jouluisasta paperisesta pussukasta. Jutustahan sitten lukija hyvinkin helposti tulkitsee opettajat kunnon mielensäpahoittajiksi, joille ei perkele edes lahjat kelpaa. En ala juttua tai pientä paperipussukkaa sen enempää analysoimaan. Tulisiko joskus kirjoitus, jossa ammattikuntamme esiintyisi edes jollain tasolla positiivisessa valossa?

Pienestä asti minulle on opetettu, että kaikista lahjoista täytyy olla tyytyväinen ja kuljettelihan tuo kuva helsinkiläisten opettajien saamasta omalla tavallaan sympaattisesta lahjapussista ainakin minut kauniisti teiniaikojen jouluihin. Siihen hetkeen, kun aattoaamuna muistat ettet ole iskälle vielä mitään hankkinut. Äkkiä jostain pieni pussukka, johon kerään kaapeista kaikkea vähänkään joulusta muistuttavaa. Isän ja äidin omasta karkkikätköstä kaksi erilaista konvehtia, viime joululta jääneitä tuikkuja oli sopivasti kaksi jäänyt polttamatta ja vielä on teepaketissakin muutama viikko päiväystä jäljellä. Muistaminen se on tärkeintä ja hyvillä mielin isä teinipojan lahjan avasi.

Itse en ole koskaan edes odottanut työnantajaltani mitään suuria muistamisia. Esimerkiksi talon tarjoamat kahvit ja niiden kakkutarjoilut eivät minulle henkilökohtaisesti ole juuri millään tavalla tärkeä juttu. Usein niistä kakuista jää valtaosa syömättä ja vielä puolen vuoden päästä löytyy pakkasesta se kevätkahveille hankittu suklaaunelma. Näihin kaikkiin erinäisiin muistamisiin kuluvat rahat voisi mielestäni huomattavasti mielummin osoittaa vaikkapa luokkien välituntitarvikkeisiin. 

Palaute, joka työssäni eniten merkitsee on oppilaideni antama. Niistä ”lahjoista” saan kaikista parhaan tunteen ja tiedän tekeväni jotain luokassa oikein. Tuo kuvassa esiintyvä lause: Luokassa on ihana olla. Se oli itselleni hyvin merkityksellinen, jonka sain lukea, kun luokan tunnelmasta heiltä kyselin. Etenkin tämmöisenä sekavana ajanjaksona on tärkeää, että oppilaat kokevat olonsa turvalliseksi. On se lapselle varmasti myös melkoista myllerrystä. Etäopetusta, lähiopetusta, käsidesiä ja koronatestejä. Yhtäkkiä se tuttu opettaja onkin muuttunut ilmeettömäksi maskisankariksi.

Jos itse olisin saanut jollekin tuommoisen paperipussukan antaa, niin kyllä minä olisin sen suoraan luokalleni ohjannut. Muistaakseni itse olen tuommoisen joskus pienenä saanutkin. Tuikut ja tee oli tosin korvattu semmoisella punaisella rusinarasialla. 

Kohtahan se onkin jo loma ovella. Täytyykin hankkia isän lahja tänä vuonna hieman aikaisemmin.

-Esko- 

// Lähde: IltaSanomat 17.12.2020 //

Comments (6)
, , , ,

Kuinka sinä jaksat opettaja?

3.11.2020

Niin sinä siis olet jollain tasolla kutsumusammatissasi? Näin minulle totesi tänään kollegani, joka nykyään on myös oikein hyvä ystäväni. Tästä en tiedä, mutta hyvin minä olen opettajana viihtynyt. Onnistuneiden ja ikimuistoisten koulunkäyntiavustajavuosien jälkeen minä aikanaan tähän ammattiin ajauduin. Edesmenneen mummuni kannutus ja isoveljeni viitoittama tie toimivat myös jonkinmoisina kimmokkeina. Omat vanhempani eivät ole millään tavalla opetusalan ihmisiä. Isä eläköitynyt käräjätuomari/laamanni ja äiti projektisihteeri, joten verenperinnöstäkään ei tässä tapauksessa voida puhua.

Kuinka sinä jaksat opettaja aina vetää noin hyvällä fiiliksellä? Näin minulle totesi ystäväni, jonka luona eilen nautimme oikein makoisista löylyistä. Siitä kommentista tuli jotenkin hyvä mieli. Pääosin vetelen kyllä lähes aina hymy huulilla. Toki sitä ajoittain mukaan mahtuu myös niitä katastrofipäiviä, mutta missäpä ammatissa näin ei olisi?

Olen tässä vuosien varrella luonut itselleni toimivan mallin, jolla pidän työni mielekkäänä. Nämä EIVÄT ole mitään ohjeita. Usein sanonkin uusille opettajille, että minun työstäni ei kannata niinkään mallia ottaa. Putoushahmosuosikkiani Samppa Linnaa lainatakseni: Saa käyttää, mut ei o pakko hei!

  • Pyrin luomaan luokkaani avoimen ja lämpimän ilmapiirin. Jos kaverilta on kumi tai terotin hukassa, aina voi lainata omaansa. Hassuttelu ja huumori ovat enemmän kuin sallittuja piirteitä luokassani.
  • Pidän itseni ajan tasalla lasten kiinnostusten kohteista. Siis pelaatko säkin ope Brawlia? Mä sain tänään Piperin megalippaasta. 
  • Jos joku oppilaistani haluaa esitellä minulle puhelimestaan esimerkiksi uuden luppakorvakaninsa kuvaa. Yhdessä sitä voidaan ihastella. Aina sen verran löytyy aikaa. 
  • Huolehdin omasta jaksamisestani. Pidän itseni hyvässä fyysisessä kunnossa. 
  • Tauoilla opettajanhuoneessa vältän viimeiseen asti keskustelua työasioista. Itselleni on tärkeää saada ajatukset päivän aikana hetkeksi aina jonnekin ihan muualle. 
  • Ihan kaikkiin uusiin innovaatioihin en lähde mukaan. Ihan tavallinen on ihan hyvä. Tässä opetusmaailmassa noita kaikenmoisia uusia virtauksia tulee melkoisen usein. Luotan itseeni ja omiin hyväksi todettuihin toimintatapoihini.
  • Pysyn mahdollisimman kaukana laminointikoneesta ja dymotusta en lisää repertuaariini.
  • Wilma-viestinnän pidän minimaalisella tasolla ja käytän sitä myös positiiviseen tiedottamiseen.
  • Jalkapallon perussääntöjen osaaminen on osoittanut hyvinkin tärkeäksi. Näiden opettelua voin kyllä suositella ihan kaikille opetusalalle pyrkiville.
  • Jos huomaan, että tunnilla on levoton meininki, niin sitten pidetään pieni tauko ja käydään vaikkapa juoksemassa pari kertaa koulun ympäri. 
  • En puutu millään tavalla kollegoideni työhön. Kaikki saavat vetää niinsanottua omaa hiihtoaan. Vinkkejä ja neuvoja voin toki ottaa vastaan.
  • Käytän monessa asiassa maalaisjärkeä ja pyrin sammuttelemaan niitä ”oikeita” tulipaloja.
  • Kodin ja koulun välisen yhteistyön yritän saada rakennettua positiiviseksi ja rennoksi. Uskoisin, että sillä päästään oppilaan koulunkäynnissä parhaaseen mahdolliseen sekä kaikkia kunnioittavaan lopputulokseen.
  • Osaan sanoa EI!
  • Opetan hyvin vahvasti oman persoonani kautta. Jos alkaisin vetämään jotain virkamiesmäistä opettajaroolia, ei siitä tulisi yhtikäs mitään. Oletettavasti olisin siinä tapauksessa vaihtanut jo ammattia.
  • Vaikka tämä on tärkeää työtä, ei tätä kuitenkaan liian vakavasti tarvitse ottaa. Tosissaan, muttei liian vakavasti.
  • Opettaja-lehteä en ole koskaan lukenut kannesta kanteen.

Tulipa pitkä listaus. Täytynee kirjoittaa joskus toinenkin osa. Olen haaveillut, että olisi mukava joskus päästä kertomaan opettajaopiskelijoille näistä hommista. Ei ole vielä tärpännyt. Ihme kyllä.

Iltoja, iltoja!

P.S. Toisessa kuvassa Kajaanissa opeopintoja aloitteleva tuleva pedagogi. Aika kovaa oli vienti opiskelijabileissä. Vai näinkö ne vuodet kultaavat muistoja?

-Esko-

// EDIT: Kuvien paikkaa vaihdettu 4.11 //

Comments (10)