Tänään oli töissä hyvinkin kihelmöivä päivä. Oli aika kutosluokkalaisille järjestetyille yläkoulututustumisille. Omassa koulussa he ovat jo niin ”isoja”, mutta tänään he olivat niin kovin ”pieniä” ja hieman jännittyneitä tulevan opinahjonsa käytävillä. Oli itsekin mukava päästä pyörähtämään tuolla yläkoulumaailman ympyröissä.
Siinäpä samalla alkoi muistelemaan omaa yläkouluaikaansa Lahden Yhteiskoulun käytävillä. Kävin silloisen yläasteeni poikaluokalla. Meitä oli kuusitoista poikaa, ei lainkaan tyttöjä. Täytyisikin käydä kysäisemässä mikä pedagoginen ajatus mahtoi olla tämän ratkaisun takana? Hyvin se taisi mennä ja tuolloin koripallo näytteli todella suurta osaa elämästäni. Michael Jordanin paita on päällä seiskan luokkakuvassa. Siinä poikien ympäröimänä.
No, mutta sitten otetaankin askel seuraavaan opetusmaailman polttavaan aiheeseen. Se on muuten varma homma, että viimeistään ensi viikolla alkaa jossain pyörimään taas tämä otsikko: Mitä lahjaksi opettajalle? Sitä saatetaan juuri näinä hetkinä monessa kodissa pohtia. No, minäpä voin tähän ihan lyhyesti kirjoittaa pienen listan, josta on helppo poimia muistaminen sille oman lapsen opettajalle.
- Tesla 3. Tätähän tituulerataan nimellä ”kansanmalli.” Taipuu siis varmasti hyvin myös kansankynttilämalliksi. Ympäristöystävällinen valinta. Open lempivärin ”pikkuagentit” varmasti saavat selville.
- Kesämökki, mielellään Saimaan tai Päijänteen rannalta. Omakohtaiset kokemukset ja kalatarinat ovat aina niitä ympäristöopin tunnin helmiä ja motivointiruiskeita. Täytyyhän sitä olla paikka, missä sitä kokemuspankkia kartuttaa.
- Kättely ja kiitos.
Itse kirjoitin jouluna hyvinkin samantyyppisen kirjoituksen, jossa oli sanat: …toivon myös sitä, että yksikään oppilas tai vanhempi ei ole kokenut tai tule koskaan kokemaan minkäänlaista stressiä tai eriarvoisuutta muistamisista minulle. Tätä ihan samaa toivon myös näin keväällä. Oppilaiden omat ideoinnit ovat niitä parhaita muistamisia. Jostain he olivat jouluna selvittäneet, että lempikarkkipussini on Choco-Aakkoset. Sain niitä noin puolitoista kiloa ja hyvin riittivät tammikuun puoleen väliin.
Kohtahan tuo koittaa, kesäloma!
-Esko-
// Kuvat: Pasi Salervo //
