Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
Browsing Tag

opettaja

, , ,

Sä olet fiksu kaveri, mutta miksi sä käyttäydyt kuin idiootti?

5.11.2018

Facebookissa tärähti feediin serkkupoikani parrakas naama linkin yhteydessä, joka käsitteli opettajan merkitystä nuoren elämässä. Kuinka ne opettajan sanat voivat antaa lapsen tai nuoren elämässä uuden suunnan. Itsehän olen jo tulipunaisia kukkasia jaellut tässä RUUSUJA OPETTAJILLE- kirjoituksessani. Opettajat ovat hyviä tyyppejä, joiden merkitys lasten ja nuorten elämään on varmasti huomattavasti suurempi kuin mitä opettajat itse edes ymmärtävät (varmasti niin hyvässä, kuin pahassa, mutta mennään nyt niinsanotusti posin kautta). Täältä Ylen sivuilta pääsee kiittämään opettajaa, joka on juuri sinulle ollut tärkeä. Kiitoksia on annettu todella paljon ja itse opettajana toimivana, niiden lukeminen oli oikein antoisaa.

”Sä olet fiksu jätkä, miksi sä käyttäydyt kuin idiootti?” Oli sanonut serkkupojalleni hänen kymppiluokan opettajansa. Onneksi sanoi ja kyllä ei siitä tarvinnut kenenkään mieltänsä pahoittaa. Katsoin videolinkin, jossa Tuomas ja juuri tämä hänen vanha kymppiluokan opettajansa kohtaavat. Tuli kylmät väreet. Teot ja sanat voivat olla itseään etsivän nuoren elämässä aivan valtavia. Se oikea ihminen juuri siihen oikeaan ajanjaksoon saattaa nostaa sen putoamassa olevan junan takaisin raiteilleen. Ohjata sen kohti tulevaisuutta vahvana ja omaan itseensä uskovana.

Ajoittain minulta kysellään mitkä mahtavat olla parhaita puolia opettajana. Juuri viime viikolla vastasin tähän hyvin vaatimattomasti. Olen maailman paras antamaan positiivista palautetta rennonletkeällä otteella. Opetukseni peruslähtökohta on löytää niitä hyviä murusia, joiden pohjalle voi lähteä rakentamaan. Tämmöinen palaute saapui taannoin Facebookin viestiboksiini. ” Muistatkohan vielä meidät ala-asteelta? Olit silloin meillä sijaisena ja olet jäänyt mieleemme erityisen hyvänä opettajana. Meillä vaihtui opettajat tiuhaan tahtiin ja on hämmästyttävää miten nopeasti saavutitkaan luottamuksen meihin lapsiin. Mieleen on jäänyt mm. hauskat apinatossut, joilla palkitsit viikon onnistujaa. Rento asenteesi tarttui myös meihin oppilaisiin ja teit koulunkäynnistä hauskaa! Kiitos!!!! ”

Hyvää palautetta on aina mukava saada ja edelleen on samat metodit käytössä. Apinatossut ovat tosin vaihtuneet Homer-tossuiksi. Opetusuunnitelmat uudistuvat, mutta viikon onnistujan tossut säilyvät vuodesta toiseen. Toivottavasti tuo vanhojen oppilaideni mainitsema rento asenne säilyy myös. Sitä ei ole opettajankoulutuksessa opetettu. Se tulee selkärangasta.

Hauskaa viikkoa!!

-Esko-

// Inspiraationa: Ylen Kiitä opettajaa- sivu Kuvat: Pasi Salervo ja Pixabay //

Comments (2)
, , ,

Mitäköhän oppilaiden vanhemmat näistä sinun kirjoituksista ajattelevat?

23.10.2018

”Mistä saat rohkeuden kirjoittaa?” Tämmöisen viesti kolahti Instagramin viestilaatikkooni. On muuten aktiivinen kanava nykypäivänä ja hyvä niin. Kommentteja ja viestejänne on aina kiva lueskella ja herättävätpä ne usein ajattelemaan asioita hieman laajemmalta skaalalta. Niin, pidänkö itseäni jotenkin rohkeana? En kuvittele olevani millään tasolla rohkea. Sitä, kun on tallentanut elämää puolisen vuotta kaikkien ihmisten nähtäville televisioon, tulee tämä blogihomma oikein hyvänä jatkumona. Kuten Piatun kanssa keskustelutuokiossa sanoin, jotta elämäni paras päätös oli valita avoimuuden tie sen kolmisenkymmentä vuotta kestäneen asioiden hauduttelun sijaan.

Sosiaalinen media tarjoaa kyllä oivan paikan saada oma elämä näyttämään juuri siltä, kun itse haluaa. Ja sehän on vallan hyvä juttu. Itse en oikein enää edes osaa feikata tai vetää suurta kulissia oman toimintani ympärillä. Kirjoituksissani nostan esille oman elämäni kautta myös niitä kipuilujen hetkiä. Nämä kirjoitukset ovatkin usein niitä, jotka saavat aikaan aktiivisinta kommentointia, viestitulvaa ja ajoittain myös hyvin vahvoja vastareaktioita. Tarjoavat ihmisille samaistumista ja tartuntapintaa omaan elämäänsä. Toki tätä tapahtuu myös niiden humorististen ja positiivisten juttujen ympärillä. On ilo voida antaa ihmisille jotain ajateltavaa, niin harmailla-, kuin pastellissävyillä väritettynä.

Usein tulee myös kyselyjä siitä, kuinka opettaja voi kirjoittaa näin avointa blogia? Mitä ne oppilaiden vanhemmat tai oppilaat oikein ajattelevat? Yksi syy miksi aikanaan Iholla-ohjelmaan lähdin tai miksi olen jatkanut tätä kirjoittelua liittyy tähän asiaan. Haluan oman minimediani kautta murtaa sitä opettajaan liittyvää, vieläkin johonkin pinttynyttä mielikuvaa paheettomasta kansankynttilästä. Opettajuus on minulle ammatti, jota tykkään tehdä. En ole 24h opettaja, todellakaan. Elän aivan normaalia elämää luokkahuoneen oven sulkeuduttua. Jos tämä kirjoittelu ja avoimuus jollekin olisi jollain tasolla hullunrohkeaa ja ylitsepääsemätöntä. Uskoisin ja toivoisin, että hän minulle siitä tulisi sanomaan.

Eli sinä ope, joka pohdit oman podcastin aloittamista, niin anna mennä vaan rohkeasti. Jos oppilaidesi vanhemmat sitä kuuntelevat niin mitä sitten? Eihän julkisesti kannata ihan kaikkea revitellä ja jokaista asiaa sörkkiä, mutta tekisikö semmoista minkään ammatin omaa harkintakykyä käyttävä edustaja? Tiedän, että osa oppilaideni vanhemmista on tietoisia blogini olemassaolosta. Varmasti sitä saattavat lukea ja jopa kommentoidakin. En koe sitä millään tavalla outona tai erikoisena. Opettajakin saattaa olla sinkku. Opettajankin mieli voi heilahtaa. Opettajakin voi nauttia elämästään ihan täysillä. 

Rohkeaa tai hullunrohkeaa. Noh, ehkä ihan normaalia elämää.

-Esko-

// Kuvat: Pasi Salervo //

Comments (13)