Tietoa mainostajalle ›
Browsing Tag

lukija

, , , , , , ,

Voisinko kirjoittaa blogiani päätoimisesti?

29.3.2018

Inspiraatiosuoni tukossa. Ei oikein ole lähtenyt tässä viime aikoina tämä kirjoittaminen. Ja sitten tulikin juuri hyvä kommentti: ”Mä haluaisin lukea ihan sun normipäivistä! Ei aina tarvitse olla niin hienoja kuvia tai syvällisiä pohdintoja; usein kaikista kivoimpia on vain sellaiset perushöpöttelyt.” Kiitos tästä kommentista. Kävin itsekin mietiskelemään asiaa. Ei syvällistä pohdintaa voi kukaan jatkuvasti kirjoittaa, tai ehkä voi. Silloin saattaa helposti kuitenkin lipsahtaa yliyrittämisen puolelle. Tähän ehkä itsekin hieman sorruin. Aloin ottamaan paineita teksteistäni. Kiinnostaakohan tämä ketään? Onkohan tämä nyt tarpeeksi ”räjäyttävä”?

Ei minä osaa tätä hommaa tehdä noista lähtökohdista. Koko blogini perustuu arkeen ja välillä voi laittaa ihan kännykkäkameralla otettuja kuvia. Ei jokaisen tekstini tarvitse tehdä jättimäisiä piikkejä analytiikan käyriin. Joskus olen miettinyt voisinko kirjoittaa blogiani päätoimisesti? Vaikka se joinain kuukausina olisi taloudellisesti mahdollista ei minusta siihen olisi. Alkaisin todennäköisesti puristamaan mailaa aivan liikaa ja koko blogini punainen lanka katoaisi. Hakisin täydellisiä valkotasapainoja ja juuri oikein aseteltuja viherkasveja. Tämä idea kaatuisi jo siihen, etten pysty pitämään jälkimmäisiä hengissä tarpeeksi kauaa.

Lainaamastani kommentista viisastuneena tänään alkaneen miniloman kunniaksi teinkin tämmöisen todellisen normipäivä-kirjoituksen. Tämä Eskon torstai alkoi kello 6.45 kellon soittoon. Sängystä ylös ja vitamiinitabletti lasiin kuplimaan. Mikrokahvi oli loppu -> ensimmäiset kirosanat. Smoothie ykkösellä ja juoksukamppeet päälle. Ensimmäiset kilometrit menevät heräillessä, mutta Malminkartanon kohdalla alkaa olla jo pahimmat unihiekat karisteltu. Suihku töissä ja työpaikkaliikuntaa voin sydämestäni suositella kaikille, kenen sitä elämäntilanteen salliessa on mahdollista harjoittaa. Lähtee päivät käyntiin aika hyvällä meiningillä ja on myös jopa Remescaria tehokkaampi lääke silmäpusseihin.

Työpäivä mentiin lukujärjestyksen mukaisesti höystettynä yhdellä välituntivalvonnalla. Näin kevätauringon paistellessa se onkin ihan piristävää hommaa. Kruununa kouluruoka ja kirkkaimpana timanttina jälkiruoka, mangorahka. Taas sitä jaksaa seuraavan vuoden odottaa. Opehuoneessa ennen juoksua kotiin täytyi tietysti lukea uusin Anna, jonka kouluisäntämme viekin aina valmiiksi lokerooni. Tietänee salaisen mieltymykseni naistenlehtiin. Annakan luen edelleen ensimmäisenä. Myös kohutun parisuhdebloggaaja Sami Minkkisen tarina täytyi silmäillä läpi.

Juoksu kotiin, jonne päästyäni etsinkin pihastamme aurinkoisen nurkkauksen. Istuskelin siinä hetkisen aikaa. Kuuntelin vanhaa Tehosekoitinta ja nautin auringosta. Siirryttyäni sisälle pesin pyykkiä ja raivasin asuntoni, jotta sinne on mukava palailla Lahden reissuni jälkeen. Kirjoittelin tämän jutun valmiiksi. Nyt kamppeet kassiin ja pikaiselle visiitille vanhemmilleni. Kauppakeskus Kaaren kautta, jos vaikka löytyisi uudet aurinkolasit. Pyöreät Ray Banit polttelevat.

Oikein mukavaa pääsiäistä!!

-Esko-

Comments (8)
, , , , ,

Kolme hyvää asiaa

5.2.2018

Itse haastoin itseni. Hyviä asioita ei ole koskaan liikaa. Tämmöisen bongasin tuolta muunmuassa Alexa Dagmarin blogista ja oli niin hyväntuulinen homma, jotta täytyipä minunkin.

KOLME HYVÄÄ ASIAA PÄIVISSÄNI:

Työ, johon uppoutuu päivittäin ihan täysillä. Hektisiä ovat ajoittain, mutta mukava luokkani kompensoi paljon. Nämä pikkusankarit suuntaavaat tämän kevään jälkeen uusiin maisemiin, joten täytyy yrittää nauttia tästä ihan täysillä.

Päiväunet. Nukun lähes joka päivä pienet nokoset. Elämäntilanteeni tämän mahdollistaa, niin täytyyhän tämä hyödyntää. Rakastan sitä fiilistä, kun hyppäät sängylle lämpimän peiton alle ja vaivut pikkuhiljaa umpisikeään uneen. Verottaa yöunista, tiedän kyllä…:)

Urheilu, joka on minulle elinehto. Juuri eilen keskustelin asiasta ystäväni kanssa, jolle manasin itseni sietämättömyyttä. Sietämättömyyttä, jos en pääse urheilemaan. Muutun aivan urveloksi ja lähipiiri sen kyllä tietää ja tunnistaa. Rinnalleni ilmestyi ihminen, joka myös elää liikunnasta, joten kaksin aina kaunihimpi. Todella mukavaa.

KOLME HYVÄÄ ASIAA MINUSSA:

Huumorintaju ja nopea tilannekomiikka. Tai näin ainakin itse koen. Toki saattaa olla ajoittain myös hienoinen rasite, kun melkein joka asiaa lähestyn huumorin kautta. Joskus voisi olla vakavampikin. Läpällä.

Halailu. Halailen ihmisiä todella mielelläni. Siis hyvällä ja olematta tungetteleva. Halaaminen on kivaa ja rikkoo jään tehokkaasti tapaamisilla. Aikoinaan sain tästä palautettakin (positiivista), kun halasin ensitapaamisella. Tottakai minulla on tässä asiassa myös tilannetajua.

Kiltteys. Tämä on osittain omien solmujeni avaamisen lopputulema. Myönnän olevani aiemmin hyvinkin itsekäs. En osannut aina laittaa muiden ihmisten tarpeita omieni edelle. Onneksi tämä elämä tarjoaa mahdollisuuden muutokseen, tai ainakin sen yrittämiseen. Haluan lähtökohtaisesti kaikille ihmiselle ainoastaan hyvää.

KOLME HYVÄÄ ASIAA ELÄMÄSSÄNI:

Tyttäreni. Valovoimainen timantti.

Liisa. Ihminen, jonka kanssa on mukava ihmetellä elämää. Rennosti ja rauhassa.

Oma asunto. Viihdyn tässä ensimmäisessä ikiomassa asunnossani niin hyvin. Tämä on todella erikoinen kämppä. Ikkunasta näkyy omenapuu ja minulla on oma sisäänkäynti ym…En olisi koskaan voinut kuvitella, että löydän tämmöisen asunnon näin läheltä Helsingin keskustaa.

KOLME HYVÄÄ ASIAA TÄNÄ VUONNA:

Peruselämän tasapainottuminen. Se on hyvä, että vuonna 2018 saan elää (toivottavasti) mielekästä elämää, jossa on enemmän aurinkoa, kuin harmautta.

Todennäköisesti ensimmäinen etelänmatka kahdeksaan vuoteen. Laitoin tuohon eteen todennäköisesti, koska sitä Sergelin toria pidemmälle en ole edelleenkään päässyt. Viikko surffishortseissa auringossa, ah!

Uuden ihmissuhteen rakennustalkoot. (Ei Antti Rinteen opeilla.)

KOLME HYVÄÄ ASIAA BLOGISSANI:

Aitous ja oikea ihminen tekstien takana.

Hyvä vuorovaikutus lukijoiden kanssa.

Säännöllinen päivitystahti. Joskus tulee vähän syvällisempää ja joskus kevyttä perusmenoa. Sitä, kun on tottunut lähes päivittäin kirjoittamaan, niin tällä mennään. En osaa suunnitella kirjoituksiani etukäteen, joten joskus kirjoittelen ihan mitä mieleen juolahtaa.

KOLME BLOGGAAJAA, JOIDEN TOIVOISIN VASTAAVAN KYSYMYKSIIN:

Urbaani isä. Olen myös tai ainakin koen olevani urbaani isä. En ole miestä koskaan tavannut, mutta iloiselta kaveri vaikuttaa pyöreine silmälaseineen.

Sara Parikka. Todella miellyttävä ihminen ja aina laittaa Instastoriesiin niitä kokkailuvideoita. Miten hän tekee sen juuri silloin, kun minulla on kauhea nälkä tai herkkuhimo? Kinder-kakku viilsi todella syvältä.

Juliaihminen. Kaksi kertaa hänet tavannut. En tunne ihmistä, Juliaihmistä yhtään, mutta viimeksi törmäsimme metrossa ja hän lähetti perään terveiset videon muodossa. Tuli niin hyvä mieli. Varmasti hyvä tyyppi!

Maanantaita!!

-Esko-

// Kuvat: Markus Suntila //

Comments (4)