Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
Browsing Tag

kesäloma

, , , ,

Mitäpä sitä kesällä?

29.5.2018

Tänään juttelimme välituntivalvonnassa kollegoideni kanssa ja tuli puheeksi kesätekemiset. Jotenkin tässä on ollut ajatukset ihan täysin tulevassa lähtevän luokkani kevätjuhlassa ja kaikessa opettajien toukokuuhun sisältyvässä hulinassa, joten en ole ihan hirveästi ehtinyt kesää edes pohtia. Toki siellä on kalenterissa jo muutamia merkintöjä ja onhan se aina hyvä hieman suunnitella, vaikkei kaikki sitten toteutuisikaan. Niin, ja siitä välituntivalvonnasta. Loka- marraskuu ja räntä vs. toukokuu ja helle. Menee juuri ja juuri jälkimmäiselle. Mitäpä sitä kesällä?

  • Pikkumimmin kanssa touhuilua. Ah, se on mahtavaa. Maauimaloita, oletettavasti Kumpula tulee jälleen kerran hyvinkin tutuksi. Olisipa lämmin. Ihan vaan yleistä oleilua, mansikoita, mustikoita ja rutistelua. Pikkukavereita, mökkeilyä ja mummolaa. Sadepäivinä piirtelyä, leikkiä, päiväleffoja ja poppareita. Lomapäiviä ja kiireetöntä yhdessäoloa. Niin ja tietysti kesävakiot, Tukholma, Puuhamaa. Lintsi ym…
  • Juhannuksena ystäväni Ollin kanssa Berliiniin. En ole koskaan käynyt, yllätys, yllätys tältä kosmopoliitilta. Paljon olen paikasta hyvää kuullut, joten kiva on matkustaa Sergelin toria pidemmälle.
  • Läheisen ulkokuntosalin tehokäyttöä. Munkkiniemen rannassa sijaitseva minitehokuntokeidas on just hyvä paikka. Ja osuupa vielä vakiolenkkini reitille, joten siellä tulee varmasti paljon rehkittyä.
  • Lounaita keskustassa.
  • Poikien kanssa tehtiin notepadiin tavoitelista, joka sisälsi suppauksen, melonnan ja reissun jonnekin lähisaaristoon. Toivottavasti osuu paremmalla prosentilla kuin kolmenkymmenen kilometrin lenkkimme, joka on edelleen juoksematta.
  • Ruisrock ja tuhansien kohtaamisten Turku. Samalla porukalla suunnataan kuin viime vuonna. Onneksi olimme hereillä ja saimme liput. Majoituskin löytyi ihan hirveällä säkällä.
  • Yksi yö teltassa. En muista milloin olisin teltassa viimeksi nukkunut. Varmaankin Kontiolahdella kertausharjoituksissa. Nyt ehkä tavoitteena olisi hieman pienempi teltta ja porukka.
  • Ilosaarirock ja rakas vanha kotikaupunkini Joensuu. Paikka, jonne on aina niin mukava mennä. Lupsakoita ja hyviä ihmisiä. Ilosaareen suuntaa toki myös lähes kaikki ystäväni. Timantti.
  • Toivottavasti paljon uusia ihmisiä ja yllättäviä kohtaamisia.
  • Olisko se elämäni ensimmäistä kertaa laitettava myös Qstock kalenteriin? Kaverilla olisi keikka siellä ja en tosiaan ole käynyt kyseisellä festarilla koskaan. Täällä on varmasti joitain Oululaisia linjoilla. Kannattaako tulla? Vai onkohan liika jo liikaa…

No, siinäpä sitä. Isäajan ja soolomiehen kombo. Tule hyvä kesä 2018 ja varmasti tulee.

Onko teillä jo kesäsuunnitelmia tehtynä?

-Esko-

// Kuvat: Pasi Salervo //

Comments (14)
, , , , ,

Paras unilääke on…

31.7.2017

Enpäs ole kirjoitellut pitkään, pitkään aikaan mitään nukkumisesta. Ei ole ollut mitään syytä kirjoittaa ja hyvä niin. Siis todella hyvä. Aikoinaan tuo kuoleman serkkupoika näytteli todella suurta osaa elämässäni. Ja nimenomaan siinä negatiivisessa valossa. Oli ajanjaksoja, jolloin en nukkunut käytännössä lainkaan. Nukahdin, heräsin ja aloin katsomaan kelloa tunnin välein. Olin kierteessä, jossa aloin pelkäämään öitä. Pelkäämään niitä herätyksiä töihin muutaman tunnin katkonaisilla unilla. Aamulla peilistä katsoi haamu pikimustilla silmänalusilla. Aamulla peilistä katsoi haamu, joka onneksi sai tukea ja apua unettomuuteensa. Uniklinikan ja Jaksa Paremmin- projektin kautta lähdettiin vaalentamaan niitä pikimustia silmänalusia.

Minua ei todellakaan ole siunattu kovinkaan hääveillä unenlahjoilla. En ole koskaan ollut ihminen, joka pystyy nukkumaan paikassa kuin paikassa. En ole ihminen, joka pystyy nukkumaan tarvittaessa iltapäivään asti. Tänä kesänä olen huomannut kuitenkin olevani ihminen, joka nukkuu jo ihan hyvin. Nukkuu ilman lukuisia öisiä heräämisiä. Nukahtaa. kun nukuttaa ja ennenkaikkea herää pirteänä uuteen päivään. Se on melkoisen hieno tunne, kun miettii taaksepäin. Miettii niitä heräämisiä, kun ensimmäinen ajatus oli, että miten selviän tästä päivästä? Milloin pääsen painamaan pääni taas tyynyyn?

Olen rakastanut aina päiväunia ja nyt elämäntilanteeni sallimissa rajoissa nukun päiväunet lähes aina, kun mahdollista. Lyhyet päikkärit ovat niin mahtava keksintö. Tällä hetkellä päiväuneni eivät edes sotke unirytmejäni. Se hetki, kun iltapäivällä hyppäät sängylle. Laitat Spotifystä rauhallista musiikkia taustalle ja herätyksen puolen tunnin päähän. Yleensä päiväunilla näen vielä todella miellyttäviä unia, joten Nukkumatille kiitos, että teit comebackin elämääni. Ja älä koskaan leikkaa sitä vaaleaa pujopartaasi. Sopii sinulle.

Toivon todella, että tämä hyvä unijakso jatkuisi ja jatkuisi. Ei loppuisi enää koskaan. Uni se on vain semmoinen asia, joka kärsii ensimmäisenä jos mielessä myllertää. Uni se on semmoinen asia, joka vaikuttaa niin kokonaisvaltaisesti elämään, että siitä on huolehdittava. Myllerryksille loppu ja unille alku. Tunnettu uniekspertti totesi aikoinaan jotenkin näin: Hyvä fiilis on paras unilääke. Näinhän se taitaa olla.

Heräsin juuri päiväunilta, kun aloin kirjoittamaan tätä tekstiä. Viikonloppuna vietettiin hyvän ystäväni polttareita, joten tulivat kyllä tarpeeseen.

Mukavaa ja kesäistä viikkoa!!

-Esko-

Comments (0)