Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
Browsing Tag

miniperhe

, , , ,

Olet upea, ihana ja osallistuva isä

1.9.2020

Lauantaina löysin itseni tapahtumasta, jollaisessa en ole koskaan aikaisemmin ollut. Ympärilläni ainoastaan naisia ja osalla mukana heidän jälkikasvuaan. Ylpeänä miehenä ja isänä osallistuin elämäni ensimmäisille vaatekutsuille. Eikä siellä kukaan ihmetellyt, että mitäköhän tuo parrakas ukko mahtaa täällä tehdä? Liekö tullut vain notkuvan herkkupöydän takia tai viehättäviä naisia ihastelemaan. Ei, ei, oikein mukava oli tapahtuma ja aina se on mielenkiintoista päästä ihan uusia asioita elämässään todistamaan. Toki paikalla oli myös se notkuva herkkupöytä sekä niitä viehättäviä toisen sukupuolen edustajia.

Tuttavaperheemme järjesti Lahdessa vaatekutsut, joihin tyttäreni kanssa osallistuimme. On muuten mukavaa, että tämmöisiä tuttavaperheitä on elämäämme siunaantunut. Perheen tytöt ovat usein vierailleet meillä täällä Helsingissä ja minun tyttäreni vastavuoroisesti heillä Lahdessa. Heitimmepä yhdessä kesällä viikon mittaisen roadtripinkin tuonne Pohjoiseen. Ystävät ne ovat tärkeitä niin pienille, kuin hieman isommillekin. 

Kutsujen aluksi ystäväni esitteli kaikki paikalla olleet. Aluksi mieleeni tulvi väistämättä jotkin opettajankoulutukset, jossa hauskasti ringissä leikitään ja keksitään toisista hieman väkisin ylistäviä adjektiiveja. Esko Empaattinen, Jani Juonikas, Kirsi Kekseliäs jne…Onneksi tällä kertaa tunnelma oli hieman toinen. Syvällisiäkin asioita itselleni täysin tuntemattomista ihmisistä lempeällä äänensävyllä kerrottuna. Ja sitten olikin minun vuoroni. Esko on aivan upea, ihana ja osallistuva isä. Siinä meinasi partasuulla pyrkiä liikutuksesta kyynel silmäkulmaan, koska nuo sanat tuntuivat ihan mielettömän hyvältä. Vieressä seissyt tyttäreni katsoi minua silmiini ja puristi kädestäni. Se oli jotenkin pieni, mutta merkityksellinen hetki.

Tässä on vuosien saatossa tullut kipuiltua tämän oman isyyteni kanssa enemmän ja vähemmän. Hyppy ydinperheen isästä kalenterista tapaamisia tarkistavaksi etäisäksi on tuonut eteen tuntemuksia, joita on todella vaikea kuvailla. Se oman pään sisälle rakennettu häpeä omasta roolistani on ajoittain ollut aivan järjettömän suuri taakka. Siihen vielä lisämausteena olet saanut tasaisin väliajoin lukea mitä eriskummallisempia täysin tuulesta temmattuja tuntemattomien ihmisten olettamuksia omasta vanhemmuudestani. Kuinka Esko ei osallistu ja kuinka hän mielummin juoksee p#€%n perässä ja haluaa vain bailata sekä bilettää. En ihan ymmärrä mistä tuommoisia ajatuksia ihmisten päähän tulvii. Ehkäpä minun ei tarvitsekaan ymmärtää. Bailatakaan ei enää kovin usein pysty, kun palautuminen kestää useampia päiviä. Pallon perässä juoksen kyllä ajoittain koristreeneissä, mutta sitä tuossa tuskin tarkoitettiin.

Jos on vuosien saatossa kipuiltu, niin ovatpa ne vuodet tehneet myös todella hyvää. Ajan kanssa sitä on onnistunut rakentamaan itselleen hyvin toimivia käsittelykeinoja, joilla sitä isyysroolihäpeää on saanut hälvennettyä ja onnistunut tekemään elämästä hyvin kepeää ja nautinnollista. Lapseni kanssa vietetty aika on todella palkitsevaa ja mukavaa. Ja myös siitä omasta ajasta osaa ja uskaltaa jo nauttia ilman minkäänmoista syyllisyyttä. Ei tarvitse ajatella mitä muut ihmiset elämästäni ajattelevat, etenkään tuntemattomat.

Ja ovatpa ne asiat menneet vuosien saatossa myös ihan päälaellaan. Se reiteni päällä makaillut pieni nyytti, jolle yritin keskellä yötä juottaa pullosta juuri oikeanlämpöistä NAN kakkosta, opettaakin nykyään minulle kuinka syödään sushia puikoilla. Se pieni ihminen, jolle luin iltasaduksi niitä jättimäisiä pahvisia satukirjoja lukee nykyään itse sängyssään iltakirjojaan. Se pieni ihminen, joka katsoi Kaapoa ja Pipsa Possua silmät tapittaen katsoo nykyään itse Netflixistä valmiiksi naurettuja lastensarjoja. Onneksi ei vielä kuitenkaan Frendejä, koska siinä vaiheessa olisi jo painava sana sanottavana. Mahtava tyyppi ja mahtava olla juuri hänelle se upea, ihana ja osallistuva isä.

Niin ja joka ottaa myös melkoisen hienoja kuvia.

-Esko- 

Comments (8)
, ,

Ikävä on vuotava taakka, se ajassa kevenee…

26.4.2020

Aina se vaan tulee. Tuossa kävelyllä kuuntelin musiikkia ja kuulokkeista korviini soi Happoradion uusi kappale. Siinä laulettiin hieno fraasi. ”Ikävä on vuotava taakka, se ajassa kevenee…” Pikkusankarin vierailun jälkeen se tyhjä, hiljainen koti edelleen kolauttaa ja vähän jopa lamauttaa. Siinä sitä makailee sängyllä ja tuijottelee niitä sängylle unohtuneita pehmoleluja. Viime yön nukuin pieni ja pehmeä lumileopardi kainalossa. Ajan kanssa tähän tunnelmaan on tottunut, mutta aina se yksi lamaannuspäivä sieltä tulee. Nyt se osui tälle sunnuntaille. Piti tehdä vaikka ja mitä, mutta ei vaan jaksanut. 

Viimeiset pari viikkoa olivat todella touhukkaita ja oli ihana päästä elämään sitä ihan oikeaa arkea. Tai siis tätä hieman erilaista arkea maailman parhaan karanteenikaverin kanssa. Oli myös oikein piristävää olla hienoisessa pimennossa ympärillä vilisevästä uutisoinnista. En katsonut kahteen viikkoon yhtään uutislähetystä televisiosta ja iltaisin olin niin väsynyt, että ne traditonaaliset nettiuutisten koronakierrokset jäi tekemättä. Tänä sunnuntaina otin sitten tuonkin ”vahingon” takaisin ja luin kaikki mahdolliset mediat. Pääministerin kyselytuntia kuunnellessa iski sitten jo ähky ja oli pakko ottaa kuulokkeet pois korvista. Ei vaan enää jaksanut. 

Piti pestä pyykkiä. -> En jaksa

Piti soittaa päivittäinen puhelu vanhemmilleni -> En jaksa

Piti käydä sunnuntain pitkällä lenkillä -> En jaksa

Piti laittaa ruokaa ja yhdistää siihen jääneet tortillajämät -> En jaksa

Piti siivota -> En jaksa

Onneksi tämä en jaksa-päivä osui tänään eikä kuluneille kahdelle viikolle. Tämä ei olisi kuulostanut kovinkaan mukavalta.

Iskä, voitko piirtää mun kanssa? -> En jaksa

Iskä, voitko tehä sitä sun hyvää jauhelihakastiketta? -> En jaksa

Iskä, voitko auttaa mua matikan tehtävissä? -> En jaksa

Iskä, voitko antaa unipusun? -> En jaksa

Iskä, lähetäänkö ulkoilemaan? -> En jaksa

Minulle on jäänyt hyvin mieleen tärkeän isoäitini sanat, jotka hän kesämökillä minulle lausui. Esko, tuo en jaksa on ihan sama, kun sanoisit en viitsi. Ja ihan oli mummu oikeassa. Tuossa kontekstissa jaksaminen ja viitsiminen ovat synonyymeja. Ehkäpä se on kuitenkin ihan ymmärrettävää, että aina ei jaksa tai viitsi tehdä yhtään mitään.

Pitäisikö valittaa vielä jostain? -> En jaksa.

Mukavaa sunnuntaita!!

-Esko-

// Otsikko lainaus Happoradion kappaleesta Silta //

Comments (4)