Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
Browsing Tag

blogi

, , ,

”Kuinka moni lukee blogia, jossa itseään, vaatteitaan ja pizzaansa valokuvaa 40-vuotias, pöhöttynyt sinkkumies nörttiluolassaan?”

15.4.2019

Googlailin eräänä päivänä kirjoitusinspiraation ollessa kadoksissa blogiaiheita. Jostain eksyin Tommi Honkalan sivuille, jossa oli hauskasti nostettu lihavoitu sivulainaus: ”Kuinka moni lukee blogia, jossa itseään, vaatteitaan ja pizzaansa valokuvaa 40-vuotias, pöhöttynyt sinkkumies nörttiluolassaan?” Jotain tuttua tuossa nostossa oli. Mitä lie?

Itseasiassa tässä kuussa eli 3.4 oli E2O-blogin kolmivuotissynttärit. Paljon on näihinkin vuosiin mahtunut. Empiirisen tutkimuksen mukaan luetuimpia juttuja ovat vuosi toisensa jälkeen ne tummanpuhuvat kirjoitukset, sinkkuelämän kiemurat saapuvat hyvänä kakkosena. Kaksi ensimmäistä vuotta blogin kanssa oli hyvin helppoa tekemistä. Kolmas vuosi oli ajoittain väkinäistä puskemista ja eipä se veemäinen haittaohjelma ainakaan asiaa helpottanut. 

Josko tämä neljäs vuosi sitten kääntäisi kurssia takaisin sinne alkuaikojen itseääkin tyydyttävään tekemiseen. Tavoitteellisuutta on hyvä olla mukana näissäkin hommissa ja yli satatuhatta sivulatausta/kk. on tämmöinen itselläni aina ollut. Kolmannen vuoden inspiraatio-ongelmat höystettynä Viagra-mainoksilla romahdutti tämän hyvin onnistuneen ja toteutuneen tavoitteeni, joten vähän on jääkiekkotermein kärmeskeittoja keiteltävä ja uusia juonia juonittava. 

Elämässä alkaa neljäs vuosikymmen. Blogissa alkaa neljäs vuosi. Otetaan molempiin sama asenne. Rennonletkeällä otteella eteenpäin. Välillä syvää ja tummaa, välillä leijuen ja värikkäästi. Tärkeimpänä se, jotta aidolla ja rehellisellä otteella mennään. Toivottavasti te mahtavat lukijat jaksatte pysyä aktiivisina ja edesauttaa vilkkaan ja rakentavan vuorovaikutuksen jatkumisen.

Niin, vastataanpas tuohon otsikon kysymykseen. 3.4.2016 julkaisin ensimmäisen kirjoituksen. Siitä tähän päivään (15.4.2019):

SIVULATAUKSIA: 4 043 128

KÄYTTÄJIÄ: 486 329

JULKAISTUJA KIRJOITUKSIA: 889 kpl.

HYVÄKSYTTYJÄ KOMMENTTEJA: 12 203 (vastaukseni mukaanlukien)

Ihan hyvältähän nuo luvut näyttävät näin kolmen vuoden taipaleen jälkeen. Blogimaailmaan sain niinsanotun lentävän lähdön ja tähdenlennoksi en suostu jäämään. Tämä on niin kiehtovaa (toki ajoittain maailman v######a) hommaa, että jatketaan nyt ainakin vielä parikymmentä vuotta. 

Aurinkoista viikkoa!!

-Esko-

// Lähde: www.tommihonkala.fi// // Kuva (ihan ensimmäisen postaukseni kuvia): Jere Lehtonen //

Comments (18)
, , ,

Näitä suruisia juttuja en halua joka päivä lueskella

5.3.2019

Tässäpä olisi kevään aikana tarkoituksena hieman uudistaa blogini ulkoasua. Ei mitään kauhean suurta, mutta pientä piristystähän on hyvä aina keväisin miettiä. Vaikka kevät saikin tänään vähän takapakkia. Taloyhtiömme pihaa kolatessa lähinnä nauratti. Sivubannerissani olevat linkit ovat olleet täysin samat koko blogini historian ajan. Eli 3.4.2016 alkaen siellä on samat punaiset linkkiosoitteet keikkuneet. Ajattelin, että sinnehän olisi hyvä laittaa esimerkiksi kirjoittelu-urani luetuimpia juttujani. Katsoin niiden otsikoita ja ajattelin, että ehkä sinne ei olekaan hyvä laittaa kirjoittelu-urani luetuimpia juttujani.

Ja, miksi? Tuntuu, että lähes jokaista ympärillä pyörivää asiaa lähestytään nykypäivänä negatiivisen kärjen kautta. Iltapäivälehdet täyttyvät mitä surullisemmista uutisista. Otsikointi on taitolaji ja mehevin tummennettu syötti kerää eniten klikkauksia. Tämän tunnistaa varmasti kaikki, jotka mediaa seuraavat. Ja kyllähän minä itsekin myönnän miettiväni otsikointia hyvin tarkasti. Toimiva ja ajoittain haastava kirjoittamisen tehokeino. Toivottavasti otsikointini ei johda ihan hirveän usein täydelliselle harhapolulle. Näitä luetuimpia juttuja kirjoittaessani olin kyllä niin harhapoluilla, etten ole koskaan ollut. Tärkeitä tekstejä, mutta ovat niin suruisia, etten niitä etusivulleni halua.

Elettyä elämää, joista todella avoimesti kirjoitin. Ajoittain niihin on hyvä palailla muistuttaakseni itseäni siitä, että kaikki on juuri nyt oikein hyvin. Ei jaksa valittaa turhista asioista. Ei haittaa maaliskuiset lumisateet tai Kehä ykkösellä matelevat autojonot. Täytyy siis keksiä ehkäpä jotain muuta tuonne sivubanneriin, vaikkapa omasta mielestäni hauskimmat kirjoitukseni tai jotain muuta. Ihan joka päivä en halua palata näihin seuraaviin teksteihin:

…KUN MIELI SÄRKYY

”Itkun turvottaneet silmät tuijottavat minua peilistä. Identiteetti on murentunut pieniksi palasiksi jonnekin. Itsetunto ja itsekunnioitus on irtautunut vartalosta. Kuka minä olen? Mitä minulla on? Miten onnistun rakentamaan elämäni taas aivan alusta? Häpeän, syyllisyyden ja epäonnistumisen leima otsassa. Katkeruus on vallannut mielen.”

KULISSIT ROMAHTI

”Iholla-tv-sarjan pyöriessä erinäiset keskustelupalstat tulvivat palautteita, kuinka hulmuhiuksinen Esko on täysi feikki. Ei mitään aitoa, pelkkää kulissia koko jätkä. Näyttääkin ihan Esa Pakariselta tai pitkätukkaiselta Juha Tapiolta. Tässä on nyt pari vuotta kulunut ja savu on hälventynyt. Rehellisesti sanottuna pystyn allekirjoittamaan noita kommentteja. Tosin Juha Tapion komeuteen ja Esa Pakarisen karismaan on vielä matkaa.”

MINÄ RAKASTAN SINUA

”Minä rakastan sinua.” Voiko näin sanoa enää koskaan? Katsoa silmiin, ottaa kädestä kiinni ja sanoa nämä kolme sanaa. Kolme sanaa, jotka jokainen ihminen haluaa kuulla. Jokainen ihminen haluaa varmasti rakastaa ja tulla rakastetuksi. Toivon ja uskon, että itsekin nämä sanat voin vielä joskus kuulla ja sanoa. Jenni Pääskysaari totesi kirjassaan osuvasti: “Jos jaat rakkautta avokätisesti ympärillesi, se palautuu sinulle moninkertaisesti takaisin. Luota siihen.” Luotan.”

Jääkööt nuo tekstit elämään arkistoihin omaa elämäänsä. Siellä ne säilyvät myös mielen arkistoissa, joskin ovat jo siellä useiden lukkojen takana pois päivittäisistä bestsellereistä. Kultareunuksia nämä muistot tuskin tulevat koskaan saamaan, eikä tarvitsekaan. 

-Esko-

/// Kuva: Jere Lehtonen /// 

Comments (2)