Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
Browsing Tag

opettaja

, , , , ,

Erotiikan maailman kesäspesiaali, naamioidut VHS-videot ja tämä tulevan pedagogin kirje

5.9.2020

Tulin Lahteen viettelemään viikonloppua ja olipa tälle viettelylle ihan todella kunnioitettava merkityskin. Vanhempani ovat olleet naimisissa 45-vuotta. Kyllä noin suuresta saavutuksesta on tuotava kukkalähetys perille ihan henkilökohtaisesti. Tosin kukkia isälle ojentaessani, ei hän tiennyt yhtään miksi poika seisoo yhtäkkiä ovella suuren ruusukimpun kanssa. Noh, ehkäpä siinä onkin sen pitkän liiton salaisuus. Eipä taida heidän nuorempi poikansa enää ehtiä ihan samanmoiseen saavutukseen. Tai kiire ainakin tulee.

Isäni oli raivannut laatikostoja ja käynyt läpi sinne vuosien varrella kertyneitä papereita ja tavaroita. Yhden alakaapin salakätköihin toivottavasti ei löytänyt. Siellä on ainakin ollut Erotiikan maailman kesän jättispesiaali ja pari Top Gun- aihetunnisteella naamioitua VHS:videota. Noh samapa tuo, mutta yksi lappunen sieltä oli paperipinoista löytynyt. Opettajan urasta haaveilevan tulevan pedagogin kirjoittama kirje. En yhtään muista miksi tuommoinen on kirjoitettu. Ehkäpä pääsykokeiden haastattelutilanteeseen. 26- vuotias Esko kirjoitti silloin näin:

26-vuotta ja elämä edessä. Näin ajattelen elämääni tällä hetkellä; paljon on tullut nähtyä, mutta varmasti paljon enemmän on vielä näkemättä. Ylioppilaaksi kirjoitin Lahden Yhteiskoulusta vuonna 1998. Armeijaan menin vuonna 1999 ja pääsin pois samaisena syksynä.

Kotiuduttuani aloitin heti koulunkäyntiavustajan hommat paikallisessa harjaantumiskoulussa, jossa vierähtikin kaksi kokonaista lukuvuotta. Tällöin viimeistään päätin, että tulevaisuuden työni tulee liittymään lasten kanssa toimimiseen. Samalla pääsin tekemään joitain erityisluokanopettajan sijaisuuksia. Työ oli erittäin antoisaa, mutta välillä melko rankkaa. 

Koripalloa pelailin samalla täysipainoisesti ja Joensuun Kataja ilmoitti, että haluaisivat minut pelaamaan heille. Kaudeksi 2001-2002 suuntasin Joensuuhun, jossa pelaamisen ohessa suoritin vuoden mittaisen erityisryhmien liikunnanohjauksen peruskurssin. 

Nautinnollisen vuoden jälkeen olin taas takaisin kotikonnuillani. Koripalloa pelasin edelleen aktiivisesti ja työskentelin osa-aikaisesti Lahden Nmky:n toimistolla. Toimistohommat eivät tuntuneet kyllä yhtään alaltani ja kyselyni tuottivat tulosta. Pääsin takaisin koulunkäyntiavustajan hommiin. Syksyllä 2003 aloitin erityispedagogiikan appron työstämisen ja selvisin siitä hyvin tiedoin. Opinnot toteutettiin monimuoto-opiskeluna työväenopistossa.

Hain viime vuonna tänne laitoksellenne opiskelemaan, mutta paikka jäi hiuskarvan varaan. Siitä sisuuntuneena aloitin kasvatustieteen appron tekemisen ja päätin hankkia arvokasta työkokemusta tekemällä luokanopettajan sijaisuuksia. 

Aluksi sijaisuuksia tuli hieman nihkeästi, mutta kun sai vähän jalkaa oven väliin, niin puhelin soi jatkuvasti ja loppukevääksi sainkin kolmen ja puolen kuukauden äitiysloman sijaisuuden Kivimaan ala-asteelta. Toimin 5a-luokanopettajana ja tuo aika oli rehellisesti sanottuna elämäni parasta aikaa. Yhteisymmärrys lasten kanssa löytyi yllättävän nopeasti ja vanhempien kanssa kommunikointi onnistui ilman mitään kitkoja. 

Tuona aikana huomasi, että luokanopen työ on paljon muutakin kuin luokassa toimimista. Kokeiden tarkastaminen, luokkaretken/yökoulun järjestäminen, vanhempien yhteistyö, tuntien suunnittelu, kevätjuhlan organisointi ym…Kyseiset asiat tulivat hyvin tutuiksi. Opena toimin rennolla otteella, mutta tarvittaessa auktoriteettiakin löytyi. Luokassa vallitsi hyvä järjestys ja kertaakaan en ollut helisemässä. Johtui varmaan osittain siitå, etten harrastanut ovenkahvapedagogiikkaa, vaan suunnittelin tunnit huolella. 

Opiskelumotivaationi on tosi kova ja tämä ala on se, jota haluan opiskella. Iosveljeni opiskelee myös Okl:ssä ja häneltä olen saanut vain kannustavia kommentteja. Haluan ja uskon, että ”isona” minusta tulee luokanopettaja, toivottavasti mahdollisimman pian…

Olipa hyvä löytö ja hauska oli tuo ”kirje” lueskella. Isona minusta tuli luokanopettaja ja edelleen toimin rennolla otteella, mutta tarvittaessa auktoriteettiakin löytyy. Paljon on tullut nähtyä, mutta varmasti paljon on vielä näkemättä…

-Esko-

// Kuva: Amanda Aho //

Comments (2)
, , ,

Erilainen lukuvuosi

28.5.2020

Missä se Helpdeskin numero on? Täytyy soitella ne kesän aikana unohtuneet salasanat. ”Heh, enpäs taida ollakaan ihan ensimmäinen lahopäinen opettaja, joka täällä soittelee, heh…” Jotenkin näillä väsyneillä sanoilla alkaa kohdallani aina uusi lukuvuosi. Viime syksynä tieni kävikin Eläinten valtakuntaan ja siellä sijainneeseen Kettulaksi nimettyyn ryhmään. Fyysisesti luokkamme sijaitsi väliaikaisessa parakkirakennuksessa. Noin kahden metrin päässä ulko-ovesta kohosi korkea vaneriaita, jonka takana rakennusmiehet tekivät ihmeitä ja uutta, uljasta koulurakennusta. Aidassa oli oman lantioni kohdalla pieniä muovisia ”ikkunoita”, josta pikkuoppilaat ajoittain työkoneita ihmettelivät.

Itse ihmettelin lukuvuoden aluksi näitä pikkuoppilaita. En ollut vielä koskaan opeurallani aloittanut kakkosluokkaisten kanssa. Viimeiset kaksi kevättä olen Suvivirren ja jäähyväislaulun kajauttanut lähteville kutosluokkalaisille. Hommat lähtivät rullaamaan heti mukavasti. Se lasten into ja riemu tarttui myös tähän hieman vanhempaan kettuun. Opetuksessa kirjojen lisäksi erittäin tärkeinä välineinä toimivat pehmolelut ja puutyöluokassa askarreltu Eskon taikasauva. Välillä nämä pikkusankarit istuivat selässä, kun opettaja teki omia epävireisestä laulamisesta saamiaan rankkaripunnerruksia. Ajoittain toimivat puntteina, kun heitä nosteli ylös ja alas välituntien päätteeksi. Myös opettajan tekemät kärrynpyörät onnistuneiden suoritusten kunniaksi saivat hymyä huulille.

Alkoi kevätlukukausi ja oli aika kirjaimellisti purkaa yhteys Eläinten valtakuntaan. Edessä oli muutto uuteen upeaan koulurakennukseen. Avoimet oppimisympäristöt vaativat aluksi hieman totuttelua, mutta hommat lähtivät kiiltävillä pinnoillakin rullaamaan kivasti. Tekniikkaa ja vempaimia oli vaikka ja kuinka. Edelleenkään en osaa ääniä laittaa tiettyihin härveleihin päälle. Opinportaat ovat uuden koulun sydän ja niiden viereiseltä seinältä löytyvästä muraalista nämä pikkusankarit päivittäin kaikkea uutta ja jännittävää bongailivat. Samaa tekivät hieman isommat sankarit uudessa ja upeassa opehuoneessa. 

Kevät eteni ja olikin aika katsella tiiviisti hallituksen tiedotustilaisuuksia. Ei sitä olisi ihan heti Kajaanin OKL:ssä uskonut, että joskus etäopetus on itsellänikin edessä. Nyt maailmanlaajuinen paha pöpö siihen johdatti. En ollut koskaan kuullutkaan Zoomista. Kiitos sinulle, joka siitä Instagramissani vinkkasit. Pikainen haltuunotto ja kohti täysin erilaista opetusta. Ajoittain olin lähiopetuksessa ja suurimman osan tunneista pidin kotoani oman pöytäni äärestä. Siellä olivat ketut innokkaina pienissä kuvakkeissa milloin missäkin. Pääosin aina hymy huulilla ja tämäkin lähti rullaamaan jopa yllättävänkin hienosti. Eräällä tunnilla annoin tehtäväksi rakentaa majan, mistä on hyvä kuunnella lukemaani satua. ”Esko, mä muuten nukuin siellä majassa.” Tehtävä siis suoritettu yli odotusten.

Viimeiset pari viikkoa onkin touhuttu jälleen lähiopetuksessa. Hieman erilaista on koulunkäynti ollut ja suurimman osan tunneista olemme viettäneet uusilla ja uljailla opinportailla. Paljon olemme ulkoilleet ja kyllähän vanhat klassikot kaiken digiloikan keskellä pitävät pintansa vuosikymmen toisensa jälkeen. Pituushyppyä on loikittu ja myös hyppynaruloikat ovat päiviä ilostuttaneet. ”Simpukankuori se avautuu, Esko ja Pizza ne rakastuu, ei, juu, ei juu, jne…” Erilainen lukuvuosi saa myös erilaisen lopetuksen. Ei ole lauantaina kevätjuhlaa. On kuitenkin jäätelöt ja auringonpaiste.

Jos on ollut paljon muutoksia isolla ketulla, niin on niitä ollut myös pienilläkin. Aivan huippuja lapsia ja upeasti ovat hommansa hoitaneet.

Alla vielä koulumme nelosluokkalaisten tekemä Suvivirsi-video, joka on kyllä todella hieno ja kiteyttää tämän erilaisen lukuvuoden aikasen napakasti, huumoria unohtamatta. Kannattaa katsoa. Aina tuosta värssystä tähän vuodenaikaan nousee karvat pystyyn ja hieman liikuttuu.

-Esko-

// Kuva: Markus Suntila //

Comments (4)