Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
Browsing Tag

miniperhe

, ,

Onneksi minulla on sinut

27.1.2020

Sitä saa olla kyllä niin onnellinen tuosta meidän tyttärestä. En voisi olla iloisempi siitä, että vuonna 2010 hän elämääni saapui. Viimeksi koin suurta ylpeyttä hänestä Hollolan uimahallissa kuluneena lauantaina. Hän katseli uimavalvojan kopin ikkunassa olleita uimamerkkejä ja kysyi, että saanko suorittaa 50 metriä? No tietysti saat, anna mennä vaan! Siellä hän polskutteli hymy huulilla ja varmisteli aina ajoittain, että seuraan tarkasti hänen suoritustaan. Nousi altaasta ja tokaisi, että olisi mennyt sata metriä, mutta ei viitsi vetää vielä, niin saa sitten uuden merkin. Fiksusti ajateltu.

Meillä on yhdessä aivan älyttömän hauskaa ja on mukava huomata, että meille on muodostunut paljon yhteisiä ja omia rutiineja, jotka hän varmasti tulee muistamaan pitkälle tulevaisuuteen. Meidän isällä oli keitetyt nakit, minulla on pestopasta. Meidän isällä oli koripalloharjoitukset, jonne pääsi mukaan heittelemään sivukoriin. Meillä on uintisessiot ja uutena laskettelu yhdessä. Meidän isä ei osannut piirtää. Minä osaan ja teemme sitä yhdessä todella paljon. Minä pääsin käymään isän työpaikalla. Siellä oli lakikirjoja ja nuija. Minä olen saanut ajoittain luokkaani pienen touhuajan, joka totesi viimeksi, että sinä olet iskä tosi hyvä ope. Meidän isä ja äiti on ollut aina yhdessä. Minä asun yksin ja saan kuulla useasti seuraavia asioita. “Kättä päälle, että sulla on tyttöystävä, kun täytät 41.“On niin tylsää, kun olet kakalla” -klassikko perään. Hieman tässä jo kiire meinaa tulla.

Muistan myös todella hyvin, kun isä vei minut “kymppimatkalle” Kanarialle. Ihmettelin silloin, miksi veli ja äiti ei pääse mukaan? Se on jäänyt jotenkin todella pysyvästi mieleen, kun touhusimme viikon kahdestaan. Kesällä 2021 minä tulen viemään oman tyttäreni kymppimatkalle jonnekin lämpimään, se on varma. Itseasiassa asiasta on jo puhuttu ja kohteet ovat vaihtuneet jo varmasti sata kertaa. Tällä hetkellä kohteena on Kroatia. Kelpaa kyllä.

On ihanaa olla isä ja onneksi minä olen tuommoisen valon elämääni saanut. Täytyy muistaa entistä enemmän halata, pussata ja silittää poskea. Saada pieni ihminen tuntemaan itsensä arvokkaaksi ja korostaa hänen omaa ihanuuttaan. Koskaan ei tiedä mitä tässä elämässä tapahtuu. Siitä saatiin jälleen eilen todella karmaiseva esimerkki. Pysäytti, todella pysäytti.

“The most important thing is to try inspire people so that they can be great at whatever they want to do.” -Kobe Bryant 1978-2020-

-Esko-

Comments (6)
, , ,

Lapsenomaista rakastavaa häpeää

6.1.2020

Joo, tuollainen minäkin haluan olla. Suu kääntyy hymyyn ja ihaileva katse loistaa silmissä. Olen aina ihaillut rentoja isiä, jotka turuilla ja toreilla hassuttelevat lasten kanssa, omien tai muiden. Roikottavat heitä pää alaspäin, ilmeilevät, laulavat ja  tärskyn tullessa puhaltavat ja nostavat vahvoille käsivarsilleen kohti kattoa tai taivasta. Tanssivat tyhmännäköisesti, jota vähän iäkkäämmät lapset jo hieman häpeävät. Joo, joo lapsenomaisella rakastavalla häpeällä. Iskä on vähän nolo, mutta kuitenkin aika cool.

On ollut mukava huomata, että minähän olen juuri tuollainen faija. Tai siihen ainakin pyrin. Jos tästä osa-aikaisyydestä hakee positiivisia puolia, niin olkoon tässä yksi. Tulee ainakin käytettyä yhteinen aika hyvinkin aktiivisesti. Sitä itsellekin syttyy jonkinmoinen palo sisälle ja tulee tehtyä vaikka ja mitä. Ajoittain on hanskat hukassa, eikä niin täydelliset kuplaletit tukassa. Tietoista tylsistymistä aina vähän joihinkin väleihin niin hyvä tulee. Aloittaessani tätä uudenlaista isyyttä, sitä teki monia asioita täysin väärin. Paikkaili huonoja hetkiä tavaralla tai Kinder-patukoilla. Lohdullista huomata, että itseään voi kehittää vuosi vuodelta paremmaksi tyypiksi. Kinder-patukat ovat muuten todella hyviä. Ihan bueno!

Oma tyttö on jo aika iso, mutta kuitenkin vielä niin pieni. Omatoimisesti hoitelee jo niin monia asioita. Ei siinä tarvitse, kun ylpeänä vierestä katsella. On kuitenkin (onneksi) vielä niin monia hetkiä, jolloin se turvallinen aikuinen vieressä on timanttejakin arvokkaampi. Jos leffassa tulee liian jännä kohtaus, voi painaa pään isän olkapäätä vasten. Jos keittiökaapin ylähyllylle ei vielä yletykään voi isän huutaa apuun. Jos haluaakin kuulla vielä itsekeksimiäni iltasatuja, voi niitä vielä tilailla pitäen kädestä kiinni ja ottaa viereen. Näistä täytyy ottaa kaikki ilo irti, koska tuskin näin tulee aina olemaan. Tai, ihan hyvin voisi olla.

Piirtäminen on yksi asia, jota olemme tehneet yhdessä jo ihan pikkusankarin ensimmäisistä vuosista lähtien. Tänään eilisestä Frozen kakkosesta innostuneena teimme yhteispiirroksen nuoresta Annasta ja Elsasta. Minä piirsin ja F väritti. Sä oot iskä niin taitava! Miten sä oikein teit ton? Harjoitus tekee mestarin. Tuli hieno.

Huomenna onkin sitten paluu arkeen ja ensimmäinen päivä hienossa upouudessa koulussa. Ensimmäisille viikoille voi varmasti käyttää samaa lainia: Harjoitus tekee mestarin.

Sunnuntaita, eikun maanantaita!

-Esko-

Comments (2)