Tämä tammikuun toinen viikko oli kyllä melkoinen. Tämä oli ikimuistoinen. Tämä oli jännittävä. Täällä nykymaailman ajoittain todella raadollisessa nettimaailmassa saattaa asia kuin asia saada järjettömät mittasuhteet ja se kirjoituksen pohjimmainen ja tärkein ydinajatus unohtuu niihin yksittäisiin irrottettuihin sanoihin tai lauseisiin. Eräs lukijani aiemmin sanoi hienosti ja tämä lausahdus on jäänyt hyvin mieleeni. ”Mitä enemmän takkiaan avaa, sitä enemmän sinne mahtuu tikareita…” Näinhän se menee ja nyt loppuviikosta voi melkoisen helpottuneena todeta. Minulla on todella positiivinen olo ja edelleen mainitsen teidän kommenttinne. En ole kerennyt niihin vielä vastaamaan, pahoittelut, mutta voi sitä takkia avata ilman tikareitakin, onneksi.
Tässä nyt näin nokkelasti varioin hieman tuota hienoa lausahdusta. ”Mitä enemmän takkiaan avaa, sitä enemmän sinne saattaa mahtua myös mahdollisuuksia, lämminhenkisyyttä ja jopa sydämiä…” Takki ei ole siis auki sillä ylimielisellä tavalla, vaikka vuoteen 2018 saakiin startata tuhansien mahdollisuuksien lähtökohdista. Se tuntuu hyvältä. Kirjoittaminen tuntuu hyvältä ja positiivisien asioiden kirjoittaminen on jotain mikä on herättänyt läppärini aivan erilaiseen vireeseen. Duuria ja ajoittain mollia.
Eikö se ole niiden hittibiisienkin ydinajatus? Tarttuva melodia ja tajunnanräjäyttävä kertosäe. Joo, joo. Olen myös vanha rap-laulaja. Listamenestys jäi vaatimattomaksi. Kappaleemme Kuumaa hunajaa ja Rivien Välistä jäivät omakustannetasolle, kumma juttu. Lahdesta tulikin myöhemmin muutama, astetta menestyneempi rap-artisti.
Tasaisin väliajoin olen halunnut kysyä myös teiltä ideoita kirjoituksiini. Olette ottaneet hommaa haltuun hienosti ja ideoitanne olen mahdollisuuksien mukaan pyrkinyt kirjoittelemaan.
Eli minkätyyppisiä kirjoituksia olisi mielekästä täältä E2o-blogista lueskella alkutalvesta vuonna 2018?
Mukavaa loppuviikkoa!!
-Esko-
// Kuvat: Jere Lehtonen //
Tasaisissa sykleissä on hyvä heittää pallo teille, lukijoilleni.